Tammi esittää: Kristiina Vuori

Tammi tarjoili tänä aamuna ensimmäisen "marmeladia ja proosaa" -tapahtuman, joka kokosi keskustan Akateemisen kahvio Aaltoon ison pöydällisen lukemisesta innostuneita ihmisiä: kirjabloggareita ja lukupiiriläisiä ja itse esikoiskirjailijan, Kristiina Vuoren.

Konsepti aamiais- ja kirjailijatapaamiseen on kotoisin Bonnierilta Ruotsista, ja tuntuu sen verran kivalta tapahtumalta, että voisi sulautua suomalaiseenkin menoon: nautin mieluusti aamukahvini kirjailijaseurassa uudelleenkin.

Kristiina Vuori on siis Tammen esikoiskirjailija. Hänen teoksensa Näkijän tytär on juuri julkaistu ja vaikutti erittäin kiinnostavalta historialliselta romaanilta, jossa liikutaan keskiajan Suomessa: Turussa ja Hämeessä. Vuori itse painottaa, että hän kirjoittaa viihdyttääkseen, ja kirjailijasta toivotaankin Kaari Utrion manttelinperijää historiallisen laatuviihteen kirjoittajana. Vuori on kirjoittanut teoksensa synnystä blogissaan Rajalinna, johon täytyy käydä heti tutustumassa. Sillä niin kuin HS tänään kirjoitti, kustantajille tarjotaan vuosittain tuhatta käsikirjoitusta ja vain 0-5 /kustantamo julkaistaan. Ehkä sieltä löytyy vinkkejä, miten kuulua niiden harvojen joukkoihin, joiden hengentuotteeen kustantamo uskoo toimivaksi romaaniksi.

Aivan hetkessä teos ei ole Vuorellakaan syntynyt, sillä idea kirjasta on elänyt hänellä pitkään: aikuisfantasian kirjasta on kirjoituskurssien ja neuvojen myötä kehkeytynyt historiallinen romaani. Myös kirjoitusprosessi on kestänyt oman aikansa.

Aamukahvin lomassa olikin kiinnostavaa kuulla, miten romaani oikeastaan syntyy kirjailijan näppäimistöllä: Näkijän tytär on ollut päässä videona, josta se on muokattu tekstin muotoon tarinaksi. Historiallisia faktoja on täytynyt etsiä kirjallisista lähteistä, välillä kirjallisten lähteiden puuttuessa tutkijoilta. Kirjoitusprosessi on ollutkin näiden kahden, tarinan ja historiallisten faktojen, yhdistämistä, kertoi Vuori.

Itse pieniä kirjoitusharjoituksia tehneenä voin vain kuvitella faktojen etsimisen vaikeuden ja työn määrän. Vuori kertoo, että hän on ollut kiinnostunut keskiajasta jo pitkään; aivan tyhjästä  hän ei suinkaan lähtenyt rakentamaan historiallista romaaniansa.  

Teoksessa on muuten aika huikean hieno kansikuva. Vuori kirjoittaa historiasta, mutta on ajantasalla: FB-sivujen ja edellä mainitun blogin lisäksi häneltä löytyy myös uusi blogi, josta voi lukea kuulumisia. Sivuilta löytyy tietoa jo siitäkin, että Vuori kirjoittaa uutta romaania nimeltään Siipirikko.  

Itse tapahtumasta kiitos kuuluu tietenkin Tammelle. Oli kivaa olla lauantaiaamua viettämässä kirjallisessa seurassa. Kirjailija, joka vaikutti erityisen sympaattiselta ja puheliaalta esikoiskirjailijalta, tuli itse nähtynä ja kuultuna lähemmäksi ja kirjakin alkoi kiinnostaa paljon enemmän kuin jos olisin kirjan nähnyt vain kaupanhyllyllä. Itse kuulun niihin lukijoihin, jotka nauttivat kirjailijan puheista.

Kiinnostavaa oli myös tavata sellaisia kirjablogisteja, joita en ole aiemmin nähnyt irl.

Mukava herätys aamuun kaiken kaikkiaan. Tämä sisältöön kuulumaton kuva maisemasta, joka oli vaan niin ihastuttava matkalla kaupunkiin.  

Suomenlinna

Tänään oli Suomenlinnassa kirjablogitapaaminen, josta ehtivät jo bloggaamaan Salla ja Hanna.

Itse nukuin heidän postausten kirjoittamisen aikaan iltaisia päiväunia

(päivärytmi on hieman sekaisin meillä kotona kaikilla ja nukutaan aivan eri rytmissä kaikki) ja heräsin taas lukemaan yöaikaan mun ns. projektikirjaa.

Kirjablogitapaaminen oli ensimmäinen, jossa sain olla mukana,

tähänkin ilmoittauduin hieman liian optimistisin eväin. 

Kas kun lopulta piti olla taas jo toisessa paikassa, vaikka olinkin toisella puolella kaupunkia. 

No, olin kirjablogitapaamisessa 20 minsaa etuajassa, joten humanistin matikalla olin siis ajoissa keskimääräisesti kaikkialla

tänäänkin.

****

Salla oli järjestänyt Suomenlinnan kirjaston esittelyn, jossa saimme tietoa Suomenlinnaan liittyvästä kirjallisuudesta.

Nuorille on kirjoittanut Lasse Raustela, 

aikuisille mm. Katja Kallio ja Reidar Palmgren (Kallion kirjan olenkin lukenut, ei ollut kuitenkaan paras Kallion kirja)

ja lapsille ruotsalaissyntyinen, Suomenlinnan saarella asuva Pia Staff.

Tähän voitaisiin ehkä tutustua lasten kanssa.

Suomenlinnaan tehdään muutenkin lasten kanssa uusi reissu heti säiden salliessa...

Pikkuinen Suomenlinnan kirjasto sijaitsi kivasti seutuun sopivasti, muurien suojissa.

Iloinen asia on, että Suomen kirjastolaitos on oikeastaan ihan joka paikassa.  

Kirjaston jälkeen nautimme kirjaisasta seurasta... ja myös tosi mahtavasta ruoasta.

Kiitokset kaikille,

jotka olivat ahertaneet!

(meillä seisoo hella vieläkin keskellä keittiötä,

ei voi tehdä mitään ruokaa.... seliseli.)

Sitten pitikin jo rientää toiselle puolelle kaupunkia.

Suomenlinnassa oli näin mahtavalla säällä tosi paljon muitakin -

lautan portit menivät kiinni just kun olin huokaisemassa, että mahduinpas kuitenkin mukaan.

Olisi ehkä harmittanut vielä enemmän, jos olisin ollut eka, joka ei mahtunut

(nyt olin vasta toka...)

Anyway, pistipä oranssissa junassa silmään sellainen asia, että lukevia miehiä oli vaunu suorastaan täynnä.

Tai no, bongasin peräti kolme, parhaassa iässä olevaa, miestä,

nenä kiinni kirjassa.

Olivat kyllä niin amatöörejä, että pääsin suuremmitta vaikeuksitta lukemaan kansista, mitä kirjoja herrat lukevat 

(niitä nyt kuitenkaan viitsi erikseen täällä kommentoida). 

Hyvä päivä siis, 

on mukavaa huomata, että kirjat ja lukeminen on elinvoimainen 

perinne, eikä mitään kuolevaa sellaista. 

Mukavia lukuhetkiä kesäpäiviin!