Viime viikolla kirjoitin Outi Pakkasen dekkareista, kuinka luen niitä lähinnä sen takia, että teokset sijoittuvat tuttuun kaupunkiin, Helsinkiin. Tai itse asiassa ne seudut, joista kirja kertoo, eivät ole vielä niin tuttuja minulle, etteikö niihin voisi vähän paremmin tutustua kirjojenkin sivuilla.
Lainasin kirjastosta toisenkin dekkarin nimenomaan kirjan miljöön takia. Kirsi Merimaan Baltia Express (2010, Myllylahti) sijoittuu nimensä mukaisesti Baltiaan: Viroon, Latviaan ja Liettuaan.
Kirsi Merimaa on salanimi, jonka takana on kaksi naista: Marja Lennes ja Pirjo Peltoniemi, joista jälkimmäisen muistan ainakin heti Turku-kirjeenvaihtajana uutisista. Merimaana he julkaisivat ensimmäisen teoksen vuonna 1987 - välillä pitkä tauon pitänyt kirjailijakaksikko palasi taas dekkareiden pariin vuonna 2008. Baltia Express -kirjan jälkeen on ilmestynyt vielä Musta kirves -teos. Nämä ja muut tiedot löytyvät nettisivuilta täältä.
Baltia Express alkaa tapahtumilla Helsingissä. Tietokonenörtti, nimimerkillä Alfa toimiva nettikoukkuilija lähtee hakemaan pankista uutta pankkikorttiaan, kun joutuu pankkiryöstön silminnäkijäksi. Huonoa tuuriaan hän näkee ryöstäjän kasvot, kun ryöstäjän kommandopipo nousee kasvoilta. Alfan pelastaa pizzakuski Kolja, joka sieppaa Alfan kyytiinsä.
Pakomatka jatkuu pizzamopolla Helsingin katuja kohti satamaa, ja sieltä laivaan ja Viroon. Virossa heidät ryöstetään ja pakomatka vaikeutuu. Onneksi Koljalla on monia avuja, joilla selviytyminen on mahdolllista. Hän osaa olla kotoisin sieltä, mistä kulloinkin olisi parasta - ja ystävystyä vanhojen 'paikkakuntatuttujen' kanssa. Kolja on venäjänkielinen, joka osaa tietenkin suomea. Kolja osaa myös 'kääntää' tavaraa ja rahaa. Koljalla on ystävä, veriveli Sergei, jonka luokse he rientävät läpi Baltian maiden.
Samoin kuin Pakkasen teoksessa, odottelinkin sitä dekkareiden parasta osuutta eli miljöön kuvausta. Olenhan itsekin tehnyt saman matkan: Tallinna, Pärnu, Riika - tässä teoksessa se tehtiin vain toiseen suuntaan. Odotin, miten Laiman kellon alla odotellaan Sergeitä tai yhdyshenkilöä, ihastellaan Vapaudenpatsasta tai ainakin juostaan pitkin vanhankaupungin kapeita katuja tai hämäriä kaupunginosia.
Riikaan kuitenkin kirjassa saavutaan pimeässä yössä ja lähdetään pois aikaisin seuraavana päivänä. Hirveän yksityiskohtaisiin kuvauksiin ei kaupungista innostuta.
He ovat viehättävällä puistokadulla, jota reunustavat syvänpunaisina hehkuvat verivaahterat. Kolme- tai nelikerroksiset jugendtalot on pääosin korjattu. Vain muutaman ympärillä on rakennustelineitä. Kadun toisella puolella on vanhoja, pienen puutarhan ympäröimiä kaksikerroksisia huviloita, joitten pihoille, porttien sisäpuolelle on pysäköity kalliin näköisiä autoja. Eilinen autio tori on nyt muuttumassa iloisen värikkääksi vihannes- ja kukkatoriksi. Kauppiaat kokoavat myyntipöytiään ja asettelevat myytäviä tuotteita houkuttelevasti esille.
Jugend-talot on helppo asetella paikoilleen Riian kartalle, mutta siihen samaan karttaan en saa mahtumaan toria. Vielä vaikeampi minun on tunnistaa Väinäjokea tästä kuvauksesta, sillä jotenkin olettaisin, että he ylittävät joen kaupungin kohdalta, vai jostain muualta, jossa kohdin kasvaa kaislikkoa?
- Daugava, Aris esittelee - -
Aurinko välkehtii leveän joen pinnalla ja rantakaislikko hohtaa kultaisena.
No, ihan muistojeni Riikaa ei tässä kirjassa päässyt huokailemaan, mutta en sitten kuitenkaan säälinyt jättää kirjaa keskenkään, kun oli mukavaa seurata, josko Sergei ihan oikeasti on oikea hahmo kirjassa, vai Koljan sepite.
Karkumatkan ohella kirjan yksi teema on nettimaailma. Kirja päähenkilö, Alfa, on nettiaddikti, joka elää oikeaa maailmaa mieluummin netissä. Kun Alfa sieppaantuu karkumatkalle, hän huomaa, että elämä netin ulkopuolella on paljon vauhdikkaampaa ja parempaa kuin elämä netissä. Toisaalta oikea elämä ja nettielämä kohtaavat, kun selviää, kuka nettisalanimi Lucifer oikein onkaan.
Miinusta kirjan huonolle miljöökuvaukselle. Ja myös sille, että kirjassa oltiin Riikassa ja lähdettiin Riikasta, paitsi ihan pari kertaa muistettiin lähteä Riiasta. Ja nyt kun Riika-reissu jäi vähän vajaaksi tässä kirjassa ja esittelyssä, niin kutsun sinut ikimuistoiselle matkalle Riikaan tänne. Matka kestää noin 25 minsaa (muistaakseni) - olen käynyt sen pariin kertaan ajelemassa - ja Latviassa asuessani tein sen joka arkiaamu. Ihan parasta matkassa on kakkososan joen ylitys - se on vaan jotenkin niin mahtavaa, kun Riian kauniit kirkot näyttäytyvät.
Tämä kirja ei ihan parhaimmasta päästä ollut, ja nyt on tullut luettua pari muutakin ei-niin-kauhean hyvää-teosta, joten pitää yrittää valita hieman parempi kirja seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti