Li Kunwu: Minun Kiinani 1. Isän aika

Kun aurinko laskee,

roikun parvekkeelta kuvaamassa näkymiä,

alakerran naapuri taas aloittelee ruokailuaan.

Ollaan eri tavalla,

mutta kuitenkin aivan yhtä

 iloisia auringonlaskusta.

Intia-teemaviikkoni keskellä sain käsiini Li Kunwun (Li sukunimi) ja P. Ôtiten Minun Kiinani 1. Isän aika (2011, WSOY - suomentanut Saara Pääkkönen, alkuperäinen teos ranskaksi Une vie chinoise 1 - Le temps du père) -teoksen, joka on historiallinen sarjakuva.

Se kertoo omaelämäkerrallisesti

Lin elämästä.

Kirjan alkaa vuodesta 1950, jolloin Lin vanhemmat tapaavat toisensa.

Vuonna 1955 syntyy perheen esikoinen, jonka isä on ylpeä pojastaan

ja yrittää saada tämän oppimaan heti syntymänsä jälkeen lausetta "eläköön puhemies Mao kymmenentuhatta vuotta!"

Poika ei osoita neron merkkejä ja perhe tyytyy siihen, minkä saa. 

Äiti on mallityöläinen ja saa bonuksia palkkaansa. 

Niillä hän ostaa polkupyörän, joka tuo lasten elämään uusia ulottuvuuksia: 

he tutustuvat elämään kaupungin ulkopuolella.  

 Kiinassa eletään siis Maon aikaa, kun Mao päättää nostaa Kiinan teräksentuotantoa, myös Lin perhe vie kodistaan oman osansa sulattamoon. Muutkin Maon tekoset tulevat esiin kirjan sivuilta, Lin perheen näkökulmasta.

Tulee kulttuurivallankumous ja koulussa opiskellaan pientä punaista kirjaa; tulee nälkävuosia, naapureita vainotaan ja ilmiannetaan.

Nuoret kootaan punakaarteihin ja tutustumaan sotilaallisiin harjoituksiin.

Kirja on trilogian ensimmäinen osa, ja se päättyy Maon kuolemaan (1976).

Sarjakuvakirjoja en ole vuosiin lukenut ja

Lin teos oli loistava teos palata sarjakuvien maailmaan.

Pidän historiasta ja varsinkin itäisten maiden historiasta,

kiinalainen Maon aika sai kirjassa kasvonsa ja eläjänsä.

Historiallisena sarjakuvana antoi vahvan kuvan ajasta.

****

Piirustukset olivat ilmeikkäitä, ja koska tarina itsessään oli kiinnostava,

välillä oli pakotettava itsensä jäämään katsomaan kuvia.

Ihastuin heti alussa tapaan, jolla Li kuvasi vanhempien ihastumisen.

Valtasuhteita ja niiden siirtymisiä kuvattiin suurentamalla ja pienentämällä niitä, joiden välillä valta liikkui,

välillä taas kiinalaiset lapset kouluissa, marssijat jne. kuvattiin suurina joukkoina.

Kuitenkin kuvaus oli pienistä henkilöistä lähtevä: 

määräykset tulivat yksittäisille henkilöille ja teoksessa kuvattiin niiden vaikutusta yksittäisen henkilön elämään.  

Ihan hirveän paljon pidin kirjasta.

Ei voi muuta kuin odotella jatkoa!

Kiehtovaa!

Myöskin Hanna, jolla paremmat kuvat (!) oli lukenut kirjan.