MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Eeva Tikka: Annu + kasarikirjakesä-haaste II


 
Eeva Tikka on kuulunut kauan kirjailijoihin, joihin olen halunnut tutustua. Muistan Tikan varsinkin Kirjava kammari - blogin Karoliinan suosituksista. Valitsin Tikan kirjoista sellaisen, jonka voin sisällyttää myös kasarikirjakesän kirjaksi: Annu on kirjoitettu vuonna 1983, ja se on Tikan kuudes kirja.
 
Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -teoksen tapaan Tikankin teoksessa päähenkilönä on nuori nainen, Annu, jonka elämää ja kasvua kirjassa tarkastellaan. Annu on 14-vuotias koululainen, josta tuntuu, että kukaan ei välitä hänestä. Annun suunta on kohti huonoa elämää: hän alkaa olla luvatta poissa koulusta, ja kun luokanvalvoja kyselee poissaolovihon perään, Annu polttaa sen. Annun äiti ei tiedä poissaoloista mitään, hän on yksinhuoltaja ja lähtee töihin ennen kuin Annun koulu alkaa ja iltaisin hän treffailee uuden miesystävänsä kanssa. Annusta tilanne näyttää siltä, että äitiä ei kiinnosta hänen elämänsä, eikä äiti ole koskaan kotona. Annun isä taas elää uudessa parisuhteessa, ja hänen uusi vaimonsa on raskaana. Kenelläkään ei ole aikaa katsoa Annun perään, ja hän voikin jäädä aamuisin makoilemaan kotiin tai iltapäivisin istua baarissa juomassa limpparia. Annu alkaa myös välistä hengailla Kaitsun kanssa, jolla asiat ovat vielä kurjemmin. Kaitsu on ikään kuin luovuttanut, hänelle todellisinta on toisten hakkaaminen.

Annu on kuitenkin paljon kiltimpi, ja myös nuorempi nainen, kuin Kaurasen Sonja O. Annun pahimmat teot ovat koulusta lintsaaminen ja pornofilmien katsominen Kaitsun seurassa. Annun kevät ja kesä ovatkin sitä aikaa, jolloin hänen elämässä on ratkaisujen aika: kulkeutuuko hän kohti huonoa elämää vai roikkuuko hyvässä elämässä mukana?
 
Annun pahoinvointi näkyy kirjassa jo ensimmäisten sivujen aikana: koulun tunnilla, jolla koko luokka menee metsään, Annu potkaisee linnunpesän siinä olevine munine rikki. Metsässä mukana oleva luokanvalvoja Miika miettii, että mistä lähtien tytötkin ovat olleet noin rajuja. Välillä kirjassa näkökulma onkin Miikan, joka joutuu miettimään, että missä kulkee puuttumisen raja koulussa. Miten paljon hän on vastuussa lapsista, jotka ovat hänen valvottavina luokassa? Miikka on biologianopettaja, ja luonto on hänelle tärkeä asia. Ja joskus luonto on helpompi paikka olla kuin ihmisten seura. Luonto on Miikan pakopaikka ja latauspiste, jonka puolesta Miika tuntee pelkoa ja surua sen tuhoamisesta. 
 
Lohduttomalta tuntuu, ettei mikään saa olla rauhassa ellei sitä varta vasten rauhoiteta: ei eläin eikä puu, ei suo, ei ihminen. Ja ihmisen rauhoitusmääräys on hankalin valvottavaksi, sitä rikotaan kaiken aikaa, hänkin rikkoo. - - ja entä koulussa? Mistä hän tietää miten monen oppilaan sielua hän on nälväissyt...

Kun kesäloma alkaa, Annulla on ehdot ruotsista suoritettavana; Miikasta taas tuntuu, että vaimon kasvava maha ja tuleva vauva ahdistaa aivan liikaa. Annun ja Miikan pakoreitit kohtaavat, ja Annu pakottaa Miikan kuuntelijakseen, kun kukaan muu aikuinen ei ehdi pysähtyä.

Kirjan lopussa hypätään tarinassa kesästä syksyyn, ja minulta kesti vähän, että ymmärsin, että Miikan vauva on jo syntynyt ja Annunkin elämä mennyt eteenpäin.

Pidin loppuhyppäystä lukuunottamatta kirjasta ja Eeva Tikka oli minulle mieluinen uusi kirjailijatuttavuus. Kirjassa oli paljon dialogia, minkä ansiosta kirja oli erityisen nopea lukea. Kotimaisissa kirjoissa harvoin on niin paljon dialogia kuin Tikan Annussa, pidin kuitenkin tästä vaihtelusta.

Kaurasen kirjan tapaan Tikankin kirjassa on kyseessa naisen kasvutarina, joten näyttää pitävän paikkansa, että 80-luvun kirjallisuus olisi erityisesti naisten kertomuksia. Tikalla luonto on tärkeässä osassa ja dialogeissa on jonkun verran itäisen suomen murretta. Mihinkään tiettyyn paikkaan tämä kirja ei sijoitu sen sivuilla, mutta varmaankin tässä eletään itäisessä Suomessa. Sijoitan kirjan maakunta-haasteessa Pohjois-Karjalaan, koska Eeva Tikka on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa sekä opiskelujen jälkeisen elämänsä Pohjois-Karjalassa, Joensuussa. Annu-kirjan Miikan tavoin myös Eeva Tikka on biologian ja maantiedon opettaja koulutukseltaan. Luonto näkyy ennen kaikkea Miikan elämässä ja ajatuksissa:

Sunnuntaiaamuna, auringon sulattaessa kuuraa mättään kainalossa. Hänen huutonsa kajahtaa hänen sisällään, heijastuu säröillen kaikesta siitä romusta mitä hänessä on, syöksähtää nurkkaan kipeästi vaikertaen. Hän ei ole julistaja, hän ei ole sankari, hän räpiköi elämässään kuin teeren poikanen varvikossa. Joskus hän ajattelee: joutaisin ollakin lintu. Joka aamu hän kuitenkin herää ihmisenä ja päivän mittaan tyytyy siihen.

Kirjasta kaiken kaikkiaan pidin. Oli jännää, että vuonna 1983 kirjoitettu kirja ei vaikuttanut ollenkaan vanhalta, vaan koulumaailma olisi voinut olla vaikka tämän päivän koulusta. Kirjan yhteiskunnallinen tematiikka tuntui kertovan, että varsinkin avioeroperheissä tai perheissä, joissa alkoholi kuuluu elämään, lapset jäävät vaille huomiota. Melko karmaisevaa, että 80-luvun ongelmaisiin perheisiin on lisätty vielä nopeampi työtahti, internet ja muut teknologiset aikaavievät härpäkkeet. Tikan kirjassa luonto näytti olevan jo tuhon oma, mitähän se on tänä päivänä, 30 vuotta tämän kirjan jälkeen?

Eeva Tikka: Annu
1983, Gummerus
304 sivua



Maakunta-haaste

Tarkoituksena olisi lukea kirjallisuutta Suomen eri maakunnista. Valitsin maakunnat siksi, että läänejä on enää vain neljä tai viisi (?) joten haaste olisi ollut silloin liian helppo. Maakuntia Suomessa on ainakin Wikipedian mukaan 19, eli seuraavat:

 
 
 
 
 

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)