Anna-Lena Laurén: "Hulluja nuo venäläiset" Tuokiokuvia Venäjältä

Luin aiemmin (joulukuussa) Anna-Lena Laurénin kirjan Sitten saavuin Moskovaan, joka keskittyi lähinnä Laurénin miessuhteisiin ja kuvaamaan naisten ja miesten suhteita Venäjällä.

"Hulluja nuo venäläiset" (Teos & Söderströms 2009) on monipuolisempi kuvaus Venäjästä, ja siksi paljon kivempi lukea kuin tuo aiemmin mainittu teos.

Sille, joka ei ymmärrä venäläisiä, tämä kirja on varmasti nappikirja.

Laurén käsittelee monia perusasioita, jotka jokaisen Venäjälle menevän pitäisi kuulla jostain, sillä Venäjä ei toimi samoilla säännöillä kuin Suomi.

Poimin kirjasta joitain kohtia, jotka kiinnostivat minua.

Laurén mainitsee, kuinka kaikki venäläiset osaavat lainata puheessaan klassikoita kuten Dostojevksiä, ja pitää kulttuurista ilmapiiriä loistavana alustana uudelle kirjallisuudelle.

Vaikka olen kuullut joitakin soraääniä venäläisten keskuudessa tästä pakko-oppimisesta: kuka oikeasti haluaa käyttää kesälomansa klassikoiden lukemiseen? niin siitä huolimatta en voi olla miettimättä, että pitäisikö meilläkin lykätä Seitsemän veljestä seiskojen käteen kesäkuussa ja sanoa, että tervetuloa kouluun takaisin, kun olet lukenut kirjan.

Eikö olisi loistavaa, kun kaikki osaisivat Lapin kesää ulkoa jo ysillä?

Venäläiset nimet. Niin, ne kirjallisuuden vaikeat kuviot. Olen epäillytkin, että näissä on joku kuvio, koska Alexanderia aina sanotaan Sashaksi - ja päätellyt, että samannimiset ihmiset saavat automaattisesti saman lempinimen. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi Alexander taipuu Sashaksi, muita nimiä löytyy ihan wikipediasta ja monet ovatkin ihan loogisia eli niistä voi huomata tuon alkuperäisen nimen...

Muuten kirjassa oli paljon samanlaisia huomioita, joita olen pikaisesti ja ehkä hieman epähuomiossa tehnyt matkoillani Venäjällä ja myös asuessani Latviassa:

* Kaikki korjataan itse ja nimenomaan väliaikaisilla ratkaisuilla: kun asunnossani Riiassa suihkun letku jäi käteeni (oli siis poikki keskeltä), talonmies tuli ja korjasi letkun

t e i p i l l ä

ja vasta kuukauden päästä tuli korjaamaan suihkun oikeasti.

* Naiset pukeutuvat naisellisesti ja kuten Laurén kertoo alkaneensa meikata ja ostaa erilaisia vaatteita Venäjällä asumisensa jälkeen, niin myös minulle alkoi kertyä mitä ihmeellisimpiä ja epäkäytännöllisimpiä kenkiä Riika-vuotenani. Lenkkareiden tilalle. 

* Venäläiset lunttaavat aina kokeissa. Itselleni oli kova paikka valvoa ensimmäistä koetta ja tajuta, että oppilas kaivaa laukusta kirjan ja alkaa katsoa vastausta siitä. 

Mitenkään peittelemättä toimiaan. 

* Teatralnaja kasssat - ah, ajatelkaa maa, jossa teatterilipun voi ostaa ympäri kaupunkia olevista kioskeista, vähän niin kuin ärrältä, mutta siellä ei myydä muuta kuin lippuja. 

* Jokainen auto on taksi, sillä jokainen haluaa saada rahaa. Minusta se on tosi loistava asia - ja onhan Suomessakin pimeitä takseja, mutta on eri asia, kun voi vaikka bussista myöhästyneenä pysäyttää auton ja kysyä, että menisitkö samaan suuntaan. Ajatelkaas, miten helpottavaa se olisi ollut viime talvena, kun bussit tulevat milloin sattuu.  

* Venäjällä kovimmin huutava voittaa keskustelun tai väittelyn. No, aika monessa maassa taitaa olla sama asia...

* Venäläiset puhuvat koko ajan.

Tässä kyllä huomaan olevani hirveän paljon samanlainen, olen tottunut siihen, että jään aina alakynteen, kun kaikki itäsuomalaiset ystäväni puhuvat koko ajan, ja itse olen sieltä hiljaisemmasta päästä. En meinaa millään tottua hiljaisuuteen ja siihen, että kaikki eivät puhu koko ajan. Riiassa tajusin ensimmäistä kertaa asian kunnolla, kun kollega paheksui naisia, jotka postissa viivyttelivät höpöttelyllään meidän asiointia.

Olin suu pyöreänä siinä vieressä ja ajattelin hiljaa itsekseni, että eikös se ole tapana... puhua vaikka ei olisi asiaakaan...

* Vodkan juominen ja katujuopottelu: venäläiset juovat paljon, mutta mikä meitäkin ihmetytti: Venäjällä tai Latviassa kukaan ei räyhää kaupungilla kännissä. Kaikki juovat toisten seurassa, eivätkä mesoa yksinään kaduilla.

Lisäksi kirjassa oli monta muutakin asiaa, jotka kannattaa lukaista ennen kuin lähtee itään, niin pääsee helpommalla.