Äidin lukuhetki

Huomasin, että en ole pitkään aikaan päivittänyt lukemiani kirjoja.

Se johtuu vain siitä, että en ole saanut yhtään kirjaa luettua.

Paitsi tänään yhden.

Ihan väkisin luin sen loppuun.

Samalla kun tyhjensin ja täytin pesukonetta.

Ja tein aamupalaa ja join aamukahvia. 

Ja tein vähän sitä sun tätä. 

Ongelmana on myös se, että välillä tuntuu tulevan vastaan perä perään mahtavan hyviä kirjoja, 

ja sitten taas älyttömän huonoja kirjoja. 

Nyt liikutaan jälkimmäisessä sarjassa. 

Mulla on kolme kirjaa kesken, 

olleet jo pari viikkoa. 

Kyllä mä luen nekin loppuun. 

Mutta aika menee 

ohi. 

Arkiasioissa, kotitöissä ja 

töissä, 

jossa on ollut hässäkkää. 

Mähän olen ollut vasta kuukauden nykyisessä paikassa ja heräsin viikko sitten siihen, että paikassa oli paljon hoitamattomia asioita. 

Koska olin ollut siellä niin vähän aikaa, en tiennyt, 

että joitakin asioita ei ollut hoidettu.

Toisaalta se oli ihan kivaakin. 

Toisaalta meni viikko siinä, että en tiennyt, mitä töitä seuraavana päivänä on edessä. Aina tuli jotain lisätyötä.

Nykyisin myös iltaisin, 

jos alan lukea kirjaa, 

herään parin tunnin päästä siihen, että valot ovat päällä, 

kirja tippunut. 

Onko se vanheneva minä, 

joka ei jaksa

vai mikä. 

Mutta tänään se taas mahdollistui, 

äidin oma lukuhetki. 

Ulkona. 

Auringossa. 

Leikkipuistossa.

Tykkäsin. 

Ja lapset pääsivät leikkimään, 

kun äiti ei kitissyt, että mennän jo. 

Sisälle.