Kuten aiemmissa postauksissa kirjoitin, olen taas innostunut katselemaan bollywood-elokuvia ja hieman lukemaankin niistä. Shah Rukh Khan on lempinäyttelijäni, tai oikeastaan ainoa, jonka tekemiä elokuvia katson. Olen aiemmin tutustunut SRK:n elämäkertaan wikipedia ja miehen kertomukset lähteenäni. Tämän kirjan jälkeen sain hieman lisää rakennusainetta runkoon, jonka olen muodostanut SRK:n elämästä. Olen nyt lukenut kirjasta yli puolet eli sen osuuden, mistä en ollut niin tietoinen; Dilwale Dulhania Le Jayenge (1995) -elokuva kuuluu niihin, jotka tiedän ja tunnen.
SRK syntyi Delhissä, hänen vanhempansa kuolivat ja hän muutti Bombayihin ja hänestä tuli yhtäkkiä supertähti, oli kutakuinkin kertomus, jonka tiedän SRK:sta. Hieman sain lisäsyvyyttä historiaan: SRK näytteli jo Delhissä ja oli teatterissa töissä ennen kuin hän tuli tekemään elokuvia. Ja ennen elokuvia hän teki televisioon töitä. Toinen kertomus, joka minulle on moneen kertaan syötetty, on se, että Khan nai Gaurin nuorena ja molemmat olivat taviksia siihen aikaan, kun toisensa tapasivat. Muslimin (Khan) ja hindun (Gauri) suhde oli siihen aikaan (1985), kun he tapasivat toisensa kaikkea muuta kuin ilon ja hyväksynnän aihe. Niinpä pari joutui hieman juonimaan, jotta Gaurin vanhemmat hyväksyisivät Khanin (siihen aikaan aloitteleva tv-tähti). Lisää yksityiskohtia kiinnostavasta parista luin kirjasta ja kävin kurkkaamassa, mitä kaikkea löytyy youtubesta: tältä pari näyttää näin hieman myöhemmin.
Mielenkiintoista SRK:n bollywoodiin tuleminen on siksi, että bollywoodissa elokuvateollisuus on ollut yhden näyttelijän tähdittämää: aiemmin se oli Amitabh Bachchanin aluetta (Bachchan vilahtaa Slummien miljonäärin kysymyksissä). 1990-luvun alussa elokuvissa oli tähden mentävä aukko ja SRK oli sopivaan aikaan paikalla. Hän oli myös sopivan erilainen tähdeksi. Toinen asia, mikä tekee minusta SRK:sta ihan oikean näyttelijän, on se, että hän ei ole kenellekään sukua elokuvateollisuudessa: enemmän kuin kykyä ja lahjakkuutta bollywood vaatii oikeaa dna:ta, esimerkiksi Kareena Kapoor, jolla on näyttelijän lahjoja vähemmän kuin Paris Hiltonilla (ulkonäköä suunnilleen saman verran), on näyttelijä jo neljännessä sukupolvessa.
Khanin elokuvauran alkutaival oli mielenkiintoista lukea, sillä en ole koskaan kuullutkaan, että Bollywoodissa on tehty ja että SRK on ollut tekemässä Dostojevskin Idioottia tai Flauberin Madame Bovaryä, joka taipuu bollywoodiksi Maya Memsaab. Näistä jälkimmäiseen liittyy myös melkoinen skandaali, sillä elokuvassa on uskaliain seksikohtaus, mitä SRK:n uralla on ollut; madame Bovaryyn (jotenkin teokseen sopivan) skandaalin jälkeen Khan ei ole elokuvissa edes suudellut vastapuolta: Shah Rukh became Bollywood's biggest romantic icon without ever locking lips with a co-star.
Opin kirjasta koko ajan myös uutta bollywoodin filmeistä ylipäätään: elokuvissa on ollut tärkeää se, että sankarit ja antisankarit erottuvat heti valkokankaalle tullessaan. Siksi SRK:n ensimmäisiä elokuvia Baazigar ja Darr (vuodelta 1993) pidettiin uhkarohkeina, sillä niissä sankari on myös antisankari, joka tappaa kostona tyttöystävänsä. Elokuvat julkaistiin peräperään ja teattereissa oli salainen joukko tarkkailemassa yleisön reaktioita näihin uskaliaisiin leffoihin. Khan ensimmäisen elokuvan, Deewana (1992) olenkin nähnyt ja toisen 90-luvun elokuvan, Dilwale Dulhania Le Jayenge, katsoin jo ihan mielelläni. Deewanasta kerrottiin kirjasta sen verran, että kun SRK siinä ajaa esiin puolivälin jälkeen, yleisö tervehti näyttelijää suosionosoituksin - ja tähti oli syntynyt. No joo, jos multa kysytään, niin nämä ysärit ovat aivan yhtä kauheaa katsottavaa, oli kyse sitten bollywodista, hollywoodista tai omista valokuvista samaan aikaan... Omat suosikkini olen löytänyt SRK:n elokuvista 2000-luvun puolelta.
Kirjassa oli mielenkiintoista lukea SRK:n suhtautumisesta lehdistöön, sillä vaikka mistään avioliiton ulkopuolisesta suhteesta SRK:ta ei olla lehdissä syytetty tai saatu sellaisesta kiinni, niin SRK:ta on syytetty liian läheisestä suhteesta tuottajansa Karanin kanssa. SRK:n suuruuttaa Intiassa on vaikea ymmärtää, mutta kirjassa kerrotaan, että se on suurinpiirtein samaa luokkaa kuin jos Tom Cruisen ja Brad Pittin suuruus yhdistettäisiin. On siis ihme, että SRK voi erottaa oman persoonansa ja julkisuuden King Khanin.
"I have also made sure that supestar Shah Rukh doesn't do anything which disturbs the other Shah Rukh's life. - - I do believe that Shah Rukh is more important than superstar Shah Rukh and because of that belief the superstar keeps prospering. - - I am just an employee of the Shah Rukh Khan myth."
Olen jonkin verran seurannut SRK:n esiintymisiä: puheita, tv-ohjelmia, mainoksia ja ties mitä netti suoltaakaan. Olen ollut ihastunut karismasta, jota SRK:sta huokuu. SRK onkin bollywoodissa saanut samanlaisen aseman kuin Abitabh Bachchan aikoinaan. Kirjassa paitsi hehkutettiin Kingin suuruutta myös kerrottiin ikävistä episodeista, joita on aiheuttanut kilpailu muiden näyttelevien Khanien kanssa (Salman Khan ja Aamir Khan) ja terrorismin pelon ulottuminen bollywoodin maailmaan. SRK on tehnyt myös uskomattoman paljon mainoksia, eikä meidän nokiammekaan ole jäänyt ilman SRK:n koskestusta.
Kirjasta elämäkertana voisin sanoa, että siinä tuli esiin kiinnostavia asioita elokuvien ja SRK:n uran takaa. Hieman kirjassa oli myytin luomisen makua tyyliin 'jo lapsena SRK uhosi, miten tulee jonain päivänä olemaan Bombayn kuningas' - monikos sellaista ei olisi uhonnut Intiassa... Hieman etäinen kuva supertähdestä tehtiin, mutta ehkä se auttaa pitämään erossa SRK:n yksityisen ja yleisen puolen. No, mielestäni SRK sopii hyvin supertähdeksi, koska hän on tullut bollywoodiin muualta kuin elokuvasuvusta ja siksi, että hän on esikuva siitä, miten muslimit ja hindut voivat elää keskenään sovussa - ja miten hindut voivat fanittaa muslimia. Parasta SRK:ssa kuitenkin on uskomaton karisma, mikä hänen näyttelemisessään on. Kuten kirjassa todetaan: SRK tekee tunnetilasta kymmenkertaisen ryhtyessään näyttelemään sitä. Itselleni oli myös mukavaa lukea englanniksi ja huomata, että ymmärrän lukemani. Ehkä kirja oli tarpeeksi helppolukuinen.
Kirjassa oli mielenkiintoista lukea SRK:n suhtautumisesta lehdistöön, sillä vaikka mistään avioliiton ulkopuolisesta suhteesta SRK:ta ei olla lehdissä syytetty tai saatu sellaisesta kiinni, niin SRK:ta on syytetty liian läheisestä suhteesta tuottajansa Karanin kanssa. SRK:n suuruuttaa Intiassa on vaikea ymmärtää, mutta kirjassa kerrotaan, että se on suurinpiirtein samaa luokkaa kuin jos Tom Cruisen ja Brad Pittin suuruus yhdistettäisiin. On siis ihme, että SRK voi erottaa oman persoonansa ja julkisuuden King Khanin.
"I have also made sure that supestar Shah Rukh doesn't do anything which disturbs the other Shah Rukh's life. - - I do believe that Shah Rukh is more important than superstar Shah Rukh and because of that belief the superstar keeps prospering. - - I am just an employee of the Shah Rukh Khan myth."
Olen jonkin verran seurannut SRK:n esiintymisiä: puheita, tv-ohjelmia, mainoksia ja ties mitä netti suoltaakaan. Olen ollut ihastunut karismasta, jota SRK:sta huokuu. SRK onkin bollywoodissa saanut samanlaisen aseman kuin Abitabh Bachchan aikoinaan. Kirjassa paitsi hehkutettiin Kingin suuruutta myös kerrottiin ikävistä episodeista, joita on aiheuttanut kilpailu muiden näyttelevien Khanien kanssa (Salman Khan ja Aamir Khan) ja terrorismin pelon ulottuminen bollywoodin maailmaan. SRK on tehnyt myös uskomattoman paljon mainoksia, eikä meidän nokiammekaan ole jäänyt ilman SRK:n koskestusta.
Kirjasta elämäkertana voisin sanoa, että siinä tuli esiin kiinnostavia asioita elokuvien ja SRK:n uran takaa. Hieman kirjassa oli myytin luomisen makua tyyliin 'jo lapsena SRK uhosi, miten tulee jonain päivänä olemaan Bombayn kuningas' - monikos sellaista ei olisi uhonnut Intiassa... Hieman etäinen kuva supertähdestä tehtiin, mutta ehkä se auttaa pitämään erossa SRK:n yksityisen ja yleisen puolen. No, mielestäni SRK sopii hyvin supertähdeksi, koska hän on tullut bollywoodiin muualta kuin elokuvasuvusta ja siksi, että hän on esikuva siitä, miten muslimit ja hindut voivat elää keskenään sovussa - ja miten hindut voivat fanittaa muslimia. Parasta SRK:ssa kuitenkin on uskomaton karisma, mikä hänen näyttelemisessään on. Kuten kirjassa todetaan: SRK tekee tunnetilasta kymmenkertaisen ryhtyessään näyttelemään sitä. Itselleni oli myös mukavaa lukea englanniksi ja huomata, että ymmärrän lukemani. Ehkä kirja oli tarpeeksi helppolukuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti