Joskus tuntuu, että elämässä kauhun tasapaino.
Pieni liikahdus suuntaan tai toiseen voi saada aikaan
jotain erittäin huonoa tai
jotain erittäin hyvää.
Useimmiten sitä pientä tasapainoilua ei edes huomaa, kun puskee eteenpäin
liukkaalla tiellä, eikä edes huomaa, että
toinen oli tulossa vastaan jarruttomalla autolla.
Joskus huonoihin asioihin törmää isosti kolahtaen.
Ihmetellen ihmisyyttä ja väärinkäsityksiä,
jotka voivat ulottua itseensä asti.
Selvitessä arjen synkistä hetkistä elämä tuntuu
hetken
juhlalta.
Koskaan ei kuitenkaan kannata juhlia liikaa,
sillä herkut lihottavat, saavat elämän tuntumaan
liiankin makealta.
Parasta mennä ihan elämän perusasioihin kiinni.
Nauttia yksinkertaisesta,
laittaa maustetta ihan vähän ja varovasti.
Ottaa jos mahdollista, vieläkin varovaisemmin.
Tasapainottaa tilanne.
Kuunnella ihan perustarinaa.
Ja sitten taas
voi alkaa pikku hiljaa värittää elämäänsä.
Olla avoin kaikelle kohtaamalleen.
Jäädä kiinni johonkin massasta erottuvaan.
Silloin voi kolahtaa uudelleen.
Hyvällä tavalla.
Jotain ihan uutta.
Yllättävä sekoitus.
Outo yhdistelmä.
Joka vain on niin hyväksi.
Tämän viikon ruokailut olivat kutakuinkin juuri tällaisia.
Elämäkin.
Miten monta tarinaa viikkoon mahtuukaan!
Hieno, ajatuksia ( ja nälän) herättävä postaus!
VastaaPoista