Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä

Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä (2010/1981) aloittaa kotimaisen kasarikirjakesäni, mihin haasteeseen minut (ja muut) haastoi mukaan Albatrossia mä haavoitin -blogin Risto.

Olen joskus aiemmin lukenut Sonja O.:n, mutta mielikuvani kirjasta oli kovin sekava, joten päätin lukaista sen nyt, tässä seestyneessä keski-ikäistyvässä lukumaailmassani. Kirja on järjettömän hyvä aloitus kasarikesään, sillä tästä kirjasta tulee mieleen, että se on kovin 80-lukulainen. Kiinnostavaa olikin käydä lukemassa 16-vuotiaan lukiolaisen Ankin kirjablogissa, miten hänen mielestään tämä kirja ei ole kovinkaan nykyaikainen, ts. aika on ajanut kirjan ohi. Itsekään en ole aivan niin keski-ikäinen, että muistaisin, miten kirja on aikoinaan 80-luvun alussa otettu vastaan, mutta toki tässä kirjassa on niin paljon kuvailua seksistä ja panemisesta, että en ihmettele, jos se on aiheuttanut kohua ilmestymisaikoinaan. 

Sonja O. on siis nuori nainen, jonka kasvua kirjassa seurataan. Tytön isovanhemmat ovat venäläisiä tai evakkoja, ja Sonja O. kärsii esim. siitä, että häntä pihalla haukutaan ryssäksi. Kirjaa lukiessa minua aivan kamalasti jäi vaivaamaan tämä Sonjan vanhempien ja isovanhempien tausta. En ymmärtänyt, onko suku evakkoja vai venäläisiä. Jos he ovat evakkoja, miksi he puhuvat venäjää? Ja jos he ovat venäläisiä, niin miksi kirjassa puhutaan evakkotaustasta? Evakot olivat oman tietämykseni mukaan ihan vaan suomalaisia, jotka puhuvat suomea. En jaksanut aloittaa kirjaa enää alusta pohtiakseni asiaa, ehkä kirjassa on jotenkin selitetty tämä juttu, mutta se meni nyt minulta hieman ohi, koska tajusin alkaa ihmetellä asiaa vasta kirjan puolivälissä. Ainakin Sonjan dieduska puhuu venäläisittäin, ja Sonja kutsuu isovanhempiaan dieduksi ja baabuskaksi. Äiti taas puhuu itäistä murretta.

Sonjan isä on juoppo, jonka juoppoilukohtauksia Sonja pakoilee pöydän alle, äiti tekee kahta työtä, jotta tytär voisi harrastaa tanssia ja käydä kouluja. Äiti ei ymmärrä tyttärensä kiittämättömyyttä ja yrittää opettaa tämän elämään nautintojen kanssa säädellysti. Sonja näkee pakokeinon kodin maailmasta siinä, että hän juhlii ja iskee miehiä. Sonja kapinoi kaikkea kohtaan seksin avulla. Hän vaihtaa miehiä ja antaa näille tarinassaan nimiä kuten Reijo Seilori, leonid Pavlovits, Mikael Paljasjalka. Sonja ei halua elää kuten äiti opettaa eli nautintoja säästellen, vaan hän haluaa nauttia omasta itsestään, etenkin ruumiistaan.

80-luku näkyy kirjassa mm. siinä, että ylioppilaat kokoontuvat taistolaisuuden hengessä, porvaritkin esittävät olevansa duunareiden jälkeläisiä. Sonja paheksuu näitä rikkaiden lapsia, ja on iloinen siitä, että voi olla rehellisesti kovia kokenut. Sonja haluaa olla feminismin ja tasa-arvon nimiin nainen, joka päättää itse omasta ruumiistaan: hän tekee abortin, koska ei halua joutua sidotuksi lapseen, ja no, mieheen, hankkii pillerit ja iloitsee omasta vapaudestaan. Hän ei suostu olemaan objekti, vaan hän on subjekti. Vaikka hän ei ehkä muiden silmissä näytä kovin itsenäiseltä. 

Minä kai ounastelin että naiset ajattelisivat minusta ne samat kolme asiaa joita tunsin herkin tuntosarvineni monen miehen minusta ajattelevan ja ne kaikki imaginääriset lausahdukset koskivat minuun helvetisti. 

Yksi: tuota nyt on ainakin helppo nussia. 
Kaksi: tuosta nyt ei mitenkään olisi äidiksi lapsilleen. 
Kolme: tuo nyt ei tiedä tasa-arvosta hölkkäsen pölläystä. 

Sonja kuitenkin hajoaa pyrkimyksissään ja joutuu mielisairaalaan puolentoista vuoden ajaksi. Sairaalan aikana ja sen jälkeen hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa voi rakentaa normaalia ihmissuhdetta. Samalla hän huomaa, että miehet, joiden kanssa hän pyrki elämään kuin mies, ovat vieneet hänestä paloja ja hänen pitää saada itsensä kokonaiseksi. 

80-luku näkyy kirjassa myös räävittömänä kielenkäyttönä: kirjassa kuvataan seksiä läkähtymiseen asti, mitään ei peitellä eikä mitään jätetä kertomatta. Kauranen kertoo kirjassa nuoren naisen kasvutarinaa, ja hänen Sonjansa kasvaa seksuaalisten kokemusten kautta. Sonjan seksuaalisuus ja vartalo ovat kirjassa kuin nainen kirjallisuudessa ja taiteessa. Naista ovat aina kuvanneet ja naisesta kertoneet miehet. Onko naisella oikeutta ja mahdollisuutta omia oma vartalonsa ja oma tarinansa, kun se on aina ollut miehen kuvailemaa ja miehen halun kohde?

Mietin mitä minusta oli jäljellä.
Mietin mitä minusta oli jäljellä kun miehet olivat noukkineet ja näpsineet minusta kaikenlaista omiin tarpesiinsa sopivaa, kun ne olivat jo määritelleet sisällysluetteloni sanoillaan ja teoillaan. 
Profiilistani klassisen kaunis rakkausruno kreikkalaisen mytologian viitteineeni. Rinnoistani juoni pieneen kertomukseen. Perseestäni mestarillinen hedelmämetafora. Ja silmäni, suolammet jonne lahjakkaat isopäiset mieheni ovat kynineen siveltimineen väitökirjoineen halunneet vajota.  

Sonja O. kävi täällä oli mukava kirja kurkistaa kasarin maailmaan. Se oli nykymakuuni hieman liian ronski, mutta kun on nähnyt ja kuullut kaikkea, sen kieli ja tarina ei myöskään kohahduttanut kovinkaan isosti. Kirjaa lukiessani tuli mieleen Hannu Salaman Juhannustanssit, jota lukiessa oli vaikea nähdä jumalanpilkan ainekset kirjassa. 

Sonja O. jotenkin kuuluu mielestäni kotimaisen kirjallisuuden teoksiin, jotka "pitää lukea", vaikka tietääkseen, mistä kirjoitettiin 80-luvulla. Seuraavaksi kasarihaasteeseen jotain aivan muuta.



Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä
2013, WSOY /alkuperäinen teos vuodelta 1981
295 sivua