Parhaat puolet - Malmi

Kävin aamupäivästä hoitamassa pari elintärkeää asiaa,

ja oli kamera unohtunut sopivasti laukkuun,

joten päätin jatkaa hieman eilistä postausta

kirjastoista.

Olen vuodesta 2007- 2008 kulkenut samoilla paikoilla: Vaikka asunto onkin muuttunut, niin olemme kiertäneet Malmin ympäristöä

ja aina palanneet saman kauppakeskuksen pihoille. 

Malmille on helppo tulla, koska I- ja K-juna kulkee säännöllisesti (joitain pakkas-, tuulisia, liukkaita, lehtisiä, ilkivalta- tai muuten vain nihkeitä päiviä lukuunottamatta) ja jos ei kulje, niin busseilla pääsee paristakin paikasta keskustaan, Puistolaan, Itäkeskukseen, Vuosaareen ja toiseen suuntaan

lentoasemalle. 

Itselleni Malmi on usein se paikka, jossa vaihdan junasta bussiin, 

kun kuljen julkisilla. 

Nyt kesäaikaan olen jopa jaksanut kävellä asemalta kotiin, 

ja muutenkin vähentänyt Malmin ostarilla säntäilyä. 

Sillä, siellä on omat lieveilmiönsä. 

Mutta nyt kuvasin vain niitä parhaita puolia. 

Ainakin  melkein.  

Malmitalo on keskeinen asia Malmilla: kirjaston lisäksi siellä on teatteria, musiikkia ja elokuvia - ja työväenopiston kursseja.

Vastapäätä on kauppakeskus Malmin nova, jossa on isojen markettien lisäksi muutama vaatekauppa.

Malmitalon vieressä on uimahalli, jota ollaan talviaikaan käytetty ahkeraan.

Kirjastoa olen käyttänyt ahkerasti, siitä lähtien kun jouduin luopumaan mun rakkaasta pikkukirjastosta muuton yhteydessä.

Kirjaston plussaa on se, että sinne on tuttua mennä ja se on edellä mainitusti kulkuyhteyksien varrella. Autolla joutuu sukkuloimaan puolen tunnin paikoille tai parkkihalleihin, joten autolla suhautan toisaalle.

Plussaa on myös se, että verrattuna moniin kirjastoihin täältä löytyy aika paljon uutuuksia best seller -hyllyltä - ja kirjaston hyllyjä on paljon. Verrattuna pieniin kirjastoihin, sopivasti enemmän - ja verrattuna Pasilan kirjastoon sopivasti vähemmän. Kirjoja on nostettu esiin juuri sopivasti ja oikeanlaisia.

Kuva.

Miinuksena voisi sanoa, että vaikka näin kesäaikaan onkin rauhallista ja hiljaista, niin syksy varmaan taas tuo ilta-aikaan kirjastoon häliseviä teinilaumoja, jotka maleksivat seudulla.

Myöskin lastenosasto on aika pieni, eikä siellä ole juurikaan viihdykettä.

Malmin kirjasto on sellainen paikka, jossa käyn mieluiten yksin, juostessani muilta asioilta kotiin.

Kirjasto toisesta näkökulmasta täällä. 

 Kirjaston ja Malmitalon takana on puisto, josta aina tulee sellainen helmiä sioille -olo, sillä vaikka puistossa onkin kaunista, niin sinne ei juurikaan tee mieli jäädä lukemaan kirjaa tai muuten vain oleksimaan, sillä sen ovat vallanneet puistomiehet (ja tasa-arvon nimissä myöskin -naiset). Tätäkin kuvatessa takavasemmalla möykkäsi ja elämöi tusinan verran elämää nähneitä ja pullonsuun kanssa kaveraaneita ihmisiä.

Syksyn alkaessa puistossa tosin liikkuu myöskin viereisen Hesoten opiskelijoita, niin kuva hieman siistiytyy.

Vaikka pitikin niitä parhaita puolia kuvata,

niin eihän sitä todellisuutta voi piilottaa...