Kirjastossa - Pasila

Kun nyt on lähdetty tähän kirjastokiertelyyn mukaan ja kun kamerakin oli sopivasti mukana, niin jatkanpa kirjastosarjaani minäkin.

Opuscolosta löytyy pitkä esittely Pasilan kirjastosta,

joka myöskin Helsingin pääkirjastona tunnetaan.

Itselleni Pasilan kirjasto oli Helsingin alkuaikoinani ensimmäisiä lähikirjastojani Vallilan kirjaston ohella ja en oikein ole sitä mieltä, että tänne olisi vaikea tulla. 

Ainakaan julkisilla: kaikki lähijunat pysähtyvät Pasilassa ja ratikat 7A ja 7B tulevat rappusten mitan päähän kirjastosta. 

Vielä viime talvena aiempaan kotiosoitteeseeni pääsi sitä paitsi kirjaston vierestä suoralla bussiyhteydellä. 

Junalla kulkevalle kirjasto on näppärä, koska esim. työmatkaliikenteessä joutuu usein vaihtamaan junaa juurikin Pasilassa. 

Nykyisin tosin huomaan, että en useimmiten jaksa lähteä kotikirjastoani pidemmälle

kuin erityistapauksissa. 

***

Pasila ei juhli ulkonäöllään sen enempää kuin aiemmatkaan kirjastot, joita olen esitellyt. Rikhardinkadun kirjasto on kirjastojen sarjassa poikkeus. 

Ihan mainittakoon sen verran, että yleensäkin pidän kauniina vain yli sata vuotta vanhoja taloja, joten aika moni muukin rakennus saa multa negatiivisen vastaanoton.

Positiivista on se, että Pasilan kirjasto sopii ulkonäöllisesti muuhun ympäristöönsä

(tulikohan nyt jo liikaa negatiivisuutta postaukseen, 

palun vabandust).  

Mutta hei, niin kuin elämässä yleensäkin, niin myös kirjastoissa:

sisin on tärkein.

Ja Pasilassa sitä sisältöä on.

Tällä hetkellä mua vaivaa joku kumma tauti nimeltä

"en vain löydä mistään mitään kivaa luettavaa" - (no, kirjapinoissa kylläkin vaan on isot kasat kirjoja), joten Pasilastakaan ei löytynyt oikein mitään kivaa luettavaa.

Siitä ei ollut tietenkään kyse, etteikö kirjastossa olisi ollut niteitä.

Pasilassa käyn yleensä hakemassa sellaista, mitä toisaalla ei ole.

Kuten Valkonen kirahvi kertoi, Pasilassa monikulttuurisuus näkyy: kirjastossa on lukemattomia (!) erikielisiä kirjoja, lisäksi siellä on kaupungin paras valikoima suomen kielen oppikirjoja.

Siispä, niiden perässä olin kirjastossa.

Ja tietysti piti vähän vilkaista muutakin...

Julkiset yhteydet pienen kävelymatkan etäisydellä siis.

Jotain muuta -osastoa. Pasilasta löytyy tietoa vaikka mistä kielestä ja vaikka millä kielellä...

Kuten Valkoinen kirahvi kertoi, kirjaston henkilökunta löytää koneiltaan vaikka mitä,

eikä asiakkaan tarvitse yhtään miettiä, mitä henkilökunta mahtaa tehdä (niin kuin joissain kirjastoissa, joissa on parempi luottaa omiin silmiinsä ja etsiä kirjahyllyistä haluamaansa). Niinpä löysin jotain, jota en tiennyt olemassa olevaksikaan. 

Siitä sitten myöhemmin...

Nyt tyydyn opiskelemaan suntaloa ja hunuhunnuhunchaa...  

Vähän sitä haettuakin.

Yleisarvosana 10+ Pasilalle. Tykkään tosi paljon heti kun pääsen ulko-ovista sisään. Kirjastossa on rauhallinen tunnelma, mutta kuitenkin sen verran muita, ettei yksinäisyys iske päälle. Pasilasta löytää sen, mitä on tullut hakemaan (vaikka vähän sydän pampahtaakin ylimääräisen kerran, kun huomaa ne tutut hyllyt tyhjinä... onneksi kirjoja oli vain siirrelty ns. helpompaan paikkaan) - jos ei itse, niin kyselemällä.

Tykkään kyllä. Voi olla, että tulen jatkossa käymään useammin, kun käyn päivittäin melkein kulmilla. Tai ehkä löydän uuden pienen lähikirjaston kulmilta. Palaillaan!