Katariina Wennstamin Tahra (2011, Otava) vaikutti kiinnostavalta takakantensa perusteella
kantaaottavassa feministisessä trillerisarjassa,
ja lainasin kirjan, vaikka mun vuoden dekkarikiintiö on ylitetty jo aikaa sitten.
Ihan perinteinen dekkari tämä kirja tosin ei ole,
koska tässä ei varsinaisesti ole rikosta selvitettävänä,
eikä epäiltyä, jota yritetään saada kiinni.
Tai tavallaan tässä on, kun ihmiskauppaoikeudenkäynnissä syyttäjänä oleva
Madeleine Edwards kysyy syytetyltä bordellinpitäjältä,
että onko oikeussalissa joku, joka on ollut bordellissa asiakkaana.
Teos seuraa tapahtumia, jotka liittyvät bordelliin ja prostituutioon ja niitä koskevaan oikeudenkäyntiin,
useasta eri näkökulmasta.
On Jonas Wahl, menestynyt lakimies, joka kommentoi oikeudenkäyntiä televisioon.
On Rebecca Wahl, edellisen vaimo ja
Emma, heidän tyttärensä.
Sitten on Maria, Rebecan työtoveri,
Madeleine, syyttäjä oikeudenkäynnissä.
Teoksessa jokainen henkilöhahmo saa aina muutaman sivun aikaa tarkastella asioita,
teos on jaoteltu myös viikonpäivien mukaan.
Varsinkin alussa tämä tapa teki sirpaleisen vaikutelman ja oli oikeastaan koko kirjan ajan tosi hankalaa luettavaa.
Olisin kaivannut pidempiä pätkiä kunkin näkökulmaa.
Mutta ymmärrän kyllä tekniikan käyttämisen tarkoituksen:
prostituutiota ja ihmiskauppaa pyrittiin tarkastelemaan useasta eri näkökulmasta.
Teos ei anna valmiita vastauksia mihinkään kysymykseen:
ovatko prostituoidut niin viattomia kuin media antaa suuren yleisön ymmärtää?
Olisiko prostituutio olemassa, jos sille ei olisi kysyntää?
Onko yksikään mies asian yläpuolella?
Kuten takakansi kertoo, on teos kantaaottava, ja välillä kirjassa pyritään ottamaan kantaa näkökulmia muuttamalla, välillä siinä liikutaan lähellä ns. saarnaamista.
He eivät ole niitä, jotka ovat niin härskejä että maksavat saadakseen nussia ja sillä tavoin tukevat koko maailman kattavaa rikollista toimintaa. He eivät ole niitä, jotka ovat uskottomia, jotka käyvät sisälle lukittujen pikkutyttöjen kimppuun jollakin yököttävällä lattialle viskatulla patjalla.
Samalla kun aikuiset pyörivät oikeudenkäynnin ympärillä
osa lakimiehinä, osa median edustajina,
Jonaksen ja Rebeccan tytär, Emma kasvaa teiniksi, jota alkaa kiehtoa oma seksuaalisuus.
Toinen teema, joka kirjassa pyöri,
oli julkisivun ylläpitäminen.
Varsinkin Rebecca, Jonaksen vaimo, oli mestari tässä.
On muita asioita jotka ovat hänelle rakkaita. Ennen kaikkea lapset ja se elämä jota he elävät täällä, tällä alueella, tässä talossa ja puutarhassa. Eikä hän voi peitellä sitä, että hän tuntee fyysistä rakkautta taloa kohtaan. - - Hän sivelee kädellä GAD:n sikamaisen kallista sivupöytää ja nauttii puun juovista. Hän antaa katseensa levätä sohvan taakse isolle seinälle hyvällä maulla aseteluissa tauluissa - -
Jokaisen teoksen henkilöhahmon elämä näyttäytyy säälittävänä, kulissien yllpitämisenä. Ehkä kaikkein eniten alkaa säälittää Rebecca, koska hänen pitää niellä niin paljon säilyttääkseen elintasonsa, jota on myös siirtämässä jälkikasvulleen.
- Kuinka monta valtiopäiväedustajaa valtiopäivillä on?
- -
- Seitsemänsataa?
- Ei, Emma, älä nyt ole hölmö. Nyt sinä vain arvasit. Mieti vähän. Etkö muista mitä minä sanoin, kun me viimeksi teimme läksyjäsi, jotta musitaisit paremmin? Ajattele sitä punaista Filippa K:n neuletta, jonka me ostimme.
- Ai niin... sitä joka maksoi 349 kruunua vai?
- Juuri niin! Siis, kuinka monta jäsentä on valtiopäivillä?
Emma nauraa kovaäänisesti.
- 349.
Teos oli ihan ok luettavaa. Ei nyt mikään suurteos, mutta otti kantaa asiaansa. Ehkä hiemen yksipuolisesti.
Teoksesta tulee löyhästi mieleen Liza Marklundin teokset, joita luin aikoinaan.
Tosin Marklundin teoksissa oli enemmän luettavaa ja asiaa,
Wennstam kirjoitti lopultakin aika lyhytsanaisesti.
Aiemmin kirjaa lukeneita:
ja Wennstamin kotisivuilta löytyy tietoa mm. muista kirjoista.
Tämä(kin) on minun lukulistallani. Hyvä ystäväni kehui tätä kovasti ja aihe vaikuttaa kiinnostavalta:)
VastaaPoistaIhan kiva kirja lukea. Luen varmasti itsekin seuraavat suomennokset.
VastaaPoista