Hanna Koljonen: Sokerihullu

Hanna Koljoseen tutustuin vajaa vuosi sitten Pyhiinvaellus Intiaan (2011, Asema-kustannus) -teoksen myötä. Kun nyt törmäsin Koljosen Sokerihulluun (2012, Asema-kustannus) oli se kerta kaikkiaan pakko lukea.

 

Nimensä mukaisesti teos kertoo sokerihulluudesta ja kirjoittajan omakohtaisesta riippuuvuudesta sokeriin.

 

 

Sokerihulluus on kuin mikä tahansa muukin riippuvuus. Se syntyy kirjan tarinassa pikku hiljaa, jo lapsuudessa. Kirjan kustantajan sivuilta ja sivujen kuvista saa käsityksen, miten lapsuudessa synnytetään riippuvuus sokeriin. Koljosen kuvissa kuvataan erittäinkin konkreettisesti, miten sokeri vaikuttaa mielentilaan ja auttaa, ainakin väliaikaisesti, mielipahoihin.

 

 

Mutta sokeri on lopultakin kuin huume: sen nauttiminen vie taivaaseen, mutta laskuhumala on krapulaakin pahempi.

 

 

 

Välillä sokerihumalainen yrittää korjata tilannetta ja lopettaa sokerin syömisensä, mutta silloin hän vajoaa niin pahaan tilaan, ettei pääse sängystään ylös. Välillä näkyy parempi päivä: sokerikoukusta riennetään lenkkeilykoukkuun tai jooga-harjoituksiin, mutta sitten tulee taas retkahdus.

 

Tilanne on kaiken kaikkiaan sama kuin kaikissa muissakin riippuvuuksissa, ja maailmanmenoa kaikkine ihmisten riippuvuksineen tässä teoksessa toki mietitäänkin:

 

 

 

Pidän Koljosen tyylistä kertoa omakohtaisista aiheista, jotka hän saa laajennettua henkilökohtaisesta maailmanlaajuiseksi asiaksi. Pidän myös hänen tyylistään piirtää, tarpeeksi liioitellen, ilmeikkäästi ja välillä humoristisestikin.

 

Kirjaan oli helppo samaistua, vaikka itse tunnun olevan sokerikoukussa vain aika ajoin, etenkin syksyisin; kirjan kanssa kuvassa ollut suklaa on pysynyt syömättä jo neljä päivää =)

 

Kirjan ovat lukeneet myös Norkku ja Salla, joilta useinkin saan hienoja sarjis-vinkkejä.

 

Hanna Koljonen: Sokerihullu

2012, Asema kustannus

72 sivua

(kirjastosta)