Huhtikuun haaste palaa kirjallisuuden pariin, vaikka voisin kirjoittaa myös bollywood-elokuvista tähän päivään: ne vasta ovatkin aliarvostetuja. Kaikki tosin on suhteellista: se mikä jättää kylmäksi 4 miljardia muuta, on yhdelle miljardille elämää suurempaa. Karmein esimerkki maailmojen erilaisuudesta on se, että kun Shah Rukh Khan, kotimaassaan suurempi tähti kuin Brad Pitt ja Tom Cruise yhteensä, matkusti tekemään elokuvaansa Yhdysvaltoihin, USA:n viranomaiset pysäyttivät Khanin tuntien kuulusteluihin, kun epäilivät häntä terroristiksi.
Vähän samaa aihepiiriä ovat Elina Hirvosen teokset, johin törmäsin muistaakseni kirjablogien kautta ensimmäistä kertaa. Hirvosen esikoinen Että hän muistaisi saman saattoi mennä vuonna 2005 ohi ihan oman esikoiseni takia. Vauvahöyryissä kirjallisuuden seuraaminen ei ollut ensimmäinen asia. Siksi minulla ei ole aivan selvää kuvaa siitä, miten Hirvosen menestys maailmalla otettiin vastaan. Selvää on, että kirja oli Finlandia-palkinto ehdokkaana aivan omista ansioistaan. Tästä jutusta päättelin kuitenkin, että Hirvosesta ei hirveästi ole hehkutettu silloinkaan. Eikä myöskään Kauimpana kuolemasta -teoksen jälkeen. Voi olla, että olen väärässä, mutta epäilen olevani oikeassa. Tosin Suomessa ylipäätään ei kirjallisuutta hehkuteta niin paljon kuin pitäisi. Palstatilaa lehdissä saavat Nokia ja Perussuomalaiset. Kertoo ehkä jotain siitä, että Hirvosen kirjan kaltaiset asiat ovat epäsuosiossa ja täysin aliarvioituja. Koska en vieläkään ymmärrä, miksi Hirvosen teoksen Finlandia-ehdokkaksi voivat voittaa sellaiset teokset kuin Salmelan 27 (josta pidin, mutta eri tavalla) tai Rimmisen Nenäpäivä (josta muut pitivät ja löysivät elämää tärkeämpää sisältöä ja joka mulla menisi huomisen päivän haastevastaukseksi), sanon että Hirvosen teos on aivan aliarvostettu kirja meillä Suomessa. Ehkä toisaalla se saa arvostusta... ja sitten ehkä meilläkin?
Peesaan!!
VastaaPoistaMinä olen ajatellut, että Hirvosen Kauimpana kuolemasta on hyvinkin arvostettu ja pidetty ja sen jääminen Finlandia-ehdokuuden ulkopuolelle oli pieni skandaali. Ehkä olen väärässä. Hyvä, että nostit esille. :)
VastaaPoistaKatja: olen iloinen, jos olen väärässä. Selasin kyllä, että Hirvonen on niittänyt mainetta ja palkintoja, sekä ulkomailla että Suomessa, mutta sellaista hehkutusta en kuitenkaan löytänyt. Olen toki iloinen, jos Hirvosen kirja on yleisessä tietoisuudessa. Suomessa vain nin harva pääsee julkisuuteen, lähinnä kai Finlandia-ehdokkaat.
VastaaPoistaKirsi H: niin, asia jakaa mielipiteitä.
Nostin esiin ihan senkin takia, että en ole varma, miten asia oikein on. Sen tiedän, että Suomessa kohistiin esim. kehitysyhteistyöstä Itsenäisyyspäivä-juhlien tappelunujakan myötä. Samaa asiaahan Hirvonen käsittelee kirjassaan, osittain.
Minullakin on sama käsitys kuin Katjalla. Muistelen, että Kirsi Pihan Lukupiirissä tästä keskusteltiin kiivaasti. Moni siellä oli samoilla linjoilla ja järkyttynyt kirjan jäämisestä kisan ulkopuolelle. Miksi näin oli, se on kyllä mielenkiintoinen kysymys. Minä en ole kirjaa vielä lukenut, mutta seuraillut sivusta keskustelua.
VastaaPoistaValkoinen kirahvi: huomaan, että tässä on vähän eroa tulkinnassa. Minusta Suomessa ylin taho, joka antaa arvoa kirjoilla, on juurikin Finlandia-palkinnon jakaja Suomen kirjasäätiö. Ja siksi on todellakin aliarvioimista, jos kirja ei pääse edes ehdokkaaksi. Pitääkö kirjan saada arvostusta instituutiolta vai lukijoilta, on sitten eri asia. Totuus taitaa olla, että myydyimmät kirjat ovat ne kuusi, jotka kirjasäätiö huomioi vuosittain.
VastaaPoistaNo, mulla meni tosin arvostus tuohon hommaan siinä vaiheessa, kun sääntöjä käydään värkkäämään kesken pelin.
Olen iloinen, jos olen väärässä ja kirja kuitenkin on saanut ansaitsemansa huomion. Toivottavasti se menestyy paremmin käännettynä ;D