Jos kesäkuun lopussa olinkin järkyttynyt siitä, että kesäkuu on lopuillaan,
niin nyt olen kyllä kauhuissani,
että mihin
heinäkuu
katosi?
Vastahan se alkoi, auringonpaiste ja mukavat leppoisat päivät,
hikiset retket milloin mihinkin
ja heittäytyminen rantaveteen...
Kesän paras paikka on ehdottomasti Suomenlinna,
jossa ollaan lasten kanssa vierailtu pariinkin otteeseen
kirjablogitapaamisen jälkeen.
Koska itselläni ei vielä ole omaa saarta, niin täytyy tyytyä
näihin Helsingin edustan saariin ja
olla niin kuin muita ihmisiä ei olisikaan.
Vaikka eivät ne muut ihmiset ole häiriöksi olleet mitenkään.
Toinen ehdottoman mahtava paikka oli Pihlajasaari,
mutta oltiin siellä juuri sinä synkkänä päivänä,
niin ei oikein pysty hehkuttamaan.
Ja on tämän kuukauden aikana tullut luettuakin.
Listataanpas ne luetut.
Kaunokirjallisuutta 12,
tietokirjoja 2.
Marianne Peltomaa: Ihon alla (2007, Schildts)
Katja Kaukonen: Odelma (2011, WSOY)
Laura Honkasalo: Tyttökerho (2005, Otava)
Zinaida Lindén: Kirjeitä Japanista (2007, Gummerus)
Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (2011, Otava)
Chetan Bhagat: One Night at the Call Centre (2005)
Katarina Wennstam: Tahra (2011, Otava)
Terttu Autere: Kinkkauskivet (2009, Karisto)
Timo Saarto: Vaitelias poika (2011, Karisto)
Kira Poutanen: Rakkautta on the rocks (2011, WSOY)
Pertti Araviita: East end (2007, Aramik Oy)
Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki (2010, Tammi - 1. painos vuonna 1944
Amy Chua: Battle Hymn of theTiger Mother (2011, Bloomsbury)
Ulla-Maija Paavilainen: Hanki elämä! - Jokanaisen voimakirja (2011, WSOY)
Jossain vaiheessa blogin myötä huomasin, että luen aika paljon uutuuskirjoja ja halusin kesällä antaa mahdollisuuden myös vanhemmille kirjoille,
ja onnistuinkin siinä:
uutuuskirjoja luin 5 (painettu 2011)
ja vanhempia luin 7.
Koska vanhempia kirjoja on vaikea löytää - tai siis niitä helmiä julkaistujen joukosta - niin aloitin lainata kirjoja aakkosten mukaan,
tämän kuukauden kirjoissa mukana on aakkosta alkupäästä
Autere ja Araviita.
En tiedä, onko aakkosten mukaan eteneminen kovinkaan fiksua:
milloin siirryn seuraavaan kirjaimeen, vai luenko kaikki A-sukunimistä?
Täytyy myöntää, että pari kirjaa jätin tässä kuussa kesken, taisivat olla A:sta molemmat.
Ehkä siirryn seuraavaksi luottamaan satunnaisotoksiin ennemmin kuin etenemään aakkosten mukaan.
Blogeissa on ollut keskustelua myös siitä,
luetaanko enemmän nais- vai mieskirjailijoita
ja minulla tilasto tältä kuulta näyttää,
että naiskirjailijoita olen lukenut 8 ja mieskirjailijoita 4.
Ehkä ensi kuussa pitää kiinnittää huomio mieskiintiöihin...
Täytyy sanoa, että määrä ei suinkaan korvaa laatua.
Joinain kuukausina voi lukea vain pari kirjaa,
mutta ne molemmat ovat sitten todellisia helmiä.
Ja joinain kuukausina voi lukea useita kirjoja,
mutta niistä suurin osa on ihan ok-kirjoja,
osa jopa huonoja,
ja vain yksittäinen helmi puristuu joukosta esiin.
Tämän kuukauden luetuista se helmi oli
Katja Kaukosen Odelma (2011, WSOY).
Ehkä oma syynsä kirjojen laaduttomuuden on myös sillä,
että olen ihan itse valinnut kirjoja, jotka ovat kevyitä (viihdettä!) ja lyhyitä - kuka jaksaa kantaa koko päivän tiiliskivikirjoja mukanaan!
No, viihdekin voi olla hyvää, mutta tämän kuukauden kirjoissa se oli korkeintaan kohtuullista.
Vielä korotettakoon sitä, että eivät kirjat olleet varsinaisia huonoja,
mutta ne eivät varsinaisesti olleet sellaisia,
jotka olisivat pompahtaneet esiin muiden joukosta,
tai antaneet joitain uskomattomia fiiliksiä tahikka oivalluksia elämästä tai elämään.
Ehkä jatkossa uskallan myös karsia kirjoja vähän enemmän.
Onko pakko edes yrittää lukea kirjaa, joka ei alkumetreiltään ala edetä kiinnostavasti tai elästyttävästi?
Toisaalta tekee mieli kaivaa kultahippuja niistä
unohdetuista kirjoista,
jotka eivät pyöri joka paikassa.
On hyvä ajatus uskaltaa karsia kirjoja. Minä olen yleensä aika hyvä lopettamaan ei-kiinnostavan kirjan kesken, mutta blogit ovat muuttaneet tätä. Liian usein kommentoin jossain blogissa, että "ai miten kiinnostava, tämän aion lukea" ja sitten etenkin tutumpien bloggaajien arvioiden kohdalla en ilkeä jättää kirjaa lukematta. :)
VastaaPoistaOdelma oli minunkin kesäni helmi. Luin sen jo kesäkuussa, mutta varmasti yksi koko vuoden parhaita lukukokemuksia.
Minäkin jätän kirjoja surutta kesken (tai silloin toki harmittaa, jos haluaisi lukea mutta ei ehdi), mutta blogin myötä minäkin olen tsempannut muutaman ei-niin-mukaansatempaavan kanssa ihan siksi, että voisin kirjoittaa niistä. Siis jos kirja on sellainen, josta löytyy kyllä sanottavaa, vaikka ei niin tykkäsikään, tai esim. klassikko tai puhuttava uutuus.
VastaaPoistaUnohdettujen helmien esittely on minusta ihan parhautta kirjablogeissa!
Aurinkoista elokuuta Mari!
Joistakin kirjoista tietää aika alkumetreillä, että tänä ei vain tule missään vaiheessa kolahtamaan. Silloin ei minusta ole mitään järkeä lukea kirjaa väkisin loppuun. Kyseessä ei välttämättä ole edes sinänsä huono kirja, mutta joskus lukeminen vain on niin tahmeaa, että jokainen sivu tuntuu ponnistukselta. No, joitakin tällaisia kirjoja olen kyllä kahlannut urhoollisesti läpi, mutta se on vain vahvistanut käsitystäni, että tässä asiassa kannattaa luottaa vaistoonsa.
VastaaPoistaSuomenlinna ja Pihlajasaari ovat minunkin suosikkipaikkojani Helsingissä. Kesäisin on pakko päästä käymään ainakin toisessa saaressa.
Katja: no, mullakin on käynyt niin, että esittelen kirjan täällä (tai jossain muualla), mutta sitten kun luen, niin ajattelen, että ei tätä kestä! Onhan se vähän noloa, mutta annan itselleni tämän lajin nolouden anteeksi (joskus).
VastaaPoistaMAria: olisikin ihnaaa löytää joku unohdettu helmi! Valitettavasti monet kirjat ovat unohdettuja ihan syystäkin... Uutuuksia jaksaa lukea paremmin, kun luettuaan pääsee ottamaan osaa keskusteluun =) Vanhoista kirjoista saa taas vetää monologia lähes aina. Toisaalta olen aika utelias lukemaan, että millaisen kirjan joku kirjailija on kirjoittanut lopultakin...
Liisa: aivan, nyt kesällä luen ihan eri tyyliin ja tyylisiä kirjoja kuin muuten. Loppuvuodesta en taas pysty lukemaan mitään kesään liittyvää, kun ahdistaa se kesän kaukaisuus. Silloin voi lukea enemmän sellaista angstista ja murheellista kirjallisuutta. Saaret ovat kivoja, mutta ehkä niihin nyt suhtautuu vähän aikaa hieman eri tavalla...
Niin, kyllähän uusia kirjoja käsitteleviin bloggauksiin tulee enemmän kurkkauksia ja kommentteja. Suurin osa klikkauksista tulee kuitenkin muilta kuin kanssabloggaajilta, siis sellaisilta, jotka googlaavat uutuuskirjan nimeä. Esim. Stewenin Niin kauan kuin rakastat keikkuu suosituimpien postausteni listalla viikosta toiseen, vaikka bloggasin siitä yli kaksi kuukautta sitten eikä kukaan tuttu bloggaaja ole tietääkseni siitä postannut --> näiltä googlaajilta ei tule myöskään kommentteja.
VastaaPoistaJoo, on vähän hassua seurata, miten joku kirja nousee suosituksi. Ilmeisesti siitä on joku jossain kirjoittanut =)
VastaaPoista