MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa

Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa (2011, Teos) kiinnosti minua sen jälkeen, kun Karoliina kirjoitti kirjasta Kirjavassa kammarissaanSilfverbergin tekstit ovat ennestään tuttuja HS:n kolumneista, jotka ovat kirjoittajan mukaan olleet pohjana tämän kirjan teksteihin, ja jotkut teksteistä olivatkin tuttuja ja muistissa. Olen näitä ajatuksia aiemminkin lukenut.   


Kirja jakaantuu eri osiin: eläin, ihminen, koti, nainen, työ, jumala ja kuolema - ja tekstit liittyvät tietenkin näihin aiheisiin. Kiinnostavimpia aiheita minusta olivat ihminen, koti ja työ. Luulen, että eläinaiheista ammensin jo tarpeeksi Foerin kirjasta Eläinten syömisestä, jota myös Silfverberg käsittelee kirjoituksissaan.


Ihminen-osiossa Silfverberg käsittelee mm. ihmisen kulutusta ja maailman eriarvoisuutta.

Suuret ikäluokat, joiden koko olemassaolo tuntuisi perustuvan kestämättömään kulutukseen, puhuvat toimintansa oikeutuksesta herkeämättä, ja se oikeutus taas on heidän lapsuutensa, jolloin kuluttaminen oli vaikeampaa, koska ensin ei ollut edes appelsiineja ja hiihdettiin laudanpalasilla kouluun. Lehdet ovat täynnä keski-ikäisiä miehiä, joiden fantasiassa jokin lauma kaiken kivan kieltäviä "terveysfasisteja" tai "viherfasisteja" pyrkii aktiivisesti tekemään juuri heidän elämästään vaikeampaa ja estämään heitä juomasta ja syömästä itseään sopivasti ajoitettuun hautaansa. 
- - Joskus - - tekisi mieli tarttua puhelimeen, soittaa ja sanoa: Jos saat nyt luvan syödä, juoda, ostaa ja savuta rajattomasti, lopetatko valittamisen?




Koti-osiossa Silfverberg nostaa esiin kodin, Suomen ja maahanmuuttajat, ja esim. Halla-ahon blogin, johon kertoo tutustuneensa.

Toisena yhteisenä piirteenä suomalaisuusfantasioissa on historiattomuus, ajan pysäyttäminen. Suomalaiset ovat sellaisia kuin ovat nyt ja ovat olleet enintään joitain kymmeniä vuosia. Tulevaisuutta suomalaisilla ei ole, paitsi vaalitun lähimenneisyyden säilyttäminen ja vahvistaminen ikuisesti.
Se, että ihmiset ovat aina liikkuneet, kulttuurit muuttuneet ja sulautuneet ja kehittyneet, ei koske tätä kuvaa lainkaan.




Työ-osiossa Silfverberg kuvaa pätkätyöläisyyttä ja sitä, miten työ tekee meistä rahan orjia ja raha työn orjia.

- - shoppailemme siksi, että pelkäämme elämää. Teemme yhä enemmän töitä voidaksemme kuluttaa, ja kulutamme kiivaasti - palkitaksemme itseämme työstä. Itsensä palkitseminen taas on termi, jonka opimme juuri mainoksista. Ne saavat uskomaan, että olemme uhrautuneet ja siksi tarvitsemme palkinnon.

****
Kirjavan kammarin Karoliina on nostanut esiin enemmänkin lainauksia kirjasta, tuosta alkutekstini linkistä pääsee sinne lukemaan.

Vaikka olen monessa asiassa samaa mieltä Silfverbergin kanssa, antoi kirja myös uusia ajatuksia elämääni.

Mietin myös sitä, että kun olen monessa asiassa aika samaa mieltä monenkin Hesarin kolumnistin kanssa, 
että kannattaisiko samanmielisten sijasta lukeakin tekstejä, joiden kirjoittaja on aivan eri mieltä kanssani. 
Mikä on tekstien, kolumnien tai esseiden merkitys: 
vahvistaa jo olemassa olevia mielipiteitä vai 
synnyttää uusia? 

Myönnän, välillä olen kyllästynyt näihin ikuisuusaiheisiin, varsinkin kun niitä on nyt viime aikoina pyöritelty jatkuvasti,
kahdesta vastakkaisesta näkökulmasta,
jotka eivät tunnu kohtaavan.
Kieltämättä tuntuu, että se ei ole tarkoituksenakaan,
vaan mielipiteiden taustalla on jotain muuta kuin avoin keskustelu. 

No, kirjaa suosittelen sellaiselle, joka ei ole aiemmin tutustunut esim. Hesarin kolumneihin 
- ja miten musta tuntuu, että juuri sellaiset henkilöt eivät tartu tähän kirjaan...  


8 kommenttia:

  1. Loistavia valokuvia! Hauska kuvitusidea tähän juttuun.

    Minä olisin varmaan sopivaa kohderyhmää kirjalle, koska en ole seurannut Silfverbergin kolumneja lehdestä, mutta aiheet kyllä kiinnostavat. Tosin olet kyllä oikeassa siinä, että joskus tekisi varmaan ihan hyvää lukea juuri sellaisista näkökulmista, jotka eivät tunnu yhtään omilta. Maailman avarrusta.

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun sinäkin nostit tämän kirjan. Se on ihana, vaikka ilman muuta ihana on hirveän vääränlainen sana kuvaamaan tätä. :D

    VastaaPoista
  3. Luru: kantsii tutustua, jos ei tosiaan aiemmin ole tutustunut. Kuvia on hauska miettiä, usein kyllä ideat syntyvät ihan vaan sillä, että mitä lojuu edessä. Katsotaan, milloin tavara loppuu ;D

    Karoliina: Ihana tosiaan! En jaksanut hirveästi nostaa esiin asioita, kun sulla niitä on niin paljon. Mutta nämä S:n ajatukset toivoisi kyllä useammankin lukevan.

    Mä en tiedä, mikä noissa Hesareiden kolumneissa on, kun niissä on aina kommenttiloota täynnä jotain ala-arvoista tekstiä ihmisiltä, jotka eivät ole lukeneet tekstejä kunnolla.

    VastaaPoista
  4. Jäin miettimään tuota, kun kirjoitit, että pitäisikö lukea sellaista, josta ei ole samaa mieltä. Ajatukseni pomppi tuumimaan, miksi mikään ei muutu, vaikka moni nyökyttelee mm. Hesarin kolumneille. Miksi täällä vaan kulutetaan yltyvällä vimmalla, miksi ruokaa ei kunnioiteta, miksi lapset ja nuoret voivat huonosti? Itse en tiedä vastausta. Tätä sietää pohtia!

    Sen sijaan siihen tiedän vastauksen, että mitä pitäisi lukea: kaikkea! :-D

    VastaaPoista
  5. Ai niin, piti vielä minunkin kehumani kuvitusta! Hyvä idea, mainio toteutus!

    VastaaPoista
  6. Paula, nyt olen uskaltautunut lukemaan jotain sellaista, jota en ole aiemmin lukenut. Siitä viikonloppuna!

    Välillä tuntuu, että valtakunnan lehdet haluavat tukahduttaa ajattelun, kolumneissa silloin tällöin löytyy jotain ajatusta. Ehkä nettiä pitäisi osata käyttää myös muunlaisten kuin sen yhden henkilön ajatusten välittämiseen....

    Meillä ollaan eletty kohta vuosi ilman mainontaa ja otin keskiviikkona pitkästä aikaa mainoslehtisiä mukaan kotiin. Olin ihan hämmästynyt, että miten alkoi tehdä mieli hankkia uutta mattoa ja verhoa kotiin, vaikka ei ole vuoteen ollut tarvetta mihinkään. Aikamoista päänsekoittajaa tuo mainonta... Jotain mainitakseni.

    VastaaPoista
  7. Mari, tiedän. Meillekään ei jaeta mainoksia, mutta esim. isäni ja äitini luona niitä selailen ja hämmästelen monenlaista. Olen jo siitä iloinen, ettei meidän tarvitse kantaa paperinkeräykseen mainoslehtisiä. Niistä kertyy viikossa huima läjä!

    VastaaPoista
  8. Toinen mikä on poistunut käytöstä, on maikkari ja nelonen ja mistä niitä mainoksia näkyykään. Ollan katsottu vuosi vain kakkoskanavaa ;D

    Toisaalta, olen tehnyt vähemmän töitä, niin ei ole huolenaihetta siitä, mihin törsäisi ylimääräistä rahaa.

    VastaaPoista