Jori esitteli omassa blogissaan Kontulan kirjaston ja Valkoinen kirahvi on aiemmin tänä vuonna postannut Rikhardinkadun kirjastosta, jotka molemmat ovat kuuluneet omiin lähikirjastoihini aikoinaan (no, rikua ei nyt ihan lähikirjastona voi pitää, mutta 10-ratikalla sinne pääsi ainakin suoraan kotoani). Valkoinen kirahvi on esitellyt myös Tikkurilan kirjaston, jossa en ole koskaan käynyt.
Itse olen asunut koko Helsingissä oloaikani niin, että kävelymatkan päässä on ollut melkein aina kaksi kirjastoa, joita olen käyttänyt ahkerasti. Kuukauden takaisen muuton jälkeen on hieman haikea olo, kun vaihdoin kirjaston varauskirjojen noutopaikan toisaalle ja sanoin hyvästit edelliselle 'kotikirjastolleni', jonne tehtiin viime talven lumimyräköiden keskellä myös lasten kanssa monta pulkkamatkaa. Ja ihmeteltiin matkanvarrella esimerkiksi sitä, miten luontoon hylätty putkitelevisio ensin peittyy lumeen ja keväällä löytyy lumen alta, kunnes mystisesti häviää matkamme varrelta täysin, ehkä jonkun innokkaan ympäristönsiivoajan käsillä pois kannettuna.
Laskin pikaisesti, että olen käyttänyt Helsingissä aktiivisesti kymmentä kirjastoa, jotka ovat joko olleet kodin lähellä tai viekoittelevasti työpaikkani vieressä. Ja kirjastoissa on eroja: joistain kirjastoista löytää aina uutuuksia (viikon lainoja) ja joistain ei löydä mitään. Joissain kirjastoissa kirjastotädit ja -sedät laittavat esiin minun maun mukaisia kirjoja, kun taas toisen kirjaston hyllynpäähän asetellut kirjat jäävät aina lukematta. Joissain kirjastoissa tädit ja sedät neuvovat kivasti ja ovat innostuneita joko tietokoneohjelman hakutoiminnoista tai aidosti kirjoista. Toisissa taas ei tee mieli kysyä neuvoa ollenkaan. Toisiin kirjastoihin on helppo tulla julkisilla ja toisiin kätevästi autolla.
Esimerkiksi Malmin kirjastoon pääsee joka suunnasta julkisilla, mutta auto pitää veivata kauemmaksi tai 30 minuutin paikalle.
Uusin tuttavuuteni on Viikin kirjasto, josta ei löydy liiaksi uutuuksia, enkä ole jotenkin päässyt sisään muutenkaan kirjaston hyllyjen järjestyksiin. Autoakaan en ole onnistunut laittamaan varmaan kertaakaan oikeaan paikkaan, mutta yksi asia tässä kirjastossa on paremmin kuin yhdessäkään niistä kymmenestä, joita olen käyttänyt.
Se on lastenosasto. En ole tiennyt tai ajatellut, että jossain kirjastossa edes voisi olla näin hyvä lapsiasiakkaiden palvelutaso. Tottahan kyllä Viikin alueella on paljon lapsia ja lapsiperheitä, joten en ihmettele, että juuri Viikissä on tällaista.
Aika harvassa kirjastossa nyt kuitenkaan voi istua fatboyssa kuuntelemassa äänikirjoja.
Tai leikkiä Puolen hehtaarin väen kanssa.
Lisäksi tuolla hyllyissä piilossa on nukkekodin kalusteita, joita meidän tyttö ainakin voisi siirrellä loputtomiin.
Lapset viihtyvät ja itse voisin etsiä ihan rauhassa kirjoja,
mutta ehkä seudulla myös on paljon lukevia aikuisia,
koska aikuistenpuolelta harvemmin löydän mitään uutuuskirjoja tai muutakaan kiinnostavaa...
Mutta kyllä tämä kirjasto nousee meidän lemppariksi
ihan sen takia, että siellä voi lasten kanssa opetella kirjastossa olemista.
Ehkä saavat vähän väärän kuvan, että kirjastot olisivat leikkipaikkoja, mutta ehkä toisaalta vanhempana vain muistavat, että viihtyivät kirjastossa,
ja suuntaavat sinne kirjojenkin takia.
***
Lastenkirjoja onkin tullut vino pino ja ajattelin niistä postata, kun osaan vain päättää, että mitkä pinosta otan esiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti