Tai sen iltaa!
En keksi oikein mitään parempaa asiaa naistenpäivään kuin tuossa edellisessä postauksessa oleva eli se, että
pidetään huolta tulevan sukupolven naisista!
Opettajana uskon koulutuksen mahtiin - ja haluaisin olla myös jatkossa tekemässä työtä lasten ja tyttöjen koulutuksen alalla.
Vaikka Suomessa nuristaan (itsekin nurisen) usein siitä, että kouluissa on rauhatonta ja levotonta, käytöshäiriöitä ja mamu-oppilaita, joiden kielitaito ei riitä opetukseen, niin
uskon vahvasti siihen, että meillä Suomessa on todella hyvä koululaitos ja -järjestelmä.
Vertailu on inhottavaa, mutta kun törmää ihmisiin, joilla perustiedot ja -tiedot maailmasta ovat vaillinaiset, niin huomaa, mitä mahdollisuuksia elämään nimenomaan koulutus antaa.
Annoin oppilaille kotitehtäväksi tänään listata kymmenen tärkeää naista maailmassa ja jännityksellä odotan, ketä ja minkälaisisa naisia sieltä tulee vastaan.
Kenelläkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta HS:n lista sadasta suomalaisesta naisesta.
HS kirjoitti tänään myös, että
joten voisi sanoa, että emme pääse vieläkään elämään täysin tasa-arvoisessa maailmassa
- pystymmekö koskaan?
Voimme yrittää tehdä sitä tukemalla
toisia naisia, sillä jos tänään tuen naista jossakin asiassa,
se tuki tulee takaisin,
kun muutkin huomaavat, että naiselle voi olla tukena:
voimme alkaa purkaa myyttiä siitä, että
Sen voimme aloittaa vaikka heti tänään:
emme paheksu toisen valintoja naisena, äitinä, isoäitinä.
Äitinä olen huomannut, että naisen valintoja jäädä kotiin, imettää, käyttää kestovaippoja, syöttää omatekoista ruokaa ja mitä tahansa, on aina joukko muita naisia paheksumassa.
Mitä jos paheksunnan sijasta antaisimmekin tukemme toisen valinnalle, joka ei ehkä ole sama kuin omamme,
mutta kaiketikin ihan yhtä hyvä kuin omamme?
Miten valinta, jonka toinen tekee omassa elämässän
voisi ylipäätään vaikuttaa omaan elämääni?
Olenko naisena niin epävarma, että koen suurempaa varmuutta omista valinnoistani sillä, että paheksun toisia?
Jos taas tukisimme niitä toisten valintoja, voisimme kaikki olla tyytyväisiä, enemmän varmoja valinnoistamme
ja enemmän tyytyväisiä elämäämme.
****
Mutta, ei siis pitänyt alkaa saarnata.
Tänään oli toinenkin juhla:
kävin oppilaideni kanssa laskemassa mäkeä.
Ihan vain siksi, että tiedän, että siitäkin tulee hyvä mieli.
Olla vähän aikaa ihan lapsellinen.
Sillä, jos ketkä, niin lapset
tietävät, miten iloita elämästä!
Kauniisti kirjoitettu :-)
VastaaPoistaMikään ei ole niin surullista kuin huomata, että lapselle tulee yhä enemmän niitä "aikuisia" hetkiä, surraan ja huolehditaan ja stressataan :-/ Varsinkin tyttöjen tauti. (Yksi englantilainen ystäväni sanoi minulle kerran, että on tauti nimeltä eli krooninen syyllisyydentunne johon liittyy taipumus ottaa kaikesta aina syyt niskoilleen... se on minusta sellainen kurja kilttien tyttöjen vika - ja sen kääntöpuoli on sitten lähetyssaarnaajatauti, jossa etsitään muista virheitä ja ollaan itse pyhiä!
Kummastakin voi kuulema parantua - yritetään, yritetään ;-)
Muistan, että minuun teki vaikutuksen, kun Kaari Utrio joskus sanoi tehneensä jo vuosia (vai oliko jopa vuosikymmeniä) sitten päätöksen olla puhumatta ääneen pahaa toisista naisista, ja vielä päätöksen pitäneenkin. Siihen tulisi pyrkiä! (Miksei sama voisi päteä myös miehiin, mutta kun ongelma usein on juuri tuo naisten keskinäinen paheksunta.)
VastaaPoistaBooksy: mä jotenkin pääsin eroon siitä, että tutkin aina, onko mussa itsessäni ja missä kohtaa vikaa, kun olin kaupassa töissä. Siellä ymmärsin, että ihminen tulee huutamaan toiselle vain jos on itsellään huonosti. Kerran mut sai itkemään yksi kiukkuinen mummo alekahvinsa kanssa. Se oli ainoa kerta, mutta mulla oli neljän tunnin yöunet takana, niin en jaksanut pidätellä. Kai sille mummolle tuli sitten hyvä mieli päiväksi, kun sai mut volisemaan. No, mutta ei mulle kukaan ole hirveästi uskaltanut kyseenalaistaa mun valintoja. Ehkä mä olen se lähetyssaarnaaja sitten. Tosi ihanat ja hyvät tuet on ollut mun kahdessa viimeisimmässä työpaikassa. Aina kun olen ihmetellyt oppilaiden reaktioita, niin mulla on ollut suojaverkko alla, joka on sanonut, että sussa mitään vikaa ole. Mahtavaa, kun on luottamusta. Siksi on sitten helpompaa tehdä työnsä kunnolla.
VastaaPoistaKaroliina: No, eihän sitä itsekään ihan pyhimys ole. Mutta pitää vain yrittää pitää suu kiinni, kun tekisi mieli arvostella toisen valintoja. Ja yrittää muistaa, että ne valinnat eivät ole yhtään pois mun elämästä.