Kun muutin Helsinkiin, asuin vähän aikaa siinä, mihin Nenäpäivän Irman matka loppuu.
Ensimmäiset puolitoista vuotta asuin Helsingissä myös ratikkamatkan päässä keskustasta,
aluksi Hämeentien, sittemmin Mannerheimintien varrella.
Kuva Helsingistä oli kovasti erilainen,
ratikat, ihmiset, liikenne,
kaupat, kaupunginpuistot
olivat lähellä,
kulkureittien varrella.
Alkuvuosien jälkeen olen viihtynyt Helsingin rajojen vieressä,
metsien lähellä,
joissa oravat ovat olleet tutumpia
kuin ruuhkat ja bussejakin on välillä joutunut välillä odottamaan kuin maaseudulla.
Olenkin sen verran maalainen, että ensimmäiset kuukauteni Helsingissä
nukuin ne välit,
jotka ratikat olivat kolistelematta.
Ja olen niin maalainen, että spora ei vaan lähde suustani,
se on ratikka minulle.
*
Ensimmäinen helsinkiläinen kirjasto, johon törmäsin, oli
Vallilan kirjasto,
joka sijaitsee näppärästi
Hämeentien ja Mäkelänkadun välissä,
Päijänteentiellä.
Tänään kävelin juurikin Mäkelänkadulta Hämeentielle, niin poikkesin kirjastoon pitkästä aikaa.
Vaikka Vallila on (mielestäni) kivannäköistä seutua, niin kirjasto on ikävästi hieman erilainen kuin muu seutu ja sen rakennukset.
Ja aika on sitä syönyt, ainakin ulkoa.
Sisältä kirjasto on pienehkö, mutta vaikuttaa tilavammalta, koska siinä on leveä käytävä tämän seinänmittaisen hyllyn edessä. Uutuuksia on ehkä hieman vähemmän kuin muissa kirjastoissa, joissa käyn, eikä tämä oikein yllä lemppareihini muutenkaan. Kirjasto on kuitenkin kiva levähdyspaikka kahden ison tien välissä: kirjaston seinien sisällä on mahtavan hiljaista verrattuna kahden tien varteen, ja usein asuessani näissä maisemissa levähdin matkalla kirjastossa. Parasta kirjastossa on se, että täällä on ehdottoman hyvä valikoima suomen kielen oppikirjoja aina. Ei nyt ihan Pasilan veroinen, mutta löysin tänäänkin juuri ne, joita olin hakemassa, ja yhden enemmän.
Taiteiden yönä Riikka Pulkkinen on näemmä vierailemassa täällä.
Kiertävätköhän muut kirjailijat silloin myös kirjastoissakin,
kirjakaupat ovat aina hieman liian täynnä ihmisiä.
Mun makuuni (maalaisveri ei jaksa).
Tämä on minulle tuttu kirjasto, eräs entinen työpaikkani sijaitsi lähistöllä ja yritin kovasti tehdä Vallilassa löytöjä. Valitettavasti valikoima on minustakin vähän heikompi, ainakin kotikirjastoon verrattuna.
VastaaPoistaTämä on kiva sarja!
N, niin saa nähdä, kuinka kauan rakennus saa nököttää paikallaan. Pasilaanhan tästä ei ole hirveän pitkä matka, ja sitten on Arabian kirjasto toiseen suuntaan lähellä. Pitää käydä aina välillä kannattelemassa ;D
VastaaPoistaHauskaa, että olet ollut tänään kiertämässä Vallilassa. Näitkö semmoista partasuista nuorta miestä tiskin takana tai kirjoja hyllyttämässä? :)
VastaaPoistaHanna, =D jotkut kyllä jutteli siinä tiskin takana, mutta mä en yhtään muista, minkänäköisiä olivat. Joskus en kiinnitä mitään huomiota ihmisiin...
VastaaPoistaPitääpä kysyä myöhemmin Jurilta, että näkikö hän nuorta naista kameran kanssa tänään. :)
VastaaPoistaNättiä ja nuorta, ei muuten varmaan muista ;D tosin mulla oli kamera piilossa suurimman osan aikaa...
VastaaPoistaMinä olen Vallilan kirjaston suuri ystävä! Tärkein syy asiointiin on se, että kirjasto on ihan työpaikan vieressä. Koen sen tällä hetkellä "kotikirjastokseni".
VastaaPoistaKirjasto on myös riittävän pieni. Sieltä siis löytää todella hyvin luettavaa!
Lisäksi kirjasto on viehättävä. Arkkitehtuuri miellyttää silmääni.
Pitääpä bongailla partasuista nuorta miestä minunkin... :)
Salla, olen huomannut kirjasoissa sen, että ne pitää jotenkin koekäyttää pariin kertaan alussa, jotta niistä alkaa löytää luettavaa. Vaikka periaatteessa niissä on samat kirjat, samassa järjestyksessä kaikissa, niin silti ohikulkumatkalla jossain kirjastossa ei löydä yhtään mitään luettavaa. Hyvin löysin minäkin kirjoja täältä, silloin kun vieressä asuin =D
VastaaPoistaMä tykkään vähän enemmän niistä muista taloista siinä vieressä.