Janice Y.K. Lee: Pianotunnit

"Kukaan ei pidä minusta", Trudy sanoo. "Kiinalaiset eivät pidä minusta siksi etten käyttäydy riittävän perinteisesti, eurooppalaiset eivät pidä minusta siksi etten näytä eurooppalaiselta, ja isä ei pidä minusta siksi etten ole sellainen kuin tyttären kuuluu. Pidätkö sinä minusta?"

Will vakuuttaa pitävänsä.

"Siitä tulikin mieleeni", Trudy sanoo, "että minä tiedän, miksi ihmiset pitävät sinusta. Siis tietysti sen lisäksi että olet komea ja salaperäinen poikamies. Ihmiset näkevät  sinut sellaisena, millainen he haluavat sinun olevan. Ja minussa he näkevät kaiken, mistä he eivät pidä."

Janice Y.K. Leen Pianotunnit (2009, Tammi, alkuperäinen teos The Piano Teacher 2009, suom. Helene Bützow) on tarttunut käsiini jostain alesta ja ollut lukulistallani jo kauan aikaa. Kantensa puolesta se kuuluu ns. nutturakirjoihin, eli kirjoihin, jossa päähenkilönä on nainen - vakavasti otettava nainen, joka ei elä sääriensä varassa. Tai tällaiseen tulkintaan kansi tuntuu lukijansa pakottavan.

Pianotunnit-teos sijoittuu Hong Kongiin, kahteen eri aikaan. Toukokuussa 1952 aletaan seurataan Clairen, Hong Kongiin miehensä työn takia muuttaneen brittinaisen elämää. Claire hankkiutuu pianonopettajaksi Chenin kiinalaisperheeseen, jossa opettaa perheen tytärtä, Locketia, hieman laiskaa ja pianonsoitosta innostumatonta tyttöä.

Hieman minua lukijana kiusaavasti teoksessa siirrytään pian vuoteen 1941-  juuri kun olin päässyt mukaan Clairen maailmaan. En aluksi pitänyt siirtymästä yhtään, sillä ajan vaihtumisen myötä muuttuu myös näkökulma. Kuvioihin astuu Trudy, joka on melkeinpä Clairen vastakohta naisena. Hän ei ole hillitty, vaan hän on juhlien keskipiste, joka ei aio kysyä muilta, mitä he pitävät hänestä. Trudy pakottaa ihmiset pitämään itsestään.

Vihdoin kirjassa selviää, mikä liittää nämä kaksi erilaista naista toisiinsa: se on tietenkin mies. Will Truesdale, joka on elänyt Hong Kongissa jo vuonna 1941 ja asuu kaupungissa vieläkin, vuonna 1952.

Pianotunnit liittyi tavallaan jouluun. Sen joulu ei ole iloinen, vaan sodan runtelema. Japanilaiset valtaavat Hong Kongin ja pakottavat britit vangeiksi, elämään vähäruokaista ja -iloista elämää. Will joutuu kiinni ja hänen ainoa ilonsa on Trudy, joka pystyy salakuljettamaan Willille sen verran ruokaa, että Will pysyy hieman paremmin hengissä. Toisaalta, Trudynkin täytyy hankkia suojelijansa, niiden keskuudesta, jotka hallitsevat kaupunkia.

Kun Claire 10 vuotta myöhemmin tutustuu Williin, kaivaa hän vähän kerrassaan esiin Willin menneisyyttä. Kuka oli Trudy, mikä merkitys hänellä oli Willin elämään? Samalla kun Claire kaivaa esiin menneisyyttä, paljastuu sieltä paitsi suhteita ja salasuhteita myös poliittista juonittelua. Samalla selviää sekin, miten Chenin perhe liittyy Willin, ja Trudyn menneisyyteen.

Teos oli alun harmistustani lukuunottamatta mukava kirja lukea. Siitä kaivautui kuva rakkaudesta, mahdottomasta sellaisesta. Tai rakkauksista. Mahdottomista sellaisista. Kirjasta tuli myös eläväinen kuva Hong Kongista, sen sota-ajasta ja historiasta. Voisihan tästä kaivaa jotain epäuskottavaakin juonesta ja historiankuvasta, mutta näin jouluaikaan teos upposi tällaisenaan. Nautin sen lukemisesta ja ehkä yllätävintä siinä oli se hieman vihamielinen ote, mikä henkilöiden suhtautumisessa euraasialaisiin (eurooppalaisten ja aasialaisten jälkeläisiin) tuli keskusteluissa esille. Tietysti, sellaistahan se on ollut, 40-luvulla, kun valloittajat ja valloitetut olisi mieluiten pidetty erillään toisistaan, toisen maailmansodan aikaan. Ja vaikka euraasialaiset, sellaiset niin kuin Trudy, ovat itse olleet syyttömiä syntymäänsä, ovat he kokeneet ihmisten negatiiviset asenteet itsessään, ja elämässään.

Yksi kirjan teemoista on petos: elämässä, politiikassa - ja rakkaudessa. Ja myös petoksen syy: miksi joku astuu petoksen tielle.

Claire oli uusi ihminen - ihminen, jolla saattoi olla rakkaussuhde, ihminen joka saattoi olla rivo tai terävä - mikään ei yllättänyt Williä. Hänen kanssaan Claire oli irti totutusta. Hän oli uusi ihminen. Clairesta tuntui joskus, että hän olikin rakastunut uuteen itseensä, että hänellä oli rakkaussuhde uuteen Claireen, ja Will oli pelkkä välikappale.

Kerrassaan miellyttävä joulu- ja lukukokemus tämä kirja. Aiemmin sen ovat lukeneet ja siitä kirjoittaneet:

Norkku, jolla on myös hieno paikallistuntemus kirjan miljööstä ja

Susa.