Elif Shafakin Rakkauden aikakirja (Gummerus 2010) oli kirjailijan kotimaassa Turkissa myydyin kirja vuonna 2009.
Rakkauden aikakirja on nimensä mukaisesti kirja rakkaudesta.
Amerikkalaisen kotirouvan Ella Rubinsteinin elämästä sitä puuttuu: hän tekee ruokaa ja ihmettelee aikuistuvien lastensa valintoja: hänen tyttärensä ilmoittaa menevänsä naimisiin ja Ella karkottaa hämmennyksellään tyttärensä pois luotaan. Rakkauden kanssa ei saa hätilöidä, vaan avioliittoa pitää harkita kunnolla, vannoo Ella.
Samaan aikaan Ella tekee työtään kustantamoon: hän tutustuu Aziz Zaharan käsikirjoitukseen Suloinen rienaus, joka siivittää Ellan kohti 1200-lukua, mystikkorunoilijaa Rumia. Rumi löytää runoilijan itsessään tutustumalla dervissiin nimeltä Shams.
Ella ja Aziz avautuvat toisilleen sähköpostin välityksellä, sillä Aziz on paitsi kirjailija myös valokuvaaja, joka kiertää maailmaa napsimassa valokuvia. Azizilla on myös salaisuus, jonka hän paljastaa Ellalle (ja kirjailija lukijoille) vasta ihan lopussa.
Kirjan nimestäkin voi päätellä, että rakkautta on ilmassa.
Rakkautta on myös ilmassa 1200-luvulla. Sitä on monenlaista: ystävyyttä, porton, nuoren naisen Shamsiin kohdistamaa yksipuolista rakkautta, rakkautta jumalaan, rakkautta runouteen.
Ella on keskiluokkaisuutensa vankilassa: maailma oman kodin ulkopuolella näyttäytyy vaarallisena paikkana, Aziz joka matkustaa maailmalla, saa vedetyksi Ellan hellan äärestä maailmaan.
Azizin tavoin myös Shams on vaeltaja, joka törmää kaupunkiin ja kaupungissa Rumiin. Shams yrittää teoillaan osoittaa, että kaikki ovat samanarvoisia, eikä ihmisen pitäisi syyttää ja kivittää ketään toista. Shams ja Rumi keskustelevat syvällisesti ja useimmiten Shamsin opeista kerätyt 40 sääntöä ja elämänohjetta opastavat kirjan lukijaa elämässä. Ohjeet ovat yleismaailmallisia rakkauden ja onnellisuuden perusohjeita.
Pääasiallinen sisältö on toisten hyväksyminen ja se, että tekee oikein itsensä ja jumalan edessä. Ja myös eri uskontojen, kansojen ja yhteisöjen samankaltaisuus:
He jatkoivat kiistaansa ja olivat hetki hetkeltä vihaisempia ja katkerampia, kunnes sattumalta ohi kulkenut suufi keskeytti heidät. Yhteisillä rahoilla suufi osti viinirypäletertun. Sitten hän laittoi rypäleet astiaan ja painoi lujaa. Hän juotti mehun matkalaisille ja heitti kuoret pois, koska merkitystä oli vain hedelmän sisuksella, ei sen ulkoisella muodolla.
Shams ja Aziz muisuttavat erehdyttävästi toisiaan, niin ajatuksiensa kuin myös ulkonäkönsä puolesta. Ella on varma, että he ovat yksi ja sama henkilö. Ellan pitää tietysti ottaa selvää, kuka Aziz oikeastaan on.
Kirjassa on siis eri aikakerrostumia, jotka yritetään nivoa yhteen. Onnistuukin ihan hyvin.
1200-luvulla ääneen pääsevät Rumin perheenjäsenet, portto ja muutama muukin henkilö. Tekniikka näyttää elämän kirjon aikakaudella.
Myöskin sen, miten ihmiset voivat muuttaa elämänsä suuntaa. Kirjassa myös tarkatellaan, pystyykö Ella sen tekemään: muuttamaan elämäänsä.
Sille, joka pitää kirjoissa olevista suorista elämänohjeista.
Itse kaipasin sitä, että lukijan olisi annettu huomata kirjan sisältö ja merkitys hienovaraisemmin (rivien välistä), eikä elämänohjeilla.
Myöskin olisi voitu kuvailla 1200-lukua sen verran, että olisi päässyt hieman paremmin sisään tähän toiseen maailmaan.
Muita jotka ovat lukaisseet samat 529 sivua.
Susa,
Oi, minä olen aivan lumoutunut tästä kirjasta ja olen saanut myös ihastuneita kommentteja lukijoiltani. Ja vielä moni lukee tätä juuri nyt.
VastaaPoistaEn kokenut tätä mitenkään elämänohjekirjaksi, sillä en sellaisista niin pidäkään. Coelho niitä latelee...mukafilosfisia ohjeitaan.
Kun nyt et tästä niin innostunut, niin olisi kiinnostavaa tietää, mitä olet mieltä Kabbalistista.
Ostin muuten uskontotieteitä opiskelevalle tyttärelleni sekä Kabbalistin että tämän Rakkauden aikakirjan.
Muuten: Oletko lukenut Kirjan kansan? Mitä jäit siinä kaipaamaan?
Minulla on syvä nälkä historiaan, olihan siitä tulla ihan ammattikin. Pidän siis kaikesta missä historiaa, ripaus mystiikkaa, intohimoa, ja saa olla kaksi aikatasoa etc. Myös edellinen kirjani Bolšoin perhonen yllätti minut positiivisesti. Kirja, jota en ollut edes aikonut ottaa...
Kiitos linkityksestä ja mukavaa viikon jatkoa Sinulle!
Kiitos monipuolisesta arviosta. Aion vilkaista tätä kirjaa (luettuani n. 10 muuta sitä ennen... :)), tätä on paljon kehuttu mutta on sen verran tuhti teos, että sen pit sitten tosissaan koukuttaa.
VastaaPoistaOli hyvä lukea tämä. Rakkauden aikakirjaa on kehuttu blogeissa niin paljon, että vaikka haluan lukea kirjan, olen alkanut pelätä sitä. Suorat elämänohjeet ärsyttävät minua ja nyt jäin miettimään, että olisiko tämä sittenkään "minun kirjani".
VastaaPoistaNo, se selviää vain lukemalla. :) En pidä tämän kanssa hirveää kiirettä, mutta joskus jossain.
Katja: tämä on vähän sama juttu kuin Siilin eleganssin kanssa, en pitänyt siitäkään yhtään, vaikka 'kaikki muut' pitivätkin. En ole näiden suosittujen kirjojen ystävä. Vika voi olla minussakin.
VastaaPoistaPienen mökin emäntä: kannattaa uskoa niitä muita, sama kommentti kuin edellä. En ymmärrä suosittuja ja tykättyjä teoksia. Olen vastarannan kiiski. Ja tosiaan, vaikka kirjassa on paljon sivuja, se on nopealukuinen.
Leena Lumi: Minulle tuli juurikin mieleen Coelhon kirjat ja vieläkin enemmän Siilin eleganssi. Monet tykkäsivät Siilin eleganssista, minulla sekin jäi kesken. Siksi en varmaan tykännyt tästäkään ja monet muut pitävät. En vain ole kohdeyleisöä juuri tällaiselle kirjallisuudelle.
Tarvitsen kunnon tarinan, josta voin tehdä omat tulkintani. Tässä kirjassa tuli sellainen olo, että tarina puuttui ja tulkinta oli sen sijaan. Minä en pidä kirjoista, joissa rakkaus syttyy sähköpostiviesteinä niin kuin tässä, ja erotaan tekstareilla (Veljen vaimo). En ymmärrä tällaista rakkauden syntymistä ollenkaan.
En päässyt kirjaan sisälle lainkaan, esim. Bolshoin perhonen on ihan toisenlainen: luen sitä nyt taas ja aamulla meinasi mennä pysäkki ohi, kun olin niin kiinni kirjan maailmassa. Luen myös Leo afrikkaista, enkä pääse siihenkään sisälle yhtään, kirjoitan sitten lisää siitä sisään pääsemättömyydestä, kun saan kirjan loppuun.
Kabbalisti odottaa vielä hyllyssä. Ja Kirjan kansaa en ole myöskään lukenut. Pitää tutustua.
Jos vielä vertaan Rakkauden aikakirjaa ja Bolshoin perhosta, niin jälkimmäisessä menneisyyteen humahdetaan ihan huomaamattomasti: yhtäkkiä onkin jossain muualla, Rakkauden aikakirjassa tehdään uusi luku ja näkökulma on aina eri siellä menneisyydessä ja nykyisyydessä se on usein sähköpostiviesti. Minusta se oli kömpelöä, haluan että en huomaa siirtymääni toiseen aikaan ja paikkaan.
Ps. pahoittelen noita kirjoitusvirheitä tekstissä. Kärsin päänsärystä maanantaisen kolarin takia.
VastaaPoistaLuethan, Mari minun uunituoreen postauksen Rakkauden aikakirjasta? En täysin vaikuttunut, vaikka hieno kirja onkin kyseessä.
VastaaPoista