Hymyilin K-junassa

Tällaisen päivän jälkeen

hymyilin junassa.

Puoli metriä kukkakimppua sylissä,

hyvää ruokaa

hyvässä seurasa

ja aurinkoa aamusta asti.

Iloisena katselin ikkunasta ulos,

Hymyni ulottui

vastapäätä istuville laitapuolen kulkijoille asti.

Juuri kun olin tottunut katuojien hajuihin,

vaihtanut pari sanaa, 

sillä ihmisiä juopotkin ovat, 

innostui toinen tönäisemään olkapäähäni, 

yhteenkuuluvaisuuden merkiksi. 

Jääkiekosta puhe. 

Silloin herra konduktööri astui ohi. 

Tulkitsi asian ahdisteluksi. 

Pyysi kovin sanoin herrasväkeä 

viinapullo sylissä ja 

liputon matka edessä 

poistumaan puolivälissä matkaansa. 

Mitä pahaa saankaan aikaan, 

jos aurinkoiset päivät jatkuvat....

K-junassa ei hymyillä 

edes ikkunalle.