Hyvien kukkien lapset on Hong Yingin (s. 1962) muistelmateos.
Kirjailija saa puhelinsoiton, jossa kuulee, että hänen äitinsä on kuolemassa ja hän ryntää matkaan kohti kotia hyvästelläkseen äitinsä.
Hän myöhästyy ja hyvästelee äitinsä 464-sivuisessa teoksessaan.
Hyvien kukkien lapset kertoo äidin hautajaisista,
mutta samalla kirjassa hypätään koko ajan menneisyyteen.
Näin kirjassa rakentuu kuva kirjailijan äidin elämästä.
Kirjailijan sisarukset kertovat omaa tarinaansa, samoin kaukaisemmat sukulaiset ja ystävät.
Kertomuksista muodostuu siten yhtenäinen tarina, jossa erilaiset näkökulmat näkyvät.
Kirjailijan suku asuu Kiinan Chongqingissä ja kirjailija kertoo, kuinka itse 'pääsi' pois, maailmalle. Hän ansaitsi rahaa ja vei rahat sisaruksilleen ja heidän lapsien koulunkäyntimaksuihin.
Tästä hän ei tuntenut saavansa kiitosta, sillä hän oli äitinsä avioton lapsi, halveksittu jo lapsena.
Myöskin äidin elämään tarkoitetut rahat tuntuvat kadonneen ihan johonkin muuhun kuin äidille.
Sisarukset taas tuntevat kaunaa niitä asioita kohtaan, joita kirjailija on käsitellyt kirjoissaan, esimerkiksi, että he olisivat hakanneet pikkusisartaan.
Välit sisarusten välillä ovat tulehtuneita myös sen takia, että he jakavat miehiä.
Rakkaussuhteita kirjassa on paljon ja ne tuntuvat niin sekavilta, että en pysynyt kärryillä yhtään siinä, että kuka oli ja kenenkin kanssa ja kuinka kauan.
Sekä kirjailijan äidillä että kirjailijalla ja myös hänen siskoillaan on ja oli jatkuvasti vaihtuvia suhteita; miehet sekä naiset pettävät toisiaan salaa ja näkyvästi.
Nämä toisiaan risteilevät rakkaussuhteet ovat tietysti myös yksi syy, joka aiheuttaa vihaa ja kaunaa.
Kirjassa palataan aina samaan asiaan, ja siksikin ehkä tuntuu, että näitä suhteita on loputtomasti.
Yksi asia, johon kirjailija palaa,
on se, että hänen äitinsä on nähty kaivelemassa roskia.
Kirjailija haluaa tietää, että miksi näin on.
Mihin katosivat hänen äidille lähettämänsä rahat?
Miksi äiti kaivoi roskia?
Asia saa kuitenkin moniulotteisempia selityksiä, kun hän kyselee äidistään sukulaisilta ja ystäviltä.
Ihmisten elämässä on kirjassa paljon asioita, jotka tuottavat kantajilleen häpeää, kasautuvat painolastiksi elämässä. Ja välillä elämä tuntuu suhteettoman raskaalta.
Mukana on myös syyllisyys siitä, että äiti jäi elämään vanhuuttaan toisten armoille.
Tärkein kysymys, eli se, minkälainen äiti ja hänen elämänsä oikein oli, saa kirjassa lopultakin vastauksensa. Tässä katkelmassa käy ilmi aika hyvin koko kirjan kertomus:
Äiti oli tottunut katastrofeihin ja oppinut selviytymään niistä, hän osasi puolustaa itseään pelottavaa maailmaa vastaan, mutta sitä hän ei sietänyt, että hänen lapsensa joutuivat vaikeuksiin ja vastoinkäymisiin. Sisarukseni olivat vuosikaudet esittäneet minulle näytelmää äidin onnellisesta vanhuudesta, olikohan se ollut myös äidin tahto?
***
Kenelle kirjaa voisin suositella?
Kiinasta ja ihmeellisistä ihmissuhteiden kiemuroista kiinnostuneille.
Itseäni hieman kyllästytti monimutkaiset ihmissuhdekiemurat
ja toisaalta yllätti, miten avoimestikin kirjassa petettiin ja vaihdettiin ihmistä.
Kiinan maailma näkyy kirjan sivuosassa: lapset lähetetään maalle pioneerileireille, toisia ilmiannetaan oman nahkan pelastamiseksi,
tietä Kiinasta ulos etsitään.
Kiina näkyy myös hautajaisten järjestämisessä: kiinalaiset tavat ja perinteet puskevat esiin rivien väleistä, riveissä ja kappaleissa.
Tykkäsin niin paljon, että kirjassa olisi voinut avata vielä enemmänkin kiinalaista elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti