Tammikuun luettuja

Tammikuussa tein oman lukuennätykseni, sillä luin näin monta (10) kirjaa:

Kiran Desai: Hulabaloo hedelmätarhassa

Katriina Ranne: Minä, sisareni

Carina Räihä: Huipulta huipulle

Joyce Carol Oates: Putous

Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille

Junichiro Tanizaki: Avain

Natalia Laurila: Parhaat Bollywood-elokuvat

Marjo Näkki: Hepoa Tallinnaan

Vikas Swarup: Syyllisten seurue

Pari kirjaa olisin voinut vaihtaa johonkin toiseen, sillä kaikki kirjat eivät todellakaan olleet mitään vuosisadan lukuelämyksiä. Tällä kuluvalla kuulla olenkin sitten hidastunut lapsentahtiseen lukuvauhtiin ja olen saanut kahdessa viikossa luettua kolme kirjaa. Pari kirjaa on kyllä ainoastaan vähän kesken, mutta esimerkiksi kahta kirjaa viikossa en vain millään ehdi lukemaan. Tosin huomautettakoon, että olen tässä välissä vaihtanut työpaikkaa ja joutunut päivittämään oppikirja-tietouttani. Sillä kas kummaa, oppikirjat vaihtuvat täysin viidessä vuodessa. Toinen kumma juttu on se, että ne vanhimmat ovat sittenkin parhaita. Aika usein kuitenkin teen tällaista turhaa työtä, kuten suunnittelen tunteja etukäteen ja tunnin alussa jo tajuan, että tämä juttu ei tule toimimaan. Siihen se aika sitten meneekin. Turhan tekemiseen. 

Minulla on myös varsinainen pakkomielle käydä hakemassa kirjastosta kasoittain kirjoja. Ehdin niistä lukea kolmasosan. Ja minulla on aina saldo täynnä. Tänään piti hakea työtä varten yksi kirja (ehkä turha?), ja kirjastovirkailija ystävällisesti kertoi, että nyt sinulla on täällä 39 kirjaa lainassa. No, tiedänhän minä, koska yritän sulloa niitä kotona johonkin säälliseen paikkaan. 

Minulla on myös toinen tapa, täysin turha ja aikaavievä: järjestelen niitä kirjoja edestakaisin ja mietin, missä järjestyksessä lukisin. Luen kuitenkin aina sen kaapin perimmäisen ensimmäisenä - ja varsinainen harmike ovat pikalainat, joita en voi vastustaa, mutta joita en ehdi lukemaan koskaan. Muistan vieläkin karvaat sakot Nenäpäivästä ennen joulua... Tiedän, pitäisi tehdä kirjastolakko, mutta toisaalta, kirjastoon on niin kiva aina poiketa.

Kirjoja luen edelleenkin täysin omien mieltymysteni mukaan, ja niistä (suurin) osa taitaa suuntautua Intiaan päin. Enkä aio jatkossakaan kirjoittaa, tai edes pyrkiä kirjoittamaan, objektiivista kirjojen arviointia. Tämä on matkani kirjojen maailmassa.