Ruokaa!

Karoliina ehti tänään postaamaan ruoasta, itselläni oli samaan aikaan kamera käsissä - ja vaikka tuntuu hullulta kuvata omaa ruokaansa, niin päätin silti esitellä, mitä lautasella oli tänään ja miksi. 

***

Reilu kuukausi sitten vaihdoin työpaikkaa olosuhteiden pakosta ja olenkin nauttinut uudesta työstäni maahanmuuttajien opettajana. Monestakin syystä. On mukavaa, kun saa tehdä työtä aikuisten parissa (välillä kyllä kyseenalaistuu se aikuisuus), on mukavaa, kun saa kuulla kaikkia erilaisia tapoja - ja koska olen tietysti kaikkein eniten kiinnostunein itsestäni ja siitä maailmasta, mikä on lähinnä omaa napaani, niin täytyy sanoa, että ehkä kaikkein hauskinta on se, että saan joka päivä uusia väläyksiä, ideoita ja ajatuksia omasta elämästäni, kielestäni ja ympäristöstäni. Minusta suomen kieli on mahtava kieli. Se ei ole vaikea kieli, niin kuin monet väittävät. Suomen kieli on todella systemaattinen kieli ja vaikka oma elämäni, kotini ja asioiden hoitaminen on täyttä kaaosta, niin nautin sellaisista paikoista, joissa on järjestys: rakastan suomalaista liikennettä, jossa liikennesäännöt ovat kaikkien tiedossa ja käytössä (ainakin melkein) ja rakastan myös olemista kielessä, jossa voi edetä sääntöjen mukaan. Toisaalta minusta on miellyttävää tehdä tahallisia poikkeuksia säännöistä. Pätee enemmän kieleen kuin liikenteeseen, jossa ne poikkeukset olisivat lähinnä typeriä. 

Mutta tehdäkseen tahallisesti poikkeavaa pitää tuntea ja tietää säännöt. 

Huomaan, että pojallani on taipumusta tähän samaan asiaan.

Joka päivä opin siis jotain uutta kielestämme, kun oppilaat kysyvät asioita, joita en ole koskaan tullut ajatelleeksi (ja niitä on todella paljon - kysymyksiä ja ajattelemattomia ajatuksia).

Toisaalta opetan myös suomalaista kulttuuria: käytin oppilaat pulkkamäessä ja pienen alkunatinan jälkeen kaikilla oli oikein kivaa. 

Kenellä ei olisi pulkkamäessä kivaa?

Vaikka pidän omastani enemmän kuin muusta, välillä minulle lyödään eteen myös kysymyksiä, jotka saavat minut miettimään sitä omaani. 

Välillä puolustamaan kiivaammin kuin olin etukäteen uskonut, välillä taas näkemään kadonneen maalaisjärjen ja metsästämään sitä takaisin. 

Suomalaisten syömistähän on monesta eri kanavasta koeteltu kyseenalaistaa ja miettiä. 

Koska kaikilla on varmaankin tiedossa se, että einekset ja eet ovat pahasta, lihatuotanto epäeettistä, pekka puskat väärässä ja maidon pastörointi tekee ihmisten vatsat pahoinvoiviksi, hyppään suoraan omaan herätykseeni, joka vaati kaiken infon lisäksi kahdenkymmenen minuutin keskustelun oppilaideni kanssa. Koska jos osaa kieltä huonosti tai vähän, sanoo asiat usein niin selvästi, että toinen ymmärtää paremmin ja heti asian ytimen. 

No, koska minulla on taipumusta tehdä parannuksia elämässäni ja sen laatua ajatellen, olen tämän viikon ahkeroinut keittiössä, miettinyt kaupassa ruokaostoksia tehdessäni, mitä oikeasti ostan sieltä. 

Usein työpäivän jälkeen, kun menen kauppaan, olen väsynyt, haluan vain päästä lepäämään kotisohvalle ja antaa mikron tehdä kotiyöt puolestani. Myönnän, olen monesti ostanut kalapuikkoja, lihapullia ja vastaavaa ihan vain sen takia, että ei tarvitsisi seisoa lieden edessä. Meidäthän on vapautettu kotiorjuudesta, pe*kele! 

Eli nyt olen viikon ajan tehnyt ruokaa muusta kuin pussista lämmittämällä. Myönnän kyllä, että kävimme perjantaina Mäkkärissä lasten kanssa, mutta se oli ihan eri juttu (sitä paitsi sääntöfriikki poikani protestoi, koska hammaslääkäri sanoi tarkastusajalla, että ei saa syödä hampurilaisia). 

      

Olen potenut ruokaostoskammoa aika kauan aikaa. Saatan kiertää kaupan monta kertaa ympäri, sillä en keksi, mitä voisin ostaa syötäväksi.

Kauppa tuntuu olevan täynnä lihaa ja se lihan on useimmiten lehmää, jota meillä ei syödä.

Kauppa tuntuu olevan myös täynnä valmisruokaa.

Samoin erilaisia jogurttivalmisteita, muroja, mehuja, keksejä, leipiä, valmiskastikkeita, purkkeja ja tölkkejä.

Jonkinasteisessa paniikissa peruutan puolivälistä takaisin alkuun ja alan katsella hevi-tiskejä sillä silmällä.

Valitsen turvalliset kotimaiset: perunaa ja porkkanaa ja alan katsoa, mitkä muut hevit olisivat edullisia.

Tällä viikolla olen ostanut paprikaa, kukkakaalia ja kesäkurpitsaa, sekä appelsiineja, omenoita ja paljon tomaattia ja kurkkua.

Se on ollut viikon ruokailujen perusta.

En ole siis siihen tuttuun tapaan ostanut valmislihapullia ja -kalapuikkoja, ja niiden kanssa pastapussia.

Tällä viikolla meillä on syöty: seitiä paistettuna ja kalakeittona, kanapihvejä, kanaa uunissa tehtynä ja tonnikalarisottoa.

Kasvisten kanssa.

Mehuja meille ostetaan vain, jos joku on sairaana. Luovuin mehujen juomisesta puolitoista vuotta sitten. Tajusin, että ne ovat täynnä sokeria. Luovuin silloin muistakin sokerituotteista, kuten suklaasta (jota söin kerta kaikkiaan aivan liikaa). Laihduin kymmenen kiloa nopeasti (join mehuja ja söin suklaata todellakin paljon!) ja vannon, että seuraavatkin kymmenen kiloa voisivat lähteä pois. Tuosta täytyy kertoa, että tänään kävimme pullalla (siis ei pelkkää kasviksia viikon aikana!) Espalla ja kun kysyin lapsilta, että mitä juomista, niin poika vastasi varmasti että vettä!

No, mutta itse olen miettinyt niitä keinoja, joilla ne loput kymmenen ylimääräistä lähtisivät. 

Se on se yksi, josta on vaikeinta luopua: 

leipä.

Eikö ole kamalaa? Voin luopua suklaastakin helpommin kuin leivästä. 

Tässä asiassa sattui onni onnettomuudessa, sillä podin vatsatautia jokunen aika sitten ja viimeisin, mitä söin ennen kuin ymmärsin saaneeni viruksen, oli vaalea leipä. En ole pystynyt syömään vaaleaa leipää tapahtuneen jälkeen. 

Kuten sitä suklaata, myös leipää söin todella paljon.

****

Kaikkea syömistä ja ruokaa aloin miettiä siis tuon yhden keskustelun myötä. Olen katsonut kaikki mahdolliset asiaohjelmat telkasta, mutta vasta kun pääsin keskustelemaan aiheesta kasvokkain, se meni sisälleni. 

Nyt olen pysähtynyt heville ja viettänyt kotona sen 30 minuuttisen ruokaa tehden. Eihän se tosiaan vaadi paljon aikaa eikä vaivaa, saada kunnollista ruokaa. 

Täytyy sanoa, että kyllä minulla on suuria vaikeuksia keksiä, mitä kaupasta voisi oikein ostaa syötäväksi. 

Tänään ostin kanaa, silakoita ja lopulta päädyin myös jauhelihaan (possuun). Itse voisin olla kokonaan kasvissyöjä, mutta lapset saavat valita oman tiensä syöjänurallaan sitten, kun osaavat tehdä valinnan itse.   

Meillä tehdään kaikki ruoat samoilla mausteilla. Noilla ylläolevilla. Tällä hetkellä on lähikaupan meiran tuotteet käytössä. Ovat ihan toimivia nämäkin: tekevät ruoasta saman ja turvallisen makuisen lapsillekin.

Itselleni se, että alan tehdä viikolla, arkipäivänä, töiden jälkeen aikaa vaativaa ruokaa, oli isoin kynnys. Viikonloppuisin ollaan kyllä useimmiten syöty juuri näin. Mutta oikeasti, eihän se vie aikaa paljon yhtään. 

Kalakeittoon pitää kuoria perunat ja porkkanat, mutta itsekseenhän ne kiehuvat. Ei hirveä vaiva.

Ja parempi mielihän saarioista paremmasta ruoasta tulee. 

****

Tänään vietettiin Minna Canthin päivää ja koska Canth on suuri idolini, niin alan väsätä jotain keskustelun aihetta naisten tasa-arvosta. Syntyyköhän siitä tappelu vai uusia ajatuksia itsellenikin?

Ruoka-aihe tietenkin jatkuu mm. näiden kirjojen kautta: