Harkitsen....

Nautin työmatkoistani ihan vain siksi,

että voin syventyä kaikessa rauhassa

kirjan lukemiseen.

Vaikka menen juurikin siihen 'oikeaan' suuntaan töihin ja ruuhka on joskus melkoinen:

saattaa olla, että bussi seisoo ja matelee kävelyvauhtia hitaammin, ei se haittaa minua,

jos vain olen muistanut ottaa hyvän työmatkakirjan mukaan.

Välillä jää istumapaikka tosin saamatta, ja hieman katkerana katselen, kun 

muut

pääsevät nauttimaan kirjoistaan. 

Tänään harkitsin, että pitäisi olla istumapaikka vain kirjallisille ihmisille, 

koska lukeminen käytävällä seisoen on vaikeaa (en kokeillut, vaikka puoli matkaa harkitsin sitäkin asiaa...). 

Tänään tosin harkitsin myös sitä, että vaihdan bussikyydin autoiluun.

Nimittäin, jos jotenkin voisi välttää sen aamuruuhkan, niin töihin menisi vain 15 minuuttia.

Nyt siihen on pahimmillaan mennyt tunti.

Esimerkiksi tänään, kun ensimmäiseen bussiin ei mahtunut kyytiin kuin kaksi kyynärpäisintä pysäkiltä.

Mitä pakkasempi, sitä varmemmin bussi on täynnä/ ruuhka isompi/ vuoro jäänyt välistä. 

Tänään 

siis harkitsin jopa niin radikaalia päätöstä, 

että jätän 20 minuutin värjöttelyn 20 asteen pakkasessa muille 

ja menen mieluummin lauleskelemaan NRJ:n aamumusiikkeja omaan autoon.  

Tiedättekös tunteen, kun on elämässään juuri päässyt siihen marttyyriuden suurimpaan ja jaloimpaan muotoon

esimerkiksi aamulla sen 2xkaksikymppisensä jälkeen,

niin vasemmalta ajelee parta huurussa maastopyöräilijä neljääkymppiä,

ja se pyöräilijä näyttää juuri siltä, että voisi huomenna valloittaa Himalajan kaikki yli 8000-metriset huiput.

Ja sitten tulee vielä toinen samanlainen.

En silti harkitse pyöräilijäksi ryhtymistä.

Myönnän että unohdin nämä sankarit jo siinä vaiheessa, kun aloin suunnitella eri keinoja, syitä ja uria lähteä pakkasukkojen maasta pois.

Harkitsen.  

Ps. Onneksi mulla on kiva työ ja kivat ihmiset työssä ympärillä.

Tuntuu, että aamut ovat juuri sen arvoisia, että töihin menee vaikka taistellen.

Kuten kollega sanoi kahvipöydässä, niin se aurinko paistaa kauniisti taas.

Kauniisti mutta kylmästi, tekisi mieli lisätä.

Vai onko se liian negatiivista,

saako talvea vain ihan yksinkertaisesti

inhota.

Töistä kotiin pääsin autokyydillä. 

Olin huono opas, sillä en tiedä yhtään, mistä bussi ajaa. 

Nenä kiinni kirjassa ei ole tullut katsottua ympärille kertaakaan. 

Kun työmatka on päättymässä, bussi kääntyy vasemmalle.

Keskityn huomaamaan vain sen.