Joskus sattuu vahingossa tarttumaan peräkkäin kirjoihin, jotka ovat kovin samanlaisia teemoiltaan. Luin Jonathan Tropperin teoksen Kuinka lähestyä leskimiestä, joka nimensä mukaisesti kertoo leskeksi jääneestä miehestä. Ei mennyt viikkoakaan kirjan lukemisen jälkeen, kun aloitin Anne Tylerin teoksen Jää hyvästi, joka nimensä mukaisesti kertoo lopullisten hyvästien jättämisestä, tässäkin kirjan miessankari jää leskeksi.
Jonathan Tropperin löysin jostain englanninkielisestä kirjablogista. Käteeni sattui kirjastossa Tropperin kirja Kuinka lähestyä leskimiestä (2009, Karisto), joka vaikutti sopivan kevyeltä keväiseen mielentilaani. 29-vuotias Doug on jäänyt leskeksi: hänen 2-vuotinen avioliittonsa on päättynyt lentokapteenin virheeseen. Hailey, Dougin vaimo, kuoli lento-onnettomuudessa, ja miehelle jäi omakotitalo kivassa amerikkalaisessa nukkumalähiössä ja Haileyn teini-ikäinen poika, Russ. Oikeastaan Dougin kuuluisi elää aivan toisenlaista elämää, mutta ei hän voi peruuttaakaan elämäänsä taaksepäin. On löydettävä elämänlangat uudelleen käsiin. Dougin onneksi ja vähän päänmenoksikin naapuruston naiset alkavat pitää hänestä huolta. Doug ei ole erityisen iloinen, kun huomaa lohduttautuvansa naapurin rouvan kanssa sängyssä. Ainakaan, kun törmää naapurin rouvan mieheen. Toisaalta häntä myös pelottaa aloittaa vakava seurustelusuhde, sillä voiko niin nopeasti vaimon kuoleman jälkeen etsiä, tai löytää uutta onnea? Onko se sallittua? Kumpi on parempi tai pahempi asia: löytää onnellisuutta varastetuista hetkistä vai pelätä, että menettää onnensa uudelleen?
Toisaalta Dougin on ollut vaikeaa tajuta elävänsä keskiluokkaisessa lähiössä, sillä varsinkin miesten elämä keskiluokkaisessa idyllissä on näyttäytynyt Dougille jotenkin huonona juttuna:
He olivat tuuliajoilla kiinnelainojen ja toisten kiinnelainojen, avioliittojen ja uusien avioliittojen, lasten huoltajuuskysymysten, salasuhteiden, elatusmaksujen, koulutuksen, opettajien ja loputtomien kutsujen ja tapaamisten sarjan muodostamassa oudossa maailmassa. - - Olin aina kuvitellut, että esikaupunkien hienojen talojen asukit pärjäsivät taloudellisesti minua paremmin, ja vasta liityttyäni heihin aloin ymmärtää, että kyseessä oli vain paljon hienostuneempi ja hienovaraisempi tapa olla persaukinen.
Kohdatakseen kaiken elämässään leskimiehenä Doug kirjoittaa kolumneja lehteen aiheesta kuinka lähestyä leskimiestä ja kirjan lopussa nämä kirjoitukset alkavat tuottaa mukavasti tulosta (muutenkin kuin että naiset lähestyvät leskimiestä). Sekä Doug että Russ alkavat tulla tahtomattaan sinuiksi vaimon ja äidin kuoleman kanssa.
Kaiken kaikkiaan Tropperin kirja on huumoria ja elämää täynnä: kaikesta voi selvitä.
********
Anne Tylerin Jää hyvästi -teoksen leskimies on Aaron Woolcott. Tarina alkaa siitä hetkestä, jolloin Aaron kohtaa kuolleen Dorothy-vaimonsa: vaimo tulee vastaa kadulla. Aaron on menettänyt vaimonsa heidän kotitalonsa kuistilla, sillä talon pihalla ollut puu kaatui Dorothyn päälle. Puu, jonka ei missään nimessä pitänyt olla vaarallinen, eikä kaatua.
Aaronin elämä menee sekaisin, hänkin kohtaa ihmisiä, jotka silkkaa hyvyyttään hukuttavat hänet ruokaan ja huolenpitoon. Monelle olisi ollut apua Tropperin kirjasta löytyvistä ohjeista, kuinka kohdata leskimies.
Aaronin elämän täyttää hänen kotinsa peruskorjaus, tai lähinnä talon ja korjaamisen vältteleminen. Aaron ulkoistaa korjaamisen, mutta päättää vihdoin muuttaa siskonsa kodista takaisin oman korjatun kattonsa alle. Samalla hän huomaa, että tahtomattaan hänkin on ikään kuin parantunut surustaan. Elämä jatkuu, ja omaa jaksamista auttaa se, että hän on saanut keskusteltua Dorothyn kanssa keskenjääneet asiat selviksi.
Sanoma on sama kuin Tropperin kirjassa: elämä jatkuu ja elämä kantaa, vaikka ei haluaisikaan.
Pidin Tylerin kirjasta, se oli tiivistettynä ja ilman huumoria Tropperin sanoma. On pelkästään lukijasta kiinni, haluaako saman tarinan lukea huumorin sävyttämänä (Tropper) vai surunsävelin (Tyler).
Kirjan on lukenut myös esim. Sara ja Sanna.
Jonathan Tropper: Kuinka lähestyä leskimiestä
2009 Karisto
How to Talk to a Widower (2007)
suomentanut J. Pekka Mäkelä
421 sivua
Anne Tyler: Jää hyvästi
2013, Otava
Otavan kirjasto
The Beginner's Goodbye (2012)
suomentanut Jaana Kapari-Jatta
203 sivua
Toisaalta Dougin on ollut vaikeaa tajuta elävänsä keskiluokkaisessa lähiössä, sillä varsinkin miesten elämä keskiluokkaisessa idyllissä on näyttäytynyt Dougille jotenkin huonona juttuna:
He olivat tuuliajoilla kiinnelainojen ja toisten kiinnelainojen, avioliittojen ja uusien avioliittojen, lasten huoltajuuskysymysten, salasuhteiden, elatusmaksujen, koulutuksen, opettajien ja loputtomien kutsujen ja tapaamisten sarjan muodostamassa oudossa maailmassa. - - Olin aina kuvitellut, että esikaupunkien hienojen talojen asukit pärjäsivät taloudellisesti minua paremmin, ja vasta liityttyäni heihin aloin ymmärtää, että kyseessä oli vain paljon hienostuneempi ja hienovaraisempi tapa olla persaukinen.
Kohdatakseen kaiken elämässään leskimiehenä Doug kirjoittaa kolumneja lehteen aiheesta kuinka lähestyä leskimiestä ja kirjan lopussa nämä kirjoitukset alkavat tuottaa mukavasti tulosta (muutenkin kuin että naiset lähestyvät leskimiestä). Sekä Doug että Russ alkavat tulla tahtomattaan sinuiksi vaimon ja äidin kuoleman kanssa.
Kaiken kaikkiaan Tropperin kirja on huumoria ja elämää täynnä: kaikesta voi selvitä.
********
Anne Tylerin Jää hyvästi -teoksen leskimies on Aaron Woolcott. Tarina alkaa siitä hetkestä, jolloin Aaron kohtaa kuolleen Dorothy-vaimonsa: vaimo tulee vastaa kadulla. Aaron on menettänyt vaimonsa heidän kotitalonsa kuistilla, sillä talon pihalla ollut puu kaatui Dorothyn päälle. Puu, jonka ei missään nimessä pitänyt olla vaarallinen, eikä kaatua.
Aaronin elämä menee sekaisin, hänkin kohtaa ihmisiä, jotka silkkaa hyvyyttään hukuttavat hänet ruokaan ja huolenpitoon. Monelle olisi ollut apua Tropperin kirjasta löytyvistä ohjeista, kuinka kohdata leskimies.
Aaronin elämän täyttää hänen kotinsa peruskorjaus, tai lähinnä talon ja korjaamisen vältteleminen. Aaron ulkoistaa korjaamisen, mutta päättää vihdoin muuttaa siskonsa kodista takaisin oman korjatun kattonsa alle. Samalla hän huomaa, että tahtomattaan hänkin on ikään kuin parantunut surustaan. Elämä jatkuu, ja omaa jaksamista auttaa se, että hän on saanut keskusteltua Dorothyn kanssa keskenjääneet asiat selviksi.
Sanoma on sama kuin Tropperin kirjassa: elämä jatkuu ja elämä kantaa, vaikka ei haluaisikaan.
Pidin Tylerin kirjasta, se oli tiivistettynä ja ilman huumoria Tropperin sanoma. On pelkästään lukijasta kiinni, haluaako saman tarinan lukea huumorin sävyttämänä (Tropper) vai surunsävelin (Tyler).
Kirjan on lukenut myös esim. Sara ja Sanna.
Jonathan Tropper: Kuinka lähestyä leskimiestä
2009 Karisto
How to Talk to a Widower (2007)
suomentanut J. Pekka Mäkelä
421 sivua
Anne Tyler: Jää hyvästi
2013, Otava
Otavan kirjasto
The Beginner's Goodbye (2012)
suomentanut Jaana Kapari-Jatta
203 sivua
Minä luin viime vuonna Tropperin Seitsemän sietämättömän pitkää päivää, ja tänään pyörittelin tuota leskimies-kirjaa kätösissäni kirjastossa. Tällä kertaa jäi vielä hyllyyn, kun mukaan lähti taas jo liikaakin kaikkea. Mutta Seitsemän sietämättömän pitkää päivää oli myös hyvä tällaisessa kevyen kirjallisuuden sarjassa, suosittelen sitäkin.:)
VastaaPoistaMuistelinkin, että olen jollain nähnyt Tropperin kirjoja. Tämä kirja vaatii oman mielentilansa. Kesällä varmasti on mukavaa lukea kevyempää, esim. tätä, tai Tropperin jotain toista. Välillä on ihan kiva lukea miehisestä näkökulmastakin viihdettä.
Poista