"Mitä se sinun entinen vaimosi sanoi?"
"Se oli sitä mieltä, että rakastetulleen osaa aina ostaa oikean lahjan."
"Se oli sitä mieltä, että rakastetulleen osaa aina ostaa oikean lahjan."
"Uskotko sinä siihen?"
"Se oli kai eksän paras elämänohje. Minä en enää keksinyt sille mitään ostettavaa."
Ingo Shulzen Adam ja Evelyn (2011, Otava, alkuperäinen teos Adam und Evelyn) oli syksyn uutuuskirjojen kiinnostavat -listallani ja otin sen mukaani kirjastosta, kun se vastaani tuli.
Adam ja Evelyn kertoo pariskunnasta: vaatturi-Adamista ja tarjoilija-Evelynistä, jotka asuvat itäisessä Saksassa, Adam tyytyväisenä elämäänsä ja Evelyn aina jotain kaipaavana. Työ tarjoilijana ei kiinnosta Evelyniä, mutta hän ei pääse yliopistoon opiskelemaan haluamaansa taidehistoriaa. Evelyn haluaa loikata länteen, ja erinäisten suhdesotkujen ja -selvittelyjen jälkeen lähtee Trabantilla kohti länttä. Ilman Adamia. Tai no, Adam seuraa kilpikonna mukanaan Evelyniä ja hänen ystäviään, koska ei halua luopua Evelynistä.
Matkalla mukaan tarttuu vielä Katja-niminen nainen, ja heitä kaikkia yhdistää yksi asia: halu päästä länteen.
Kirjassa eletään aikaa vuonna 1989, joten rajat ovat siellä sun täällä ajoittain avoinna itäsaksalaisille, ja teoksessa kohdataan myöskin muurin purkaminen.
Teoksessa on lähtökohdiltaan kiinnostavat elementit heti alusta alkaen kasassa, mutta Goodbye Leninin kaltaiseen ilotteluun ja muutosten kuvaukseen Shulze ei kykene. Eikä tunnu haluavankaan. Parisuhteen kiemurat ovat Shulzella päänäyttämöllä ja historian suuret käännekohdat taustalla. Jopa niin taustalla, että muurin murtumiseen päähenkilöt eivät usko oikein millään.
Teoksessa on paljon dialogia, minkä takia kirja on nopealukuinen mutta samasta syystä henkilöhahmot jäävät aika latteiksi. Ja ehkä myös koko tarina. Ehkä tämä halusi olla ajankuvaus itäisen ja läntisen maailman yhdistymisen ajoilta.
Kuitenkaan kirja ei kuvannut edes hirveän paljon sitä itäistä Saksaa, josta Adam ja Evelyn lähtivät. Ainoastaan koulutussysteemiä sivuttiin. Itä-Saksan ansioiksi nimittäin voi lukea sen, että yliopistoon päässyt sai suoraan työpaikan, mikä ainakin tämän päivän maistereita ilahduttaisi kovasti. Läntinen maailma ei tuottanut sen enempää elämyksiä. Teos olikin siis enemmän parisuhdesoppaa ja ehkä lopussa myös sen kirjaamista, miten joku toinen sopeutuu muutoksiin helposti, kun taas toinen ei löydä paikkaansa uudesta maailmasta.
Aiemmin lukeneita:
Ilselä Minna,
ja
Opuscolo, joka on kuvannut teoksen teemana ollutta syntiinlankeemusta enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti