Välillä tulee katsastettua myös kotimaista elokuvaa ihan siinä toivossa, että voisi töissä näyttää jotain suomalaista tuotantoa. Yleensä elokuvassa käy niin, että viimeistään puolivälissä viskataan vaatteet (ja aivot) narikkaan ja leffat kilpailevat siitä, että kuka uskaltaa näyttää eniten pinta-alaltaan ja ajaltaan paljasta pintaa. Tässä leffassa vaatteet kestivät päällä kuitenkin yli puolivälin, joten päätin, että tunnilla voidaa katsoa juuri siihen kohtaan, kun aivot on heitetty pihalle, vaatteita ei vielä. Kohdeyleisö oli sellainen, että yhtään enempää se ei olisi menoa kestänytkään.
Itse esikatselin leffan eilen, ja olihan se toki vallan ratkiriemukas jo idealtaan: saksalainen Laura muuttaa suomalaisen miehensä kanssa Saksasta Tampereelle ja Laura jää yksinään 9 kuukauden ikäisen lapsensa kanssa kotiin, kun mies juoksee työmatkoilla pitkin maailmaa. Sattumalta Laura tutustuu Riinaan, joka ymmärtää Lauran elämäntilanteen hieman väärin ja raahaa tämän yksinhuoltajaäitien kerholle. Siellä Laura tutustuu sivariin, Teroon (Mikko Leppilampi), jolla on pilke silmäkulmassa ja flirtti kielen päällä.
Kohdeyleisölle leffa sopi kuin kävelysauvat suomalaisen käteen: kun bussipysäkkikansa odottaa bussia silmät tapillaan ja mykkinä, on vaikutus toivottavasti jotain myötätunnon ja kohtalotoveruuden välillä. Edellinen leffa, jossa suomalaisille tavoille voi nauraa, on Vieraalla maalla. Tämä oli siis vähän samantyylinen, mutta bonuksena Leppilampi.
Olen muutenkin suomalaisissa leffoissa luottanut Leppilampeen, peruskoulussa olen näyttänyt (omaan) kyllästymiseen asti Helmiä ja sikoja ja 8 päivää ensi-iltaan -leffoja. Jälkimmäisen ansiosta osaan sujuvasti Shakespearea ja edellisessä voi aina vierailla Rantakylän kirjastossa tippa muistojen silmäkulmissa. Toiset opettajat luottavat Kaurismäkiin, mutta sanoisin, että Pihalla-leffassa oli kaurismäkeläinen puhenopeus, joten se sopi siksikin hyvin suomea opiskeleville - pääosin henkilöt puhuvat saksaa ja englantia, mutta puhe on niin vähäistä, että tekstityksen ehtii hitaampikin lukea.
Ja no, leffassa on vielä Mikko Leppilampi. Joko mainitsin? Mun suosikkinäyttelijä kotimaisista, mitä sitä salaamaankaan. Itse en voi uskoa Leppilammesta kuin pelkkää hyvää, joten mulle oli vähän yllätys, että leffassa Tero oli melkein pahis.
Leffan loppua en näyttänyt oppilaille, enkä kerro nytkään. Sanotaan nyt vain niin, että Laura löytää paikkansa maailmassa. Ehkä vähän yllättävässäkin paikassa. Elokuva oli kuvattu Tampereella, mikä oli ihan kivaa vaihtelua. Yleensähän kaikki on kuvattu Helsingissä.
Kaiken kaikkiaan leffa oli hyvä valinta. Sai hymyn huulille, myös minulle. Liekö se syynä vai keväinen aurinko, kun Helsingin keskustakin oli täynnä hassunhauskoja yllätyksiä. Niistä nyt en uskalla mainita sen enempiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti