Myönnän, että en ole aina kiinnittänyt huomiota kirjojen alkuperäisiin nimiin. Myönnän myös, että nykyisin taidan tarkastella ne aika usein. Ja myönnän, että joskus minua häiritsee kirjan muuttaminen suomeksi.
Joyce Carol Oatesin Rape: A Love Story sai aivan toisenlaisen tulkinnan mielessäni, kun kirjan nimi oli
Kosto: rakkaustarina.
En tiedä, miten olisin kirjan lukenut, jos sen nimi olisi ollut Raiskaus: rakkaustarina. Enkä tiedä, kiinnittikö nimi niin paljon huomiotani, vai oliko suomalainen nimi kuitenkin parempi sisältönsä suhteen: lukiessani raiskaus tuntui jäävän täysin toisarvoiseen asemaan, kun taas kosto oli minusta tärkeämpi teema kirjassa.
***
Eilen aloitin Daphne Kalotayn teoksen
Bolshoin perhonen (WSOY 2011) ja tämän kirjan valitsin pelkästään kirjan nimen perusteella.
Tai no, etsin kirjaston tietokannasta venäläisiä kirjoja.
En olisi kirjaa kuitenkaan huomannut, jos nimi olisi ollut suora käännös alkuperäisestä:
'venäläinen talvi' - mielikuva hyisestä siperiasta ei ehkä olisi houkutellut sujuvasti mukaan, kun kyseessä on baletti, rakkaus, vainot.
Tiedän, mielikuvani Venäjästä on painottunut vinksalleen taiteisiin. En ole antanut minkään tulla väliimme: minulle Venäjä on teatteria, balettia, oopperaa, tsaarien talvi- ja kesäpalatseja, kirjoja, runoja, näytelmiä, novelleja.
Enkä taida olla ainoa näiden mielikuvieni kanssa.
***
Loppuun vielä mielikuvia tästä aamusta.
Ei tulisi mieleen ensimmäisenä, että joku kiirehtii töihin aamulla,
kun on aikaa näppäillä kuvia vähän sieltä sun täältä.
Okei, meinasin jäädä bussista, kun kurottelin lumikasoissa kamerani kanssa.
Minulle työmatkat ovat kuitenkin pääntyhjennystä,
siirtymäriitti,
jonka avulla pääsen siirtymään kotiäidistä
työelämään.
Ehkä siinä välissä pääsen vielä piipahtamaan Bolshoin maailmaan
- mieluummin sen kuin venäläisen talven
(joka eroaa meikäläisestä talvesta miten?)
Hei!
VastaaPoistaOnnistuukohan kommentointi nyt? Aiemmin jo yritin toiseen kirjoitukseesi, mutta kommenttini katosi bittiavaruuteen. Sain juuri tänään näppeihin tuon Bolshoin perhosen. En ole muuta sille vielä tehnyt kuin katsonut kannet.
Nimet ovat tärkeitä kuten minusta kannetkin. Tässä kirjassa on kaunis, hieman mystinenkin kansi. Millainen mahtaa olla kirja?
Tuota Oatesia en ole uskaltanut lukea, aihe tuntuu kovin raskaalta. Oates on kyllä suosikkejani.
Harmi, jos bloggeri syö kommentteja. Onneksi onnistui nyt!
VastaaPoistaOlen lukenut kirjaa tosiaan vain eilen vähän matkaa eteenpäin, etten osaa sanoa mitään muuta kuin mielikuviani: kieli on hyvänoloista, ainakin tähän asti. Tässä eletään nykyisyydessä, mutta käytiin kurkkaamassa menneisyyteen, mikä avasi baletin ovia sinne Bolshoihin. Eli nyt pitäisi 350 sivussa selvittää, mitä siinä välissä tapahtui ;)
Pikakommenttina: Minun mielestäni Oatesin kirja valottuu hyvin sekä suomalaisen että alkukielisen nimensä mukaan. Kun luet sen loppuun, huomaat varmasti miksi sekä raiskaus että kosto sopivat kirjaan, mutta ennen kaikkea se rakkaustarina.
VastaaPoistaHienoja kuvia!