Chetan Bhagat: One night at the call centre

Chatan Bhagat, syntynyt vuonna 1974, on New Delhissä asuva intialaiskirjailija, joka kirjoittaa teoksensa englanniksi. Bhagat opiskeli Indian Institutes of Technology -koulussa, joka valmistaa opiskelijoita, tieteentekijöitä ja insinöörejä, rakentamaan Intian taloutta ja maata. Bhagat työskenteli valmistumisensa jälkeen Hong Kongissa investointipankkiirina, mutta 11 vuoden jälkeen aloitti julkaista kirjoja, jotka nousivat Intian bestsellereiksi (osan kirjoista Bhagat kirjoitti jo pankkiiriuransa aikana). Five Point Someone oli Bahgatin ensimmäinen teos (vuonna 2004) ja kertoo opiskelijoiden elämässä tiukassa teknologiakoulussa. Tätä teosta en ole vielä lukenut, mutta se on ollut pohjana elokuvassa 3 idiots, jonka olen nähnyt. Bhagat on kirjoittanut vielä kaksi muutakin kirjaa, joita ei ole pk-seudun kirjastoon tilattu - ja seuraavakin kirja on tekeillä.

The 3 Mistakes of My Life (2008)

2 States: The Story of My Marriage (2009)

Bhagat on myös kolumnisti, ja hänen kirjoituksiaan voi lukea hänen kotisivuiltaan eli täältä, ja Bhagat on myös puhuja, hänen puheitaan löyty täältä. Koska Bhagat on tuollainen kantaaottava kirjailija, on häntä nimitetty nuorten ikoniksi enemmän kuin kirjailijaksi. Bhagatin mainostetaan myös olevan eniten myyvä englanniksi kirjoittava kirjailija Intiassa.

(nämä tiedot wikistä) 

  

Itse kirjaan sitten. One Night at the Call Centre (2005) kertoo tarinan ystävyksistä, jotka ovat töissä puhelinkeskuksessa, johon soittavat amerikkalaiset, joilla on ongelmia kodinkoneittensa kanssa. Kirjan kertoma aika sijoittuu yhteen yöhön, jolloin USA:ssa vietetään kiitospäivää ja yö on erikoinen myös sen takia, että puhelinlinjat ovat poikki. Siksi ystävykset pääsevät ratkomaan ongelmiaan, jotka suurimmaksi osaksi liittyvät rakkauteen. Teoksessa on kehyskertomus, jossa Bhagat kohtaa yöjunassa naisen, joka antaa hänelle aiheen kirjailijan toiseen teokseen. Nainen kertoo Bhagatille tarinan, jonka Bhagat lopussa kertoo kirjoittavansa. Naisen kertomasta Bhagat valitsee tarinan minäkertojaksi Shyamin, koska se on eniten hänen omakuvansa.

Shyam on töissä muiden tavoin puhelinkeskuksessa ja on ylennetty toisten valvojaksi. Hänellä on ollut suhde toisen työntekijän, Priyankan, kanssa, ja välillä teoksessa kurkistetaan menneisyyteen, heidän treffeilleen, joista selviää, mitä vaikeuksia heidän suhteellaan on ollut. Yksi merkittävin vaikeus on se, että Priyankan äiti pitää Shyamia ei-minään, ja haluaa, että Priyanka menisi naimisiin toisen miehen kanssa, jolla on ura ja rahaa. Tällainen toinen mies onkin saapuvilla, Ganesh, joka on tarpeeksi rikas, ja asuu ulkomailla.

Teoksessa on myös muita: Vroom, joka on Shyamin paras ystävä, Esha, joka unelmoi mallinurasta ja on valmis tekemään kaikkensa päästäkseen uralle. Hän on vain liian lyhyt alalle. Radikha, joka ei ole varma miehensä uskollisuudesta. Yön aikana selviää, mitä Vroom haluaa elämältään, miten paljon Esha haluaa malliksi ja onko Radhikan mies uskollinen vai ei. Ja myös se, mitä Shyam lopulta haluaa elämältään.

Ystävykset saavat puhelun Jumalalta, joka puhuttelee heitä ja auttaa näkemään elämänsä paremmin.

Miljöö on puhelinkeskus, ja koska se on aika tylsä tapahtumapaikka, irrottautuvat nuoret sieltä ja käyvät drinksuilla yöbaarissa, johon he pääsevät Vroomin suhteiden avulla sisään. Rakkaushuolien ohella nuoria pännii heidän pomonsa, joka omii työntekijöiden tekemät asiat itsensä tekemiksi ja aikoo edetä urallaan niiden avulla. Jos tuntemattoman sotilaan herraviha ihmetyttää, niin Linnan teos häviää kyllä tämän teoksen pomovihalle 6-0. Pomo on idiootti, jolle voi tehdä vaikka mitä jäynää. Toinen idiootti on USA:n kansalaiset, jotka eivät kovin välkyiltä vaikuta, kun soittavat apua saadakseen. 

'Remember', the instructor said to the class, 'the brain and IQ of a thirty-five-year-old American is the same as the brain of a ten-year-old Indian. This will help you understand your clients.

Aika julmaa, sanoisin. Shyamin ja Priyankan rakkaustarinassa on sellainen vanha perinteinen juoni: rikas Ganesh vastaan köyhä, mutta hyväsydäminen mies. Vaikka Shyam on hieman ylpeäkin siitä, että hänellä ei ole rahaa, mutta rehellinen mieli, on teoksessa raha keskeinen osa ajatusmaailmaa. Osa amerikan-vihaakin selittynee sillä, että toinen on rikkaampi kuin toinen.

We get paid well, fifteen thousand a month. Fuck, that's almost twelve dollars a day. Wow, I make as much a day as a US burger boy makes in two hours. Not bad for my college degree. Not bad at all. Fucking nearly double what I made as a journalist anyway.

Sen verran olen oppinut tuosta Intian-seudusta, että pomon vallan alla työskenteleminen on rankkaa ja jokainen haaveilee omasta yrityksestä. Sitä taustaa vastaan on hieman helpompi lukea ja ymmärtää teoksen pomo- ja USA-viha. Jokaisen miehisen miehen ja sellaiseksi kasvavan sisäsyntyinen haave (tai pakkomielle) on perustaa om bisnes, jonka perustamisen jälkeen voi elää rauahallisin mielin (köyhempänä mutta onnellisempana).

Puhelinkeskuksen yllä leijuu myös irtusanomisten uhka, jonka takia ystävykset päättävät toimia.

Tässä teoksen rakennusaineet, joiden mukaan kirjasta olisi saattanut saada hyvän ja mielenkiintoisen tekeleen. Kirjaa lukiessa viihdyin erinomaisen hyvin: teksti oli selkeääkin selvempää englantia, josta frendi-enkulla sain selvän. Mutta ei tämä mitenkään hyvä kirja ollut. Sitä Jumalan puhelua sai odottaa melkein kirjan loppuun ja alku aina siihen asti oli yhtä ja samaa jaarittelua: inhotaan amerikkalaisia, ollaan epäonnisia rakkeudessa ja vähän töissäkin. Kuitenkin ollaan tosi hyviä tyyppejä ja maailma (Intia) on meidän nuorten. En ihmettele Bhagatin roolia nuorten ikonina, varsin nopeasti tässä oli sellainen 'me-intialaiset-nuoret-pidämme-yhtä'-meininki. Tällaiselle keski-ikää lähestyvälle länsimaiselle naiselle tämä ei ollut ihan se 'mun-juttuni.'

Yksi teema kirjassa on tietenkin rakkaus.

Toinen modernin intialaisen nuoren elämän kuvaus.

Ystävykset karkaavat ajamaan lujaa, juomaan ja tanssimaan.

Myöskin nuorten haaveet ovat kutakuinkin samanlaiset kaikkialla: kiva, järkevä työ; mukava seurustelukumppani ja hauskanpitoa sopivassa suhteessa.

Kiinnostavaa kirjassa oli myös se, että siinä ohimennen mainittiin muutamia musiikkikappaleita, jokaisen ystävyksen suosikkikappale tanssilattialla.

Eshan oli tämä

(luin siis youtuben vieressä tätä kirjaa).