MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

torstai 4. elokuuta 2011

Terveisiä kirjailijalta ja kirjastosta

Olipa mukavaa huomata, kun siivoilin sähköpostiani kesän jäljiltä,
että siellä oli kiitokset eräältä kirjailijalta,
jonka kirjasta olin kirjoittanut blogiini.
Samoin kuin huomasin, että blogissanikin oli kiitoksia kirjailijalta eräässä postauksessani.

Jotenkin kivaa, mukavaa ja hassuakin,
että netissä lukija ja kirjailija voi kohdata
tälläkin tavalla.

Siltikään en aio säästellä sanojani, jos jostain kirjasta en pidä, 
taikka jos vaikka jostain pidänkin.
Myönnän kyllä, että olen vähän sellainen lukija, 
että aika usein, vaikka kirja olisi hyvä ja erinomainen, 
alan siitä erittelemään kohtia, 
joissa olisi voinut tehdä jotain toisin. 
Mutta onnekseni en ole kriitikko, 
joka pyrkisi ehdottomaan ja absoluuttiseen objektiivisuuteen. 
Toisaalta yritän kyllä perustella niitä mielipiteitänikin. 
***

Asiasta toiseen: 
Mulla on tällä hetkellä muutama kirja luvun alla ja kesken. 
Yksi sellainen, joka on niin kamalaa luettavaa, että varmaan näen taas painajaisia pari yötä, 
yksi niin höttöä, että menetän yöuneni, kun haluan vain jatkaa ja jatkaa kirjan lukemista. 
Yksi projekti, jonka vannoin lukevani loppuun. 
Ja monta monta pinoa kaikkea luettavaa. 

Mitä siis tekee lukija, 
jolla on tarpeeksi kirjoja?
Ihana vapaa aurinkoinen iltapäivä tuhlattavanaan... 

Marssii tietenkin kirjastoon, 
siihen ainoaan oikeaan.
Olen vähän niin kuin huono copycat, Valkoinen kirahvi on 
jo esitellyt minunkin rakkaani, 
mutta en malttanut olla kaivamatta omaakin kameraa esiin, 
kun sinkoilin kerroksesta toiseen ja hyllyltä toiselle. 
Kääreistä oli kuoriutunut entistäkin ehompi ja ihkumpi 
Rikhardinkadun kirjasto.  




Joka ei kyllä hellepäivänä ollut mitenkään paras paikka ihmetellä maailmaa. Fani oli kuitenkin jossain yläkerran ikkunoissa, niin että englanninkielisiä kirjoja oli erityisen viileää ihmetellä. Tämä kirjasto on siitä erityinen, että siinä on jotain maagista, joka saa jähmettymään hyllyjen väliin ja lukaisemaan kirjan jos toisenkin. Yksi syy tähän viettelykseen on tietenkin kirjaston hyllyjen väliin ujutetut tuolit. Toinen syy hyllyjen päälle asetellut kirjat ja Rikun kirjastossa niitä on. Paljon. Joka paikassa joku teemapöytä, ja erityisen paljon kirjastossa oli kotimaisia kirjailijoita esillä. Keskeisin syy on kuitenkin se, että kirjastossa on niin kiireetön ilmapiiri: vaikka kirjaston viereisillä kaduilla kiirehtiikin salkkukätisiä, niin kirjaston ikkunoihin ihmiset eivät näy eivätkä kuulu. Täällä tuntuu siltä, että kirjojen lukeminen ja selaaminen olisi trendikästäkin puuhaa.

 Mietinkin kirjastossa, että olen ehdottoman helposti vieteltävissä: valitsen kirjani melkein aina pikalainoista (best seller -hylly), palautetuista tai näistä muista tyrkyistä. Taitaa olla ihan sama oikeiden kirjailijoiden kanssa: sitä valitsee uutuudet ja ne, joita muutkin lukevat. Miten käy niiden tyrkkyjen sitten? (Tällä en viittaa tuohon alkupään tekstiin) Aika paljon nykymaailmassa ihmiset lukevat nettiä, joten kirjailija pääsee näkyville, jos päivittää itseään nettiin.

Mietin, kun olen etsinyt tietoa joistakin ulkomaiden kirjailijoista, että aika monella on todella edustavat kotisivut, mutta miten on kotimaisten kirjalijoiden? Joko en ole vieraillut monenkaan kotona netissä, tai sitten koteja ei ole kovinkaan paljon. Mikään ei ole muuten inhottavampaa kuin kirjailijan kotisivut, joissa viimeisin päivitys on vuodelta 2004. Varsinkin jos sen jälkeen on kirjoittanut kolme kirjaa.


Kirjastossa näitä tyrkkyjä aina tarkastelee sillä silmällä.
Jos joku oma vanha ehdoton suosikki on hyllyllä ja esillä,
sitä tuntee suorastaan ylpeyttä kirjailijasta (tai omasta mausta).
Näiltä hyllyiltä poimisin
Verrosen, Piia Postin,
Behmin ja Sutisen mukaan,
ellen olisi niitä jo lukenut ja kovasti tykännyt.


Palautuksia-hylly on myös aina ollut sellainen,
jonka makuun ja sanomaan luotan.
Muiden maku ei voi olla väärässä, ajattelen - ja nolostelen vähän sitä, miten monesti itse palautan kirjoja, joista en ole pitänyt,
enkä jaksanut lukea kahta sivua kauemmas
- ja jotka vaanivat hyllyillä muita muiden makuun luottavia...  


Vielä on yksi salainen ase:
lippuset ja lappuset, joita kannan mukanani joka paikasta.
Huomasin vasta kotona, että nämä olivat vanhoja lippusia,
mutta kuitenkin kiinnostavia.
Minusta on kiinnostavaa nykyisin lukea kirjoja,
jotka tapahtuvat Helsingissä.

Muistan miten rasittavaa se, että joka toinen kirja elää Helsingissä,
oli silloin, kun asuin itse Turussa.
Mutta nyttemmin mikään ei ole niin rasittavaa kuin lukea kirja,
joka tapahtuu vaikka Tampereella
tai Jyväskylässä.
Molemmista on niin hatarainen kuva päässä,
että koko kirja menee kartan miettimisessä.
Olen pitkään miettinyt, että olisi mukavaa lukea kirja ja kävellä paikat läpi kirja karttana kädessä. 
Ehkä syksyllä eteen astelee joku sellainenkin kirja. 
Taidan napsia tästä lipuskasta erään kirjan oppaaksi.  



Mietin, että ehkä syksyllä alan lukea kirjoja jonkun muunkin kuin maateeman mukaan.
Kaaoksenomaisessa mielessäni ja elämässäni se voi olla aika epärealistinen idea, sillä tuntuu jo nyt, että en voi millään kahlita itseäni lukusuunnitelmiin.
Mutta voihan sitä yrittää:
aina pari kirjaa samaa teemaa?
Ainahan sitä teemaa voi viruttaa johonkin suuntaan, jos tuntuu, että kirjat eivät jotenkin mahtuisi tiettyyn teemaan...

****
Sitten vielä lopuksi, hyppäys aivan toiseen (vai oliko tämä jo kolmas):

Huomenna lähdetään pikareissulle lahden yli,
joten pikainen kysymys:

Tuleeko kenellekään mieleen virolaista nykykirjailijaa?
Saisi olla aika helppoakin tekstiä.
Vinkkaa vinkkaa!
Meinasin lukea viroksi kirjan 
(voi kyllä olla, että päädyn lastenkirjaan, 
niin kuin aina ennenkin, 
tai juorulehteen). 


*****
kirjastopostaukseeni.



11 kommenttia:

  1. Blogista on aina kiva saada palautetta joltakin muultakin kuin vakilukijoilta! :-)

    Minusta Kirsti Ellilällä on myös kaunis tapa nostaa omassa blogissaa esille omien kirjojensa arvostelut netissä. Samalla hän vastaa saamaansa kritiikkiin.

    Olen muuten samanlainen lippulappu-tyyppi kuin sinä. Olen vain nykyään opetellut ottamaan puhelimeen valokuvan noista papereista tai ilmoitustaulun esitteestä... :-D

    Ihana uusi ilme blogissasi!

    VastaaPoista
  2. Kiva ajatus, kirjastoesittelyt. Huomasin että esittelit aiemmassa postauksessasi jo minun kantapaikkani - Malmin. :) Rikhardinkatu näyttää kyllä todella viihtyisältä, tuolla olisi kiva lueskella.

    VastaaPoista
  3. Minun täytyy kyllä käydä tuolla Rikhardinkadun kirjastossa, tulee niin hyviä muistoja mieleen, kun luin postauksesi. Se oli Helsingissä asuessani suosikkikirjastojani enkä ole käynyt siellä piiitkään aikaan!

    Virolaisista kirjailijoita on wikipediassa esitelty. Tässä linkki http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Virolaiset_kirjailijat

    VastaaPoista
  4. Norkku: Riku on kyllä mun mielestä ainoa oikea kirjasto =) Ja Malmissakin on omat hyvät puolensa.

    Paula: Ellilä taitaakin olla niitä harvoja, jotka ovat huomanneet tämän maailman... Netissä voi kuitenkin hieman enemmän säädellä julkisuuskuvaansa haluamakseen kuin roikkumalla koko ajan naistenlehdissä...

    Hih, meillä tyttö on perinyt jo lippustaudin. Kantaa niitä enemmän kotiin kuin minä.

    Mä tykkään kanssa tästä värikkäämmästä pohjasta.

    VastaaPoista
  5. Sara: kiitos tuosta wiki-muistutuksesta! Vähän tipahdin sohvalta, kun luin sitä. Ihan joka päivä ei löydäkään noin tuttua virolaista kirjalijaa! tiedänkin, mitä etsin raamattukaupasta käsiini!

    VastaaPoista
  6. Onpas ihana, hieno kirjasto siellä! Muutenkin tykkään kovasti näistä kirjastojoen esittelypostauksista, kirjastohullu kun olen ;)

    Hmm..mikähän kirja sinulla on luvussa, siis tuo kauhea, mielenkiinnolla odotan ;)

    VastaaPoista
  7. Richardinkadun kirjasto on kyllä ehkä kaikkein kaunein kirjasto koko Suomessa. Meiltä on sinne niin hankala matka (lasten kanssa, yksin sinne toki pääsen helposti), että hengailemme (!) paljon Korson Lumossa tai käymme kirjastoautolla. Meillä tyttö leikkii kirjastoa ja haaveilee ajasta, jolloin saa oman kirjastokortin.

    Minä jäin miettimään blogiarvioita kirjoista. Itse huomaan kirjoittavani liiankin kiltisti, mutta toisaalta luen vain niitä kirjoja, joista lähtökohtaisesti pidän. Mieleeni tulee vain muutama sellainen kirja, joista en ole pitänyt yhtään ja joista olen kuitenkin kirjoittanut blogiini. Ne ovat Elina Tiilikan Punainen mekko sekä _kaikki_ Coelhot. Hyi. Yleensä luen kirjoja, joista jo lähtökohtaisesti oletan pitäväni.

    Tuo kirjojen teemoittain lukeminen on hyvä idea!

    VastaaPoista
  8. Susa: Rikussa kyllä nimeomaan sitten viihtyy... lukaisin yhden kirjan siinä lämpimikseni (kirjaimellisesti ja vähemmän kuvainnollisesti tällä kertaa).
    Se kirja on muuten hirveä ja ahdistava, mennee ensi viikkoon, kun saan luetuksi.

    Katja: Kyllä Riku voittaa just ja just Turun vanhan kirjaston, Turussa tosin lattia narahteli niin mukavasti, että siellä oli mukavaa kävellä. Oli tosin hieman ahtaampi.
    Meillä molemmilla lapsilla on omat kortit ja poika osaa itse lainatkin hoitaa. Automaatilla tosin. Onpas kamalaa - ei mitään muistoja lapsuuden kirjastotädeistä, vaan kirjastoautomaateista...

    Mulla on joku tauti, että hyvästäkin tekstistä aina etsin jotain, mikä voisi olla toisin. Olen kai oppinut kirjaamaan esseisiin niitä.

    Yleensä siis kyllä pidän kirjasta, jonka loppuun asti luen, vaikka löydänkin kirjasta monta kohtaa, joissa olisi parantamisen varaa (minun mielestäni). Ehkä siitä tulee negatiivinen kuva, ettei muka pitäisi kirjasta. Toisaalta en tyylillisesti osaa sanoa edes kesästä, että ihanaa ja mahtavaa, vaikka siitä pidänkin. Voisihan se olla pidempi, lämpimämpi ja vaikka mitä!

    Jos kirja on niin hyvä, ettei mulla ole mitään ns. lisättävää, niin sitten annan vain kirjan lainausten puhua, näin on käynyt Iida Rauman ja Cleaven kirjojen kanssa. Niihin ei ole mitään lisättävää.

    VastaaPoista
  9. Ymmärsin hyvin pointtisi. Minäkin, vaikka kirjoitan kaiken olevan "ihanaa", takerrun helposti pieniin juttuihin. Näin kävi vaikka Krokotiilin keltaisten silmien, Paluun Rivertoniin sekä Tytön joka muuttui lasiksi kanssa. Pidin silti kaikista noistakirjoista.

    Olen muuten parin viikon kuluttua menossa elämäni ensimmäistä kertaa käymään Turussa kirjastoissa. :)

    Katja / Lumiomena

    VastaaPoista
  10. Katja, huomaan myös, että itsekin tulkitsen kirjoituksen, jossa pohditaan, mitä kirjassa oli huonosti tai ei onnistunut, siten että lukija (kirjoittaja) ei ole pitänyt ollenkaan kirjasta. Hmmm.... pohtimisen arvoinen juttu.

    Muutenkin kirjoitettu teksti tulkitaan varsin eri tavalla. Esim. fb:ssä saimme melkoisen riidan aikaiseksi ystäväni kanssa asiasta, josta olemme aivan samaa mieltä. Kyllä netti muuttaa ihmisten kommunikointia, kasvotusten oltaisiin päästy paljon vähemmällä vänkäämisellä tuon ystäväni kanssa.

    Mä en ole varma, mutta mulla on sellainen tunne, että Turussa kirjasto on ihan uusissa tiloissa jo, ettei lattia narise enää.

    VastaaPoista
  11. Mari, ei varmasti ole yhtään pahitteeksi, että näin hienosta kirjastosta postailee usemapi. Kiitos linkityksestä! :D

    Minä kanniskelen myös noita lippulappusia mukanani ja juuri Rikusta löysin sen Sano se kirjanmerkein -lapun, josta pykäsin haasteenkin. Joko sinä olet kiikuttanut omasi jonnekin? Olisi hauska löytää jonkun jättämä kirjanmerkki kirjan välistä...

    Valkoinen kirahvi

    VastaaPoista