Nina Hurma: Yönpunainen höyhen ja Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Tämän kevään uutuuskirjoista vähintäänkin kahdessa liikutaan menneiden aikojen Suomessa. Katja Kallion romaaneista pidin siihen aikaan, kun hän kirjoitti ensimmäisiä teoksiaan, sitä vastoin Kallion myöhemmät teokset eivät ole minua vakuuttaneet. Periaatteessa haluaisin pitää Katja Kallion kirjoista, koska moni pitää, esim. Karoliina ilmoittautuu Kallion ykkös-faniksi, Susa ihaili kirjaa lukiessaan tätä taidokkaasti kirjoittavaa kirjailijaa, Lilyn Jenni koki kirjan viehättäväksi, Lumiomenan Katjastakin tekstiä oli ilo lukea. Kannattaakin käydä lukemassa edellä mainittujen kirjoittajien ajatuksia kirjasta, sillä itse pääsin Kallion Säkenöivät hetket (2013, Otava) -teoksessa sivulle  94 (mielestäni olin erityisen sinnikäs), minkä jälkeen päätin armahtaa itseni. Tämä ei ollut minun kirjani, eikä Hangon ja vuoden 1914 miljöössä tehdyt päiväkävelyt oikein avautuneet minulle. Päällimmäisenä jäi mieleeni, että ihmiset olivat kovin eriarvoisia, ja pahinta on, jos rikkaampi perhe tarjoaa köyhemmän perheen tyttärelle mekkoa. Tästä nöyryytyksestä voi päästä nippanappa eteenpäin ainoastaan kieltäytymällä lahjasta, ja sen jälkeen ystävyydestä. Kirjassa on varmasti paljon muutakin, mutta tämä nyt ei vaan ollut minun kirjani. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa tästä kirjasta on yli 400 varausta, joten varmasti jotain Kallion tekstissä on, mikä ei vaan aukene minulle. 

**********

Nina Hurman dekkari Yönpunainen höyhen (2013, Gummerus) on kirjailijan esikoisromaani, joka sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin. Olin innoissani ajatuksesta päästä Helsinkiin ja vieläpä historialliseen sellaiseen, jonne päästiin kirjassa osa-aikaisen laulajattaren Rougen kyydissä, ja dekkarissa tietenkin poliisin takaa-ajoissa. Kirjassa tapahtuu murha, siinä ravintolassa, jossa Rouge laulaa - tietenkin. Rouge on kirjan päähenkilö, toinen on poliisi Korpela ja murhasta epäillyn siskona Rouge ja etsivä tietenkin törmäilevät tämän tästä toisiinsa. 

Pidin kirjan miljööstä, Helsinki-kuvauksia oli helppo seurata Pitkänsillan taakse ja Pasilaan. Rouge tuntui varsin modernilta naiselta 20-luvun elämään, toisaalta hän elikin laulajattarena ravintoloissa ja miesten seurassa, eikä vastustellut miesten huomiota lainkaan siihen tyyliin kuin olen Suomi-filmeistä tottunut näkemään. 


Kaiken kaikkiaan kirja oli perusdekkarina toimiva: juoni kulki tasaisesti eteenpäin, henkilöhahmot jäivät mieleen. Hieman häiritsi kirjan lyhykäisyys ja se, että henkilöhahmot olivat kovin läheisiä toisiinsa. Tässä kirjassa ei ainakaan turhaan selitelty ajan oloja ja eloa, ja saatiinpa alamaailman kohtaamisiin liitettyä Suomen sisällissotakin. 

Kirja on ollut paljon esillä monessa blogissa, mm. täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen
2013 Gummerus
223 sivua

Nina Hurman teoksella saankin kivasti taas yhden lisäpisteen koen 13 kotimaista kirjailija -haasteeseen.