Marja Björk: Prole

 

Marja Björk on kirjailija, jolta en ole aiemmin lukenut yhtään mitään. Kun tartuin Proleen (2012, Like), tajusin, että minulla on ollut aivan väärä mielikuva kirjailijasta ja hänen kirjoituksistaan. Oikeastaan kiinnostuin Björkistä, kun ymmärsin hänen olevan kotoisin Pohjois-Karjalasta, halusin paitsi täydentää maakuntahaasteeni tyhjiä maakuntia myös lukea, minkälaista elämä on ollut maakunnassa, josta itsekin olen lähtöisin.

 

Prolessa kerrotaan elämästä Pohjois-Karjalassa, tarkemmin Lieksan Pankakoskella, jonka kartonkitehtaalla melkein kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt käyvät töissä. Kirjassa kerrotaan maakunnan elämästä ajalla, jolloin oli erityisen tärkeää, avattiinko aamupöydässä Karjalainen vai Karjalan maa (,joista jälkimmäinen haudattiin joku aika sitten ja edellinen muuttui sitoutumattomaksi vuonna 1994 (kertoo wikipedia)).

 

Itse muistelin juuri toisessa yhteydessä, miten itse osallistuessani lapsena hiihtokisoihin sain yllättäen palkinnon, vaikka sijoituin kisoissa neljänneksi. TUL:n urheilijat saivat osallistua samoihin kisoihin, mutta eivät saaneet SVUL:n hiihtoseuran järjestämissä kisoissa palkintoja, vain sijoituksen. Björkin kirjassa lapset harrastavat omilla kentillään, ja jos eivät muista, mikä on oma kenttä, niin saavat siitä palautetta. (Seurojen poliittisista kytkennöistä on kirjoittanut Tero Hakola HS:ssä, jonka tekstissä näkyy urheiluliittojen sidokset.)

 

- Ja tyttökin ollut vanhalla suojeluskunnan kentällä harjoittelemassa. Porvarien kentällä. Se ei ole työväenaatteen mukaista. Kun nyt täällä meinaatte elää, niin, tuota noin, semmoisen pelin olisi hyvä loppua.

 

Näin kommentoi päähenkilön isäpuolen isä käydessään kylässä heillä.

 

Prolessa eletään aikaa 1960- ja 70-lukujen vaihteessa tehtaan kupeessa, jossa elämää määrittää paljon se, missä paikassa ja etenkin se, missä tehtävässä kukin on työssä.

 

Elämää seurataan päähenkilön, nuoren tytön, näkökulmasta perheen elämää. Perhe hajoaa, kun äiti Kaarina eroaa lasten isästä. Tämä on pyörittänyt pientä kauppaa, mutta yritys ajautuu kokurssiin ja koti ulosottoon. Äiti lähtee itseään nuoremman miehen, Raimo Oinosen, matkaan. Niin tämä kuin aiempikin suhde ja avioliitto on väkivaltaa täynnä. Päähenkilö saa soittaa poliiseja välienselvittelyjen jälkeen ja joutuu itsekin välistä isäpuolensa murjomaksi.

 

Tytön elämä työläisperheessä on vaikeaa, ei vain väkivallan ja sen uhan takia, vaan myös sen takia, että hän ei omaksu työläisperheen periaatteita. Hän ei halua koulusta suoraan tehtaalle työhön, vaan hän isäpuolensa kärsimykseksi jatkaa oppikouluun. Tyttö löytää kirjaston ja sieltä Eeva-tytöt, jotka näyttävät hänelle, minkälaista elämä voisi olla. Tyttö alkaa haaveilla: mitä hänestä voisi isona tulla?

 

Lieksassa tuli keittäjäksi tai merkonomiksi. Joensuussa tuli sairaanhoitajaksi tai parturikampaajaksi, Helsingissä ja Oulussa opettajaksi. Muuksi ei voinut tulla. Lääkäriksi tulivat Tommit ja Annikat, ne samat, jotka saivat käydä pianotunneilla ja pelasivat tennistä.

 

Samaan aikaan tyttö alkaa miettiä, mitä hän toivoisi saavansa kotoa. Hänen isänsä ja veljensä ovat muuttaneet Ruotsiin, joten hänellä on vain äitinsä. Hän haluaisi, että äitiä kiinnostaisi hänen opintonsa, eikä vain se, että saako vielä miehiä.

 

Miesten ja naisten suhteet ja salasuhteet ovat yksi elämän tärkeitä asioita tehtaan varjossa. Kaikki tuntuvat käyvän vieraissa, toiset salaisemmin ja toiset avoimemmin kuin toiset.

 

Tyttö haluaa pois miljööstä, jossa elää. Hänelle tarjoutuukin pakokeino, kun isä, veljet ja muut Ruotsiin lähteneet sukulaiset avaavat ovia tarjoamalla työtä Ruotsista. Ilman heitä tyttö varmaan olisi jäänyt tehtaaseen ja sen ympäristöön.

 

Pääsisin pois, jos itse tahtoisin. Helpompi olisi jäädä tällaiseksi, jäädä tähän, tyytyä siihen, mikä oli tähtiin kirjoitettu. Muuttuminen olisi vaikeampaa. - - Jos jäisin tänne, kuuluisin tänne.

 

Kirjan lopussa tyttö on päässyt irti Pankakoskesta: hänestä on tullut oikeustieteen opintojen myötä tuomari. Hän käy välillä katsomassa sukuaan Ruotsissa, vaikeampaa on palata Pohjois-Karjalaan, sillä niin paljon pahoja asioita tapahtui lapsuudessa ja nuoruudessa.

 

Björkin Prolea lukiessa tuli hieman samanlainen olo kuin Miika Nousiaisen Metsäjättiä lukiessani: tehtaalaisten ja duunareiden elämä molemmissa kirjoissa näyttäytyy alkoholismin, väkivallan ja pienoisen puutteen (ei ole samanlaisia vaatteita kuin rikkaampien lapsilla) maailmana. Samanlaisia ongelmia uskon olleen niiden porvareidenkin julkisivun takana, silloin ja nyt, ja toisaalta duunariperheenkin elämä on monella varmasti ollut aivan mukavaa ja ilman alkoholin väärinkäyttöä elettyä.

 

Kiinnostava kirja oli minusta juuri sen takia, että omaelämäkerralliseksi kirjaksi tunnustetussa teoksessa (Jorin Kaiken voi lukea -blogissa) sen päähenkilö lähtee siitä elämästä, johon olisi kovin helppo jäädä. Kirjan lopussa myös tytön lähipiiri kannustaa, oikeastaan jo yksinään tiensä taistellutta ja perille päässyttä naista jatkamaan opintojen ja uransa tiellä. Oikeastaan olisikin ollut kiinnostavampaa lukea siitä, mitä kaikkea tytön vastaan on tullut siinä vaiheessa, kun hän on lähtenyt opiskelemaan ja jättänyt duunari-elämän jälkeensä. Tässä kirjassa kerrottiin lapsuudesta ja hypättiin loppuosuus nopeasti juurikaan selittelemättä ohitse. Kirjan takakannesta tuli sellainen olo, että kirja kertoisi nimenomaan päähenkilön elämästä, kun tämä on aikuinen. Siinä elämässä, joka on "money and easy living" ja josta hän ei halua katsoa taaksepäin.

 

Björkin kirja oli nopealukuinen ja jäin koukkuun siihen heti. Luin kirjan yhden illan (ja yön) aikana alusta loppuun. Ja vaikka aamulla noukin Karjalaisen (nyk. sitoutumaton!) postilaatikosta, niin meille tuli myös Karjalan maa aikoinaan (silloin, kun se tuli muistaakseni kolme kertaa viikossa).

 

Marja Björk: Prole

2012, Like

212 sivua

 

Maakunta-haaste

Tarkoituksena olisi lukea kirjallisuutta Suomen eri maakunnista. Valitsin maakunnat siksi, että läänejä on enää vain neljä tai viisi (?) joten haaste olisi ollut silloin liian helppo. Maakuntia Suomessa on ainakin Wikipedian mukaan 19, eli seuraavat:

• Ahvenanmaa
• Etelä-Karjala
• Etelä-Pohjanmaa
• Etelä-Savo: Simo Hämäläinen: Kätkäläinen ja naapurin mies (2008, Gummerus); Lauriina Vilkkonen: Ensi-iltahuvit (2005, WSOY); Esko Laulajainen: Oopperakaupungin murhat (2011, Edico)
• Kainuu
• Kanta-Häme
• Keski-Pohjanmaa
• Keski-Suomi: Satu Grönroos: Lumen syli (2012, Atena kustannus oy)
• Kymenlaakso
• Lappi: Paula Havaste: Kolme käskyä (2013, Gummerus); Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa(2013, Tammi); Mooses Mentula: Isän kanssa kahden (2013, WSOY)
• Pirkanmaa: Salla Simukka: Punainen kuin veri (2013, WSOY)
• Pohjanmaa
• Pohjois-Karjala: Eeva Tikka: Annu (1983, Gummerus); Marja Björk: Prole (2012, Like)
• Pohjois-Pohjanmaa
• Pohjois-Savo
• Päijät-Häme
• Satakunta
• Uusimaa: Anu Juvonen: Lähiöoksennus (2013, Minerva); Joel Haahtela: Lumipäiväkirja (2008, Otava); Sami Rajakylä: Pätkärunoilija (2013, WSOY); Joonas Konstig: Totuus naisista (2013, Gummerus); Hannu Vuorio: Isän poika (2012, Like); Nina Hurma: Yönpunainen höyhen (2013, Gummerus); Tua Harno: Ne jotka jäävät (2013, Otava)

• Varsinais-Suomi: Sara Razai: Olen etsinyt sinua (2012, Teos & Schildts & Söderströms); Jyrki Heino: Kellari (2012, Schiltds & Söderströms); Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua (2013, WSOY); Kaj korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen (2012, Teos & Schiltds & Söderströms)