Sadie Jonesilta tuli tänä keväänä ensimmäinen kirja suomeksi ja muutenkin tuntuu, että Suomi on huomannut Sadie Jonesin kirjat juuri nyt. Ehkä rakkaus oli totta (2015, Otava) on Jonesin neljäs romaani - ja todellakin hienoa, että teos on käännetty suomeksi, sillä en itsekään tiennyt koko kirjailijan olemassaolosta aiemmin. Seuraan itse jonkun verran englanninkielisiä kirjablogeja, mutta harvemmin kirjailijoita jää mieleeni sieltä, välillä tosin etsin kirjoja ulkomaisten blogien perusteella, mutta olen järjettömän laiska lukemaan kirjoja englanniksi. Sikäli mikäli käännöskirjallisuutta tulee suomeksi aiempaa vähemmän, täytynee siirtyä lukemaan englanniksi enemmän. No, tällä hetkellä olen iloinen, että esimerkiksi Jonesia on alettu suomentaa, ja paljon muutakin kirjallisuuttaa suomennetaan.
Ehkä rakkaus oli totta -teos oli kovasti erilainen kuin etukäteen ajattelin. Toisaalta en myöskään ottanut selvää etukäteen, minkälainen kirja on, sillä halusin lukea teoksen ilman suuria ennakko-odotuksia. Annoin kirjan henkilöhahmojen ja juonen soljua eteeni juuri sellaisina kuin ne kirjan sivuilla tulivat. Olin lukemastani hieman ihmeissäni: tässä teoksessa ei juuri tapahdu asioita, mutta henkilöhahmot kirjassa on rakennettu todella eläviksi. Henkilöhahmot tulevat niin läheiseksi, että monet asiat, joita henkilöille tapahtuu, jäävät harmittamaan. Aivan kuin asiat tapahtuisivat itselle tai jollekulle läheiselle.
Kirjassa eletään 1960- ja 1970-luvun Englannissa. Luke Kanowski asuu pikkukaupungissa, mutta päättää muuttaa elämänsä, kun hän tapaa tuppukylään eksyneet teatterilaiset Paulin ja Leighin. Näistä kahdesta tulee Lukelle tärkeitä ihmisiä Lontoossa, jonne hän muuttaa pian ensitapaamisen jälkeen. Luke haluaa mukaan elämään, ja teatteri on tämän kolmikon elämää sekä hyvässä että pahassa. Elämä ei ole helppoa, mutta kaikki uskovat suureen läpimurtoon teatterialalla.
Teatterimaailmaan haluaa myös Nina Jacobs, jonka on kirjassa määrä kohdata Luke jonain päivänä.
Luke otti askeleen kuin lähteäkseen, ja sitten hän pysähtyi ja kääntyi takaisin Ninan puoleen otsaansa rypistäen. "Mikä on vialla?" hän kysyi. "Mikset ole onnellinen?"
"Miksi kysyt?"
"Haluan vain tietää."
"En tiedä miksi en", Nina sanoi nurkkaan ahdistettuna. "En tiedä miksen ole onnellinen."
Hän näytti avuttomalta. "Kaikki järjestyy", Luke sanoi. "Lupaan sen."
Kirjan tarina kulkee henkilöhahmojen kohtaamisten ja vetovoiman kautta tapahtumiin, joissa henkilöiden välistä luottamusta koetellaan. Kirjan antia ei niinkään ole juonivetoisuus, vaan henkilökemiat ja henkilöiden tuleminen läheiseksi lukijalle. Teatteria ja aikaa kirja kuvaa myös tarkan uskottavasti. Kirjan lukeminen oli erilainen matka kuin etukäteen kuvittelin, mutta täytyy sanoa, että minut kirja vei mukanaan juuri tällaisenaan.
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli tottta
Fallout, 2014
suomentanut Marianna Kurtto
419 sivua
