Tänään en ole katsonut leffan leffaa, vaan olem nauttinut kesän viimeisistä auringonpaisteisista päivistä uinnin merkeissä. En malta silti olla postaamatta leffoista sen verran, että laitan vinkin syyskuussa nähtävään Rakkautta & Anarkiaa -festivaaliin, jossa perinteisesti on näytetty myöskin intialaisia leffoja. Tällä kertaa siellä on ennätysmäärä Intian maan elokuvia ja luulisin, että elokuvat ovat kovasti festivaalin tyylin mukaisia. Luulen, että siellä on vähän oudomman puoleisia leffoja, jotka eivät oikein makuuni ole.
Tässä R&A-lehden kuvailu elokuvista. Näistä dokumentti kiinnostaa eniten, mutta voisin kuvitella katsovani myös The bengali detective -leffan, vaikka vähän hassultahan nuo tanssiesityspätkät vaikuttavat.
7 Sins forgiven (7 Khoon Maaf) kuvaillaan ei perinteiseksi bollywood-leffaksi, mutta siinä on lempparinäyttelijäni Irrfan Khan.
Zindagi Na Milegi Dobara on varmaan perinteisin Bollywood-leffa, mutta se sijoittuu Espanjaan ja päänäyttelijänä on Hrithik Roshan, jota en millään tavalla fanita. Jos katson Bollywoodia, haluanko kuunnella espanjalaista musiikkia...
Tämä Gandu vaikuttaisi jo niin hurjalta menolta, että jäänee katsomatta. Samoin olen Robotinkin hylännyt katsottavien listalta.
Vaikka alkuun tulikin vähän äklömisreaktio leffoista, niin Suomessa kuitenkin niin harvoin näkee mitään intialaista, että varmaan pakko käydä katsomassa nuo mainitut. Voihan olla, että kun ei hirveästi odota etukäteen, niin kokee positiivisen yllätyksen...
Itse olisin halunnut nähdä ehdottomasti Aamir Khania, joka tekee parhaimmat leffat, tai lällyrakkausleffan, mutta ilman Hrithikiä (yhden ilmeen näyttelijää). No, mutta valittamatta paras, saatan päätyä ostamaan parit liput festivaaliin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti