MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 24. toukokuuta 2011

Kirja ja ruusu


Notkuin tänään rautatientorilla Kirja & ruusu -päivän teltassa, koska työt antoivat myöten ja halusin käydä kuulemassa, avautuisiko Helsingin olympiavuosi yhtään enemmän - missioni oli siis kuunnella Pakkasen haastattelu.

Olinkin hyvissä ajoin teltassa ja kuuntelin miestrion, Kariston kirjoituskilpailun voittajia hetken. Miehet vasemmalta oikealle:
 Timo Saarto: Vaitelias poika
Paulus Maasalo: Roudan alla
Jukka M. Heikkilä: Karthago
mainostivat kirjojaan. Karthagoa pyörittelinkin kirjaston uutuushyllyllä, mutta en ole uskaltautunut sitä vielä mukaani kantamaan - historia-aiheiset kirjat tuntuvat Leo afrikkalainen -pettymyksen (en jaksanut lukea kirjaa loppuun edes taistellen) jälkeen liian vaikeilta. Sen sijaan Vaitelias poika alkoi kiinnostaa miljöönsä (Helsinki) vuoksi. 
Itse asiassa parhaillaankin luen Helsinki-miljöistä jännityskirjaa, siitä myöhemmin.  




 Jukka Pakkasen Elena Damianin kirjeet -teoksen luin vähän aikaa sitten ja halusin kuulla lisää olympiavuodesta, josta kirja kertoo. Pakkasen mietiskelyt olivat muutenkin mielenkiintoisia ja minua kiinnostaa yhä enemmän lukea Pakkasen kirjoja. Minulle uusi tuttavuus, on niin mukavaa löytää jotain uutta!
Petteri Paksuniemen Jouten sitä vastoin lähti jo aiemmin takaisin kirjastoon. Jotenkin en vain innostunut kirjasta, enkä haastattelun perusteella yhtään enempää.


En kovin usein istahda kuuntelemaan kirjailijoiden juttusia, esimerkiksi Kirjamessuilla kierrän haastattelut kaukaa, koska niistä jää sellainen epätoivoinen myyntipuhemaku mieleen.

Koska vähän niin kuin vasemmalla kädellä olen tullut opettaneeksi myös esiintymistaitoja jossain vaiheessa, niin aloin haastatteluissa kiinnittää huomiota tietysti kaikkiin epäolennaisiin seikkoihin, kuten asentoihin (matkivatko kaikki haastateltavat aina haastattelijaa?) ja elekieleen.

Joidenkin kirjailijoiden kohdalla oli selvää innostuneisuutta puheissa, toisten taas välinpitämättömyyttä joko kirjaa ja sen aiheita tai tilannetta kohtaan. 
Nämä huomiot siis ulkoisten olemusten perusteella ja osin juttujenkin perusteella.
Mietin, että kenen kirjan ostaisin haastattelujen perusteella.
Voi olla, että minuun vetoaisi sellainen mystinen 'runoilija on nero'-tyyli.
Jos kadulla tulee vastaan kirjailija, ajattelen välittömästi, että
tällä on joku suuri ajatusprosessi meneillään.
Todennäköisempää tietysti on, että mielessä on illan ruokalista.
En tiedä, milloin maltan luopua kirjailijamyytistäni, 
en ehkä koskaan.


****

En muuten malttanut olla kaivamatta pokkariani esiin, 
haastateltavien asennot olivat niin parhaita. 

Kirjan ohella mulla on käsilaukussa aina mukana kamera, sillä koskaan ei tiedä, milloin törmää johonkin kuvaamisen arvoiseen, 
varsinkin keväällä, kun joka paikassa on kukkia. 




Ai niin, ja ostinkin jotain luettavaa.
Siitäkin myöhemmin.

4 kommenttia:

  1. Hih, hauskat tosiaan nuo miesten asennot :--D

    Voi kun täällä pohjoisessakin olisi enemmän kirjatapahtumia! Kyllä täällä sentään joka kesä kirjamessut järjestetään, mutta viime kesänäkin meno oli aika surkea. Lähinnä divarit olivat myymässä kirjojaan. Peter Franzén sentään löytyi lavalta :--D Jospa tämä kesänä eri meininki!

    VastaaPoista
  2. Joo, aika paljon kulttuuri keskittyy Helsinkiin ja ehkä pariin (vai yhteen) muuhun kaupunkiin Suomessa. Tuollakin oli vain kourallinen kuulijoita...

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea, mitä kirjateltassa esiteltiin ennen kuin itse tulin paikalle. Minusta kaikki live-esitykset ovat mukavia ja on hauska nähdä, millainen on kirjan kirjoittaja. Olen aika armollinen kirjailijoiden esiintymistä kohtaan, koska hehän ovat kirjoittajia eivätkä näyttelijöitä ja jännittävät tilannetta varmasti kovin. Itse en olisi kovin innokas esittelemään omia kirjojani ja istumaan samalla tavoin lavalla yleisön mittailtavana. Esimerkiksi Alexandra Salmelan konemainen ääni on saanut minut jo valmiiksi inhoamaan hänen kirjaansa, vaikka en ole sitä lukenutkaan!

    VastaaPoista
  4. Pitääkin ehkä tehdä tästä uusi harrastus... kirjamessuja odotellessa...

    Mietinkin tuossa kirjailijoita katsoessa, että voiko kirjailijalta vaatia esiintymistaitoja - edes vähäsen? Ja siis, aika hyvinhän nuo kaikki suoriutuivat. Minusta se on taidokasta, jos pystyy puhumaan kirjaan liittyen, mutta kirjan ulkopuolelta kuitenkin - Pakkanen osasi hyvin tämän.

    Vähän samaan tapaan kun etsin pilkkuvirheitä, niin olen sitten valmis analysoimaan jokaisen pienenkin esiintymisen. En mahda sille mitään...

    VastaaPoista