... maailma nimittäin.
Olen jostain haistellut sellaista käsitystä, että jokunen kansaosa haluaisi palata menneeseen. Aikaan, jolloin markat olivat muidenkin kuin mummojen ja kansat pysyivät siellä missä puhuivat samaa kieltä kuin naapurinsa.
Itselleni on jollain tapaa paljon helpompi ymmärtää oman maan muuttuminen: kun palaan omaan kotikaupunkiini, niin se metsätie, jossa lapsena ajoin kapeaa metsäpolkua pitkin, on raivattu metsästä kaksikaistaiseksi tieksi (jolla ei sen enempää kuin ennenkään ole liikennettä). Tai kun lähden syömään ulos, niin mieluiten käyn syömässä kiinalaista, intialaista tai nepalilaista ruokaa; en tunne edes kovin suurta syyllisyyttä, vaikka ostan ruåtsalaisketjujen t-paitoja made in köyhä aasian maa.
Mutta sitten taas, kun ajattelen sitä muuta maailmaa, niin olisi hirveän kiva, jos siellä joku asia säilyisi samanlaisena, eivätkä ne muut haluaisi itseään länsimaalaiseksi muuttaa.
Ja vaikka joskus olen kuullut jostain myös sitä, että muu maailma ei muutu mihinkään suuntaan, niin muuttuhan se.
Jotenkin se on kumma, että maailmaa muuttavat markkinat ja turhat tavarat - ja vaikka maailmassa on köyhiä maita ja epätasa-arvoa, niin kaikkialla ja kaikilla on kännykkä kädessä ja nettiyhteys nurkan takana.
Mitäpä jos alettaisiin markkinoita tasa-arvoa yhtä näyttävästi?
Jostain syystä ihmiset uskovat siihen, että oma kännykkä ja iso auto tekevät onnelliseksi. Ei niinkään se, että näkisi hymyileviä naamoja ja iloisia ihmisiä, joilla kaikilla on ruokaa ja vettä. Onnellisempaa on se, että juo coca-colaa Mäkkärissä ja antaa pienen almun siitä onnellisuudestaan sitten hampurilaispaikan rappusilla istuvalle kuppi kädessä -kansalle.
Tai, minä täällä länsimaassa haluan niin kovasti, että maailma siellä muualla säilyisi sellaisena, että sitä voisi käydä ihastelemassa ja vihastelemassa ja sitten taas palaisi kotisohvalle katsomaan clippejä kaukaa ja pallottelisi ne isot päätökset politiikoille, ettei itse tarvitse liata käsiä. Vaikka ne politiikot eivät juuri muuta tee kuin haukkuvat toisia.
No, maailma on mitä on. Sitä ei voi muuttaa kuin pieni pala kerrallaan. Eikä maailma muutu välttämättä paremmaksi, vaikka murehtisikin, että ei ole itse asiassa tänään eikä eilen tehnyt sitä pientä palaakaan.
Aivan liian vakavan ja pitkän aasinsillan kautta nyt kuitenkin siihen tämänkin postauksen aiheeseen.
Eräs bollywood-blogi vinkkasi bollywoodin leffaan, jossa bollywoodin halu muuttua länsimaiseen suuntaan on taas kauhisteltavissa. Siellähän tapahtuu muutenkin sellaista, mitä minä en halua: tulevat leffat ovat sekavia toimintapätkiä, joissa matrix kohtaa terminaattorin ja joissa Akon laulaa hindiksi...
No, mutta vielä pahempaa on tarjolla. Muistatteko Green dayn? No, siis tämän:
Sitten on Green Day Bollywoodiksi.
Ja sitten on bollywoodia.
Mä niin haluaisin, että olisi vain tuota jälkimmäistä. Mutta ymmärrän, että maailma ei pysy paikoillaan. Tai siis yritän ymmärtää.
Ja jotenkin yritän sulattaa tuon ekankin villityksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti