Mitäs huomenna...

... syötäisiin luettaisiin?

***

Ei, se ei tuota ongelmaa, etteikö luettavaa löytyisi.

Sitä löytyy niin paljon, että sille ei välillä löydy säilytyspaikkaa.

Ja lukuaikaa, mistä sitä sitten löytäisi? 

Hirveä urakka kyllä täällä kotona saada nämä kirjat takaisin kirjastoon, 

tavoitteena vielä lukea suurin osa. Tai ainakin osa.

Myönnän, jotkut kirjat palautan kylmästi kirjastoon, jos niiden lukeminen ei ota tulta alleen.

*

Miten kirjat sitten valikoituvat kirjastosta kotiin?

Perinteinen keino on tietysti se, että menen kirjastoon ja valitsen sieltä kivat kirjat - kannen kuvan, takakannen tekstin ja aika usein, kirjastotädin avustukella: Mä olen niin helppo, että luotan kirjastotäteihin siinä, että esiinnostetut kirjat ovat hyviä ja tähdellisiä luettavia. Tai että ne on jostain syystä nostettu esiin luettaviksi.

Luotan myös siihen, että toiset blogistit osaavat valita helmet kirjojen joukosta.

Nämä kirjat ovat valikoituneet suurimmaksi osaksi blogien kautta.

Mua on erityisen helppo houkutella muuhun maailmaan. Tänä vuonna kierrän maailmaa kirjojen kanssa. Olen kalleellaan sinne itään päin. Eri perusteilla maailmasta on valikoitunut tällainen joukkio.

Silkkimies-kirja on valikoitunut suomantajan perusteella. Huomasin nimittäin, että luin kaksi kirjaa, joiden suomentaja on sama Irmeli Ruuska: Bolshoin perhonen ja Matka kuvien taakse. Ruuska on suomentanu myös sellaisia teoksia kuin Geishan muistelmat, Laura Palmerin päiväkirja ja Zadie Smithin Valkoiset hampaat ja Nimikirjoitusmies. Etsin siis tällä kertaa kirjoja suomentajan mukaan.

Jännäähän tässä kirjojen valkkaamisessa on se, että en sitten kun alan lukea kirjaa, enää muistakaan, miksi kirjan valitsin: missä ja kuka siitä kirjoitti.

Olen siinä mielessä ärsyttävä lukija, että mulla voi olla muutama kirja kesken lukemisen. 

Hyppään aina siihen tarinaan, mihin tekee mieli lähteä mukaan just sillä hetkellä. Jeninin aamut ja Joen sutra ovat näistä kesken lukemisen, joten ainakin niistä tulossa postausta tässä kuussa.

Kohteena siis taas Intia. 

Aika moni kirja löytyy vain enkuksi, joten päätin, että ryhdyn lukemaan kirjoja sitten in English. Jos vaikka parantuisi kielitaito siinä samalla. Vähän hakuammuntaahan se on, osa kun ei ollut ihan sitä, mitä kuvittelin.  

Samalla tekisi mieli tutkia ja selvittää myös uusia, meillä Suomessa vähän tuntemattomiksi jääneitä kirjailijoita.

Vähän hypin innoissani, kun löysin nämä kirjat.

Tuota Saris and the city -kirjaa jo aloitinkin.

Täyttä chick litiä in indian style.

Tai no, höystettynä ainakin, sillä monen muun ns. intialaisen kirjailijan tavoin Rekha Waheed on syntynyt ja elänyt Englannissa.

Muihinkin kirjailijoihin pitää vähän tutustua. En tiedä, kahlaanko koskaan kaikkea tätä läpi, mutta jonkun ainakin luen, Irène Némirovskyn kirjoista.

Löysin myös tällaisen novellikokoelman, josta ajattelin hieman tutustua ehkä uusiinkiin kirjailijoihin.

Helmetin lisäksi olen selaillut aikauslehtiä, mut on (liian) helppo saada huijattua ostamaan lehti, joka maksaa 2 euroa ja jossa on kirjailijan kuva kannessa. Yleensä riittää jompikumpikin.

Anna (15/2011) ja kirjafanien hyllyt olivatkin jo blogeissa käsittelyssä. En silloin vain ehtinyt havahtua asiaan. Nyt tosiaan askartelin tunneille tekemistä lehdistä, niin selasin lehteni läpi muutenkin.

Toisten kirjahyllyt ovat tutkimusteni kohteena siinä missä jotkut muut sisustuselementit toisten ihmisten kohteita.

Tällä hetkellä omat kirjani ovat haja-asutettuja eri puolille asuntoa - meillä kun on seinähyllyjä vähän joka huoneessa, mutta yleensä kirjani ovat värikoodattuja.

Tähän tyyliin. Tykkään kyllä.

Anna (10/2011) on nostanut esiin Leah Chishugin Ruanda-kirjan, joka onkin noussut kirjastossakin halutuksi kirjaksi: varauksia on tällä hetkellä 236 kappaletta. Chishugi kävi Suomessa myös mainostamassa kirjaansa, joten varmaan sen takia kirjaa halutaan.

Samaisessa Annassa nostetaan esiin myös Ljudmila Ulitskajan Naisten valheet, josta itse kirjoitin Bolshoin perhosen kanssa ja perhonen ehkä söi suuremman huomion minulla, mutta pääkaupunkiseudun kirjastoissa tästäkin kirjasta on 112 varausta.

Ilmaisnäytteenä postiluukusta kolahtanut Seura (16-17/2011) tarjoilee Cecilia Samartinia, jonka Nora & Alicia odottelee kirjastossa myöskin 114 varaajaansa.

MeNaiset (15/2011) kertoo parin euron hintaan, miten Riikka Pulkkinen on muuttanut ja kasvanut aikuiseksi. Varauksia Totta-kirjaan on vieläkin 360, suunnilleen sama kuin Nenäpäivään - ja Karkkipäivään verrattuna todella paljon enemmän (Nummen kirjassa vain 99 varausta).

Ihan en Pulkkisen haastattelun tarkoitusta ymmärrä, mutta aika mahtavat kuvat tässä jutussa on.

Kotivinkki (7/2011) taas kirjoittaa Iida Raumasta ja tämän kirjasta. Hassua, minkälaisia asioita kirjailijat (tai toimittajat) pitävätkin tärkeinä, kun Raumasta aina mainitaan se, että hän työskentelee talonmiehenä.

Katoamisten kirjaa on varattu 59.

Myyntiluvuistahan en sitten tiedä mitään, mutta ilmeisesti kirjan kirjoittajan on hyvä tunkea itseään vähän joka paikkaan, jotta naama näkyisi ja joku asia jäisi näkijän tai lukijan mieleen.

En ihan näin paljon osta yleensä lehtiä, nyt nämä lomapäivät ja matkailut ovat houkutelleet lehtien ostajaksi (seli seli). Olin yllättynyt, että lehdissä nostetaan kirjailijoita näinkin paljon esiin. Itse kyllä olisin valmis muuttamaan myös niistä kymmenistä 'mikä poskipuna valitaan keväiseen aurinkoon' -sivuista johonkin hyötykäyttöön: voitaisiin esim. tehdä reportaasi Ruandasta tai vanhusten hoidosta tai muista asioista, joita esimerkiksi noissa kirjoissa käsitellään. 

Joskus tekee mieli huokaista epätoivoisesti tätä meidän maailmaa: miksi lastenhuoneen verhojen väri on tärkeämpää kuin vaikka lasten kouluunpääsy Ghanassa? 

***

Ja joo, mäkin olen vähän tällainen takinkääntäjä. 

Yleensä seison sanojeni takana ja pyrin elämään niin kuin sanon. 

Mutta joskus on sellaisia päiviä ja varsinkin aamuja, että ei jaksa maailmankulusta välittää. 

Välillä sitä vain jättää väliin vaikka ekobusseilun ja hyppää haitaksi tielle. 

Ei vain jaksa jäätyä hyisessä kevättuulessa, vaan kuuntelee aamutoimituksen aamuvitsejä ihan yksin. 

Vaikka matka ei etene yhtään. 

Tässä 'edettiin' kehän kasikympin alueella erittäin hitaasti ja epävarmasti työpaikalle.  

Huomiseen valitsen kirjan ja hyppään samaan ruuhkaan sinne bussin kuljetettavaksi.

Osaatko arvata, mikä kirjoista lähtee mukaan?