Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Robert Goolrickin Luotettava vaimo (2011, Karisto, suom. Leena Perttula) oli miellyttävä lukukokemus. Koska kirjasta ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä, en tiennyt mitä odottaa ja millaista kirjaa olen ryhtymässä lukemaan. Hassua kyllä, lukemisen jälkeenkin minusta on vähän vaikeaa sanoa, minkälaista kirjaa oikein luin. Tämä kirja pakenee määritelmiä.

Kirja alkaa kuvailemalla miljöön, vuoden 1907 Wisconsinin.

Oli hyytävän kylmä, ja ilmassa väreili se, mikä vielä ei ollut tapahtunut. Maailma seisoi hievahtamatta, kello lyönnilleen neljä. Missään ei liikkunut mikään, ei ihminen, ei lintu; silmänräpäyksen ajan oli vain hiljaisuutta, oli vain liikkumattomuutta. Hahmot seisoivat kohmettuneina kohmeisessa maassa, miehet, naiset ja lapset.

Sen jälkeen teoksessa kuvaillaan päähenkilö, Ralph Truitt.

Mikään ei todista, että helvetin täytyy olla tulinen, ajatteli Ralph Truitt seisoessaan hillityissä vaatteissaan pikkuruisen aseman laiturilla jäisen tyhjyyden ytimessä. Helvetti saattoi olla tällainen. Se saattoi käydä hetki hetkeltä pimeämmäksi. Sen kylmyys saattoi riittää korventamaan ihon luista. Hän seisoi ihmisjoukon keskellä, ja hänen yksinäisyytensä oli valtava. Hän tunsi, että koko tällä jäisellä aavalla, jolla hän eli elämäänsä ja jolla jokainen käsi oli jotakin vailla ja jokainen sydän tahtoi häneltä jotakin, oli jokaisella ihmisellä syy olemassaoloon ja paikka, jonne pysähtyä. Jokaisella paitsi hänellä. 

Pitkät lainaukset kirjan ensimmäisiltä sivuilta ihan siksi, että olin heti kirjan aukaistuttuani haltioissani: taas yksi mestarikirjailija, jonka kielessä tekee mieli viipyillä ja jonka tekstin luota ei ole kiire mihinkään. Ralph Truitt, yksinäinen mies, odottaa asemalla junaa, jolla saapuu hänen vaimonsa. Truitt on etsinyt ilmoituksella luotettavaa vaimoa ja Catherine on vastannut hänen ilmoitukseensa. Kirjan alussa käy ilmi, että Catherine ei olekaan aivan se, joksi herra Truitille esittäytyi: hän ei ole uskonnollinen, lähetyssaarnaajan tytär, vaan aivan jotain muuta. Myös herra Truitt huomaa tämän, mutta antaa Catherinen jäädä auttamaan itseään, sillä hän ei kestäisi pienen kaupungin pilkkaa enää. Sillä hänelläkin on salaisuutensa. 

Kirja etenee viettelevästi: siinä paljastetaan vähän kerrassaan salaisuuksia, joita päähenkilöt kantavat sisällään. Juuri kun lukija on pääsemässä kärryille siitä, että mikä on kirjan idea, matto vedetään lukijan jalkojen alta. Selvät juonenkäänteet mutkistuvat. 

Raplhilla on poika, jonka hän haluaa takaisin kotiin. Ralph lähettää Catherinen hakemaan poikaansa ja kun Catherine tapaa pojan, lukija huomaa viimeistään tässä vaiheessa, että kyseessä on myös rakkaustarina. Hieman omalaatuinen ja moneen suuntaan versova. Myös kirjan henkilöt ovat kerroksisia, sillä heillä kaikilla on salaisuuksia, joista he eivät halua luopua ja jos niitä muille kertovatkin, niin vain kerran - tai salaisuuksien päättely annetaan lukijan harteille. Näkökulmia samaan asiaan voi olla kaksi, lukija saa itse päättää, kumpi on se todempi. Vai onko totuutta olemassakaan? Henkilöt ovat varsin erikoisia, he eivät käyttäydy perinteisimmällä tavalla, ja heidän tekemiinsä ratkaisuihin on vaikutuksensa menneisyyden painolastilla. Kirjassa henkilöiden ratkaisuihin vaikuttaa myös se, että ihmisten eriarvoisuus on räikeää: jos et menesty, voit löytää itsesi katuojasta. 

Kuten kirjoitin, kirjaa on vaikea määritellä johonkin tiukkaan genreen tai tyyppiin. Itse löysin siitä rikosta, rakkautta ja historiallista maailmankuvaa. Ja kaikki oli kääritty kieleen, joka toi kirjaan omalaatuisen, ehkä hieman synkän, mutta kuitenkin anteeksiannon mahdollistavan sävyn. 

Suosittelen! Tämän vuoden parhaimmistoa. 

Muualla kirjoitettua: Kulttuuri kukoistaa -blogissa. 

Ps. Lisäsin vielä alkuperäisen kannen, jossa näkyy myös alkuperäinen nimi. Tuolta Amazonin sivulta pääsee myös tutustumaan kirjan sisälle. Tuosta kannesta sen verran, että ajattelin suomalaisestakin kannesta, että oli jotenkin kirjan tunnelmaan sopiva, mutta että siitä puuttui se nainen. Aika jännää, että tässä alkuperäisessä on vähän sama idea ;D