Katsottua ~ Jos rakastat -elokuva

Jos rakastat - elokuva (2010) on Neil Hardwickin ohjaama musikaalielokuva, jonka on käsikirjoittanut Katja Kallio. Elokuva pohjautuu Sakari Topeliuksen satuun Adalmiinan helmi, jota elokuvan päähenkilön lapsuushahmo lukee elokuvassa koulun lukutunnilla.

Topeliuksen sadussa Adalmiina on prinsessa, joka saa haltijattarilta kolme lahjaa: hänestä tulee kaunis, rikas ja älykäs. Nämä lahjat tekevät Adalmiinasta kuitenkin ylpeän ja inhottavan, eikä kukaan pidä hänestä. Ihastellessaan omaa kauneuttaan Adalmiina sitten kadottaa nämä kolme lahjaansa ja hänestä tulee ruma ja köyhä kerjäläistyttö, joka menettää tietonsa ja muistinsa.

Elokuva Jos rakastat noudattaa sadun juonenkulkua, nykypäivään saatettuna. Elokuvan päähenkilö, Aada on ministerin tytär, joka asuu ministeri-isänsä isossa talossa, kirjoittaa 6 ällää ja on menossa kovaa vauhtia kauppikseen. Ja tietysti hän on kaunein kaikista. Kuten Adalmiina, myös Aada on inhottava kaikille ja lopulta tekee sellaista, mikä ei ole sallittua, elokuvassa Aada ajaa humalassa autoa ja ajaa onnettomuuden, jonka seurauksena hän menettää muistinsa - ja päätyy sairaalaan siivoojaksi. Samoin kuin Topeliuksen sadussa, myös elokuvassa Aadasta tulee paljon parempi ihminen, sillä nöyrä sydän on kauneinta ihmisessä (topeliaanisen opin mukaan).

Topeliuksen sadussa Aadalmiina löytää prinssinsä - elokuvassa Aada törmää Nikoon, elokuvan prinssiin. Elokuvan juoni on kuitenkin hieman sekavampi, sillä Niko on sen miehen poika, jonka kanssa Aada ajoi kolarin.

Alun perin kiinnostuin elokuvasta silloin, kun näin tämän eduskuntatalon rappusten kohtausten kuvauksia tai harjoituksia. En kylläkään tiennyt, mitä oikein tapahtui - mutta tilanne näytti vain niin hassulta ja hauskalta. (Vasta paljon myöhemmin tajusin, että kyse oli tästä leffasta). Samaa voisi sanoa koko elokuvasta, minusta se oli niin kivan iloinen ja hauska, että on ihan ihme, että Suomessa tehdään moista elokuvaa, pahojen poikien luvatussa maassa. Itse pidän tosi paljon vanhojen satujen tai tarinoiden käyttämisestä uuden, nykyaikaisten tarinoiden pohjalla ja siksi oli kiva lukaista Topeliuksen satu leffan katsomisen jälkeen.

Samoin kuin Topeliuksen satu myös elokuva on tietenkin tosi kliseinen - ja leffa olisikin tosi tylsä katsoa, ellei siinä olisi musikaalikohtauksia, joissa uudelleentulkitaan suomalaisia kestosuosikkeja. Osa esityksistä on hieman ihmeellisiä, mutta näistä esimerkeistä pidin.

Tässä kohtauksessa näkyy sadun- /fantasianomaisuus ja siinä kätevästi siirrytään ajassa eteenpäin.

Ja tämä on muuten vain niin hieno.

En tiedä, onko elokuva suomalaiseen makuun liian erilainen, kun se ei ole saanut kovinkaan hyviä arvosteluja. Omasta mielestäni se oli hyvä, sellainen kuin hyvä musikaali nyt vain voi olla (ja olen nähnyt muutamia ei-niin-hyviä-musikaaleja yläasteen tyyliin...). Jos ei pidä stereotyyppisistä hahmoista ja juonikuvioista, niin tätä elokuvaa on sitten aivan turhaa katsoa. Tai jos haluaa nähdä huippusuorituksia näyttelijöiltä, niin tästä ei niitä löydy. Mutta jos haluaa iloisen, viihdyttävän elokuvakokemuksen ja pitää musiikista, niin tämä elokuva on tosi hyvä siihen tarkoitukseen. Itse katsoin ihan yhdeltä istumalta, vaikka etukäteen olin valmistautunut kelaamaan naurettavat kohtaukset pois. Pelkäsin suotta, ei ollut mitään naurettavia kohtauksia, vaan musiikki voi tarinaa eteenpäin sujuvasti.

Elokuvaa on markkinoitu ja esitelty sen maahanmuuttaja-teeman vuoksi. Mielestäni parasta elokuvassa oli se, että maahanmuuttajien mukanaoloa elokuvassa tai maailmassa ei sen kummemmin ylistetty tai alistettu, vaan henkilöhahmot olivat mukana sen kummemmitta ihmettelemättä.

Minusta elokuva oli kiva poikkeus suomalaisissa elokuvissa. Aina ei tarvitse synkistellä - eihän? Olen katsonut koulussa Menolippu Mombasaan -elokuvaa kyllästymiseen asti (siis, silloin kun olin yläkoulussa töissä). Voisinkin ajatella, että tämä elokuva hyvinkin peittoaisi Mombasan, ja uppoaisi yleisöön.