Periaatteessa (ja useimmiten käytännössäkään) en lue kovin paljon dekkareita, mutta nyt olen jossain dekkarikoukussa, sillä näitä on tullut luettua kesän aikana jo useampi. Syytän olosuhteita: ensin kesä ja sitten flunssa - mitään liian vaikeaa ei jaksa lukea.
Luokittelen dekkarit siihen samaan kategoriaan kuin rakkausviihteen:
kirjoissa rikos ja rakkaus on yksi vetävä teema ja keskeinen osio,
mutta sen perinteisen juonen ympärillä, välissä ja keskiössä kirjailija voi käsitellä yhteiskunnallisia teemoja.
Karoliina Ramqvistin Tyttöystävä (2011, Helsinki-kirjat) ei oikeastaan ole mikään perinteinen dekkari,
Norkku kirjoittaa kirjasta, että se oli kuin olisi lukenut Sopranosia vaimonäkökulmasta.
Rikoksia ei tapahdu kirjassa - tai saattaa tapahtua - mutta ne kuvataan rikollisten vaimojen ja tyttöystävien näkökulmasta.
Samalla kun teoksessa kuvataan sitä, miten naiset pyrkivät keskittymään silmien sulkemiseen miestensä tekosista, suljetaan rikokset myös lukijalta.
Mitä ilmeisemmin jotain pahaa tapahtuu,
sillä välillä naiset näkevät vahingossa television uutislähetyksen,
miten vartijaa on ammuttu.
Kirjassa sen päähenkilö, Karin odottaa kotonaan, upeassa talossaan,
kihlattuaan, Johnia, joka on taas lähtenyt tovereidensa kanssa.
Karin tapaa Johnin 'tovereiden' vaimot kotonaan, jossa hän tarjoilee itse tekemäänsä ruokaa, jota kaikki lähinnä pyörittelevät lautasellaan.
Illanvietto sujuu paremmin viinin ja kolan keinoin.
Naiset juttelevat juttelematta mistään.
Karin ei halua paljastaa, mitä tietää Johnista, ja tämän aikomuksista, muille, sillä kehenkään ei voi luottaa,
edes näihin ystävättäriin.
Naapuri kutsuu grillijuhliin, mutta Karin ei uskalla mennä näyttäytymään.
Vaikka Karin ja naiset ihailevat miehissään sitä, että nämä ovat rehellisesti, mitään peittelemättä, rikollisia,
eivät naiset kuitenkaan halua näyttää yhtä avoimesti muille,
millä rahoilla heidän talonsa, korunsa, vaatteensa, kenkänsä ja laukkunsa on ostettu.
Karinin päivät (ja elämä) kuluu yksin talossa,
hän pitää itsensä kunnossa,
koska miehet haluavat naistensa näyttävän hyvältä
ja siivoilee kotiaan ajankulukseen.
Toisaalta hän elää yltäkylläisyydessä,
mutta toisaalta hänen elämänsä on tyhjiö,
jossa hän vakuuttelee, että
sillä, mitä mies tekee ei ole mitään väliä
(jos siltä ummistaa silmänsä).
***
Kirja yrittää selittää sitä, miksi naiset haluavat olla rikollisten miesten kanssa.
Johnin väkivaltaisuus näyttäytyy kirjassa siinä, mistä siinä vaietaan.
Tietyt asiat on parasta painaa suljettujen silmien taakse
(ja näitä asioita on kirjassa paljon).
Karin tapaa Johnin Ibizalla, jossa hän on tanssityttönä.
Karin on kaunis ja kauniit naiset naivat jonkun, jolla on rahaa.
Karinin päivätyö on pitää itsensä kauniina
- ja vaikka hän kuinka yrittää vakuuttaa elävänsä niin kuin itse haluaa -
hänen tehtävänsä on olla Johnia varten.
Karin ei kuitenkaan ole tyhmä, hän lukee ja tuntee teorioita,
eikä ole omasta mielestään mitenkään alistettu suhteessaan, sillä hän tietää, mikä hänen paikkansa on.
Hallitseminen. Ihmiset hallitsevat toisiaan.
Minä tosiaan uskon niin. Jos nainen on yhdessä häntä pahoinpitelevän miehen kanssa, hän tietää ainakin, ettei mies koskaan jätä häntä. Niin se on ollut ainakin niissä tapauksissa joita minä olen ollut todistamassa. Se voi vaikuttaa sairaalta, koska nainen itse kenties miettii kaiken aikaa millä tavalla jättäisi miehen, vaikka totuus on, että mies ei jätä häntä, ja juuri se saa naisen pysymään hänen rinnallaan. Sellaistakin rakkautta on. Ihminen ehkä yksinkertaisesti tekee kaikkensa jotta ei tulisi jätetytksi, ja tämä on yksi tapa onnistua tavoitteessaan.
Kirja on kiinnostava, sillä se ei ole mukava kirja.
Se ei myöskään anna yhtä tyhjentävää vastausta asettamaansa kysymykseen:
miksi nainen haluaa olla rikollismiehen kanssa yhdessä ja miksi ne miehet,
jotka ovat surmanneet mahdollisimman raa'asti muita, saavat naisihailijoita.
Karinin selitysten lisäksi kirjaan on ympätty
erään toisen pariskunnan tarina, jossa rikollismiehen vaimo on taas hieman erilainen kuin Karin - tai hänen syynsä olla miehensä kanssa ovat toiset.
***
En voi olla tähän loppuun vielä lisäämättä,
(hieman ohi aiheen)
että jotain kiinnostavaa rikollisisssa on:
Olin jo muutama vuosi sitten katsomassa dokkaria,
joka kyllä ravisutti.
Täältä lisää.
Kiitos! Varaukseen meni.
VastaaPoista