Toukokuu on juhlakuukausi.
Huh!
Puolivälissä jo onneksi.
Ehdimme haistelemaan myös juhlahumua Kauppatorille.
Mä en edes seurannut lätkää muuta kuin toisella silmällä finaalin.
Mutta teki mieli käydä katselemassa kaupungilla.
Viimeksi oltiin mukana, kun Lordi tuli kaupunkiin.
Samoilla paikoilla kuin tänäänkin.
Turvallisesti estradin takana.
Tultiin järkevästi bussilla kotiin.
Siellä öykkäsi lätkäfani
"v**tu suomi voitti v**tu!"
Lapset ihmettelivät, että miksi tänään saa huutaa.
Kaksi viikkoa sitten lapsilleni huudettiin samaisella reitillä (pysäkillä), kun nämä kikattelivat,
että "v**ttuuks huudat?!"
Yritä siinä sitten selittää, että kun setä päättää, että tänään voi huutaa, niin voi huutaa.
Huomenna ja eilen ei sitten voikaan.
En ollut vakuuttunut kiekkoilijoiden ja fanien juhlinnasta muutenkaan.
Kaduilla kiiri sellaisia juttuja korviin, että tuntuu, että kulta kuuluu vain osalle.
Onneksi tuolla rauhallisella puolella oli myös muita meitä,
joiden mielestä juhlat kuuluvat kaikille,
eikä aina vain
kännisille.
****
Kirjojakin luettu,
palailen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti