'My dream is to make one Indian film that the world will watch'

Jos et jaksa lukea tätä, niin käy vilkaisemassa aiempi postaukseni tältä päivältä, kirjasta Agentti!

Ja käythän klikkaamassa sivupalkista äänestystä: mihin maahan jatkan kirjamatkaani?



Arvonnassani voittanut Booksy kävikin kommentoimassa voittoisaa filmiä täällä.


No niin, sain vihdoin vallattua olohuoneen ison screenin katsoakseni Neitien kanssa Rab ne bana di Jodin, joten tulen tänne raportoimaan: se oli aivan ihana! Kyllä nenäliinoja kastui :-) Neidit kehuivat musiikkia ja komiikkaa erikseen, mutta itse olin enemmän liikutuksen puolella.


Koska itsekin toivon SRK:n tavoin, että bollywood löytäisi tiensä myös tänne Euroopan perukoille, niin hehkutan täällä vähän väliä näitä leffoja. Ei voi mitään, mutta elokuvat ovat vain hienoja. Lisää kirjoituksistani voit lukea täältä.

Bollywoodista kertovia blogeja on blogspotin takana toki, ja täältä saan parhaat vinkkini, mitä tapahtuu ja missä. Taas ensi kuussa olisi näkyvissä yksi elokuva isolla kankaalla, ja musiikki näyttää sellaiselta, että voisi olla kiva nähdä isolta kankaalta. Lisäksi tuo miespuolinen näyttelijä Ranveer Singh näyttää sen verran lupaavalta noissa tanssivideoissa, että pakko varmaan mennä katsomaan, miten miehen ensimmäinen elokuvarooli sujuu.



Bollywood-elokuvissa on se vaara, että yrittäessään lähestyä hollywoodilaista leffaa (mitä ne aika usein haluavat tehdä), niistä tulee sellaisia sekavia möykkyjä, että niitä on mahdotonta katsoa ilman jonkinlaista myötähäpeää taikka nolostusta, kun länsimaista elämää matkitaan pääsemättä sisään. Minulle sellainen *silmät pyörii päässä, enkä tiedä mikä on perimmäinen nistä monista syistä* elokuva oli Kabhi Khushi kabhi gham, jossa tanssitaan Lontoossa.

Katson leffoja vähän omalla tavallani, teen niistä oman tarinani. Elokuvat ovat kuin pääsy aikuisten satumaailmaan, jossa voi täysin irtaantua reaalimaailmasta, ja joissa tärkeintä on päästä erilaisiin tunnelmiin, joita elokuvat tarjoavat runsaasti. Bollywood-elokuviin on pakko suhtautua eri tavalla kuin hollywoodilaiseen elokuvaan. Toivoisin, että monet muutkin pääsisivät kiinni bollywoodin elokuviin, ennen kuin on liian myöhäistä. SRK tekee tällä hetkellä sellaisia action filmejä, joiden valmistuminen pelottaa. Intiassa ne ovat takuuvarmasti menestyksiä, mutta itse olen ramboni ja terminatorini jo nähnyt. Haluaisin niin kovasti nähdä vain ja ainoastaan rakkauselokuvia, joissa pukeuduttaisiin hienoihin asuihin ja joissa soisi tarttuva musiikki, jonka sanoista ymmärtää sellaiset kuin dil ja deewana.