Ursula Poznanski: Vii5i

Ursula Poznanskin Vii5i kuuluu kirjoihin, jotka ovat tarttuneet mukaani kirjaston pikalainoista. Kirjaston best seller -hyllystä nappaan mukaani yleensä ne kirjat, joista olen kuullut mainittavan jossain ja joihin kuvittelen olevan kirjastossa huikeat varausjonot. No, tähän kirjaan ei olisi ollutkaan niitä jonoja, mutta tulipa lainattua ja luettuakin tämä kirja. Vauhdillakin kaiken lisäksi, sillä kirja koukutti minut heti alkusivuiltaan mukaansa. Täytyy sanoa, että olen kahlannut viime aikoina niin outoja ja epämukavia kirjoja läpi, että tämä kirja miellytti ihan sillä, että se oli normaali kirja. 

Vii5i oli ehkä lopultakin liian normaali kirja, sillä vaikka en ole kovin paljon sisällä dekkari-genressä, voin heti tunnistaa, että useammassa kuin tässä yhdessä kirjassa päähenkilö (jos on nainen) on eronnut ja ex-miehensä jahtaama. Beatrice Kaspary on työssä Salzburgin rikospoliisissa ja hänen exänsä jaksaa jatkuvasti lähettää tekstiviestejä ja soittaa hänelle kertoakseen, miten huono äiti Bea on. Työ jyrääkin perhe-elämän, ja Bea tekee lähes ympäripyöreitä tunteja ratkaistaakseen murhat, joita Salzburgin alueella tapahtuu. Kumppaninaan hänellä on mukava poliisi ja mies, Florin. 

Poliisi löytää naisen ruumiin keskeltä peltoa lehmien vierestä, ja ruumiin mukana he saavat kordinaatit, joista alkaa löytyä ruumiinosia. Mutta pysähdytäänpä Salzburgiin. Ursula Poznanzki on itävaltalainen kirjailija, joka tuntee maastonsa. Mutta kirjassa miljöötä ei juurikaan kuvailla. Ruumiiosat löytyvät metsistä, joten ehkä on tarpeetonta kertoa, minkälaista metsässä on. Poznanski on kirjoittanut teoksia nuorille, ja kustantaja Atenan mukaan tämä kirja on hänen ensimmäinen aikuistenkirjansa. Mieleeni tuli, että tällainen miljöön ohittaminen ja pelkästään tapahtumien eteneminen sopisi juuri nuortenkirjaan. Aikuinen lukija, joka on aivan täpinöissään saadessaan kirjan Itävallasta käsiinsä, odottaisi hulppeita kuvauksia seuduista.

Kirjassa siis edetään varsin vauhdikkaasti ja juuri siksi tätä oli kiva lukea sellaisten kirjojen väliin, joissa ei edetä kovinkaan nopeasti. Kun poliisit löytävät ruumiinosia, niiden mukana tulevat kordinaatit opastavat poliisit aina eteenpäin. Yksi ratkaisuaskelista on se, että poliisit keksivät liittää kordinaattitarjoilun geokätköilyyn. 

Kirjassa poiketaan sankaritar Beatricen menneisyyteen, jonka jälkeen tuntuu, että rikokset jotenkin liittyisivät hänen omaan menneisyyteensä. 

Pidin kirjasta ja sen ratkaisuista. Välillä poliisit tuntuivat hitailta, esim. siinä, että kordinaatit voi lyödä googlemapsiin, jolloin paikan näkee koneelta (kokeilin, kordinaatit johdattavat noin parinkymmenen kilometrin säteellä Salzburgin keskustasta alueen metsiin). Välillä poliisin päättely taas on nopeaa ja erehtymätöntä. Ehkä liiaksikin. Kirjan lopun jaarittelusta; rikollinen kertoo aseella poliisia uhaten motiivinsa ja tekonsa, en aivan innostunut.  Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli aivan miellyttävä lukukokemus. 

Kirjan on lukenut myös Annika K. 

 

Ursula Poznanski: Vii5i

2013 Atena 

Fünf 2012

suomentanut Anne Mäkelä

Eurooppa-haaste: Itävalta