Eero Paso: Ruotsinmaa

Eero Pason Ruotsinmaa (2013, Nordbooks) -teos tuli vastaani kirjaston uutuus-luettelossa. Päätin lukea kirjan, koska minua kiinnostaa ihmisten tarinat muutosta uuteen maahan ja sopeutuminen uusiin ympyröihin. 

Pason kirjassa muuttajat eivät tule muualta Suomeen, vaan ovat lähteneet ja lähtemässä Suomesta pois. Ruotsiin, jossa on työtä. 

Olli Kaarre on lähdössä pois Suomesta, sen pohjoisosista. Ollin kesärakkaus Eevan kanssa on kuihtunut syksyn myötä, ja Olli päättää lähteä Suomesta pois, kun ei hänellä ole mitään eikä ketään, joka odottaisi häntä. 

Kirjassa seurataan Ollin lähtöä Ruotsiin laivamatkasta alkaen, läpi Ruotsin. Matkalla hän käy läpi menneisyyttään. Samalla kun hän jättää jäähyväisiä Suomelle, hän asettuu asumaan Ruotsiin ensimmäiseen asuntoonsa ja aloittaa työt alumiinivalimolla. 

Minä, agraariyhteiskunnassa maataloon pientilalle syntynyt, lehmänlannan ja leipäviljan hajussa varttunut poika, olen sulautumassa työläisiksi kutsuttujen ihmismassojen suureen joukkoon, minulle aivan uuteen ja tuntemattomaan yhteiskuntaluokkaan, yhdeksi heistä. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle, sillä kirjassa koetaan Olof Palmen murhan uutisointi. Aikaa kuluu syksystä kesään: Olli hankkii isomman asunnon, ystävystyy toisten ruotsinsuomalaisten kanssa ja viettää aikaa heidän kanssaan. 

Ikävä Suomeen tulee Jamppa Tuomisen laulujen sanojen myötä kun Olli viettää aikaa uusien ystäviensä kanssa, kuppia kaataen. 

Vaikka Ollin elämä sujuu kohtuullisen hyvin, on hän mukana pikkurikollisissa toimissa, kuten hirvenlihan varastamisessa. Nämä rikkeet välillä menevät kännien, välillä poikien puuhien piikkiin. Aivan loistavinta valoa uusruotsalaiset eivät uudessa kotimaassaan ole, mutta kulkevat kuitenkin lain paremmalla puolella, suurimman osan aikaa. 

Elämä kaiken kaikkiaan on kovin samanlaista kuin siirtolaisen elämä uudessa maassa, oli se sitten mikä tahansa. Samoin kuin kotimaa mikä tahansa: 

Siirtolaisille annettiin helpot ja yksinkertaiset työt. Joskus ne kaikkein paskaisimmat, jotka eivät ruotsalaisille kelvanneet. Eikä sitä ruokakaupassakaan kielitaitoa tarvinnut, kun purkkien ja pussien kyljistä näki, mitä missäkin on, ja hyllyjen reunoista hinnat. - - Ja vaikka ikävä kaiversi sisikuntaa kuin tupajumi vanhaa lautaa, niin hyvä oli olla, taloudellisesti parempi kuin kotona Suomessa, jolla ei sodanjälkeen ollut kaikille paljoa tarjota. Säilyi silti mielessä maailman parhaana paikkana.

Kirjan kerronta ei ole kovinkaan huippua, eikä laadukasta. Juonessa ei ole kohokohtia, eikä juonenkäänteitä ole muuta kuin erilaiset hassut tapahtumat ja elämän kohokohdat kuten juhannuksen viettäminen. Välillä varsin turruttavaa kerrontaa: aamulla tein näin, sitten näin, ja sitten tapahtui tämä. Mutta kirjassa kerrottiin kuitenkin tarina, jonka jakaa varmasti moni saman kokenut siirtolainen: ikävä omaa kotimaata kohtaan ei jätä, vaikka ehkä haihtuu vähän kerrassaan pienemmäksi ja uusi elämä rakentuu vähän kerrassaan. 

Eero Paso: Ruotsinmaa
2013, Nordbooks 
151 sivua