Miikka Pörsti: Kaikkien juhla

Miikka Pörstin Kaikkien juhla (2016, Tammi) on hauska ja repäisevä lastenkirja, joka varmasti (ja toivottavasti) pääsee koulujen lukuvalikoimaan. 

Kirjan päähenkilö on Kettu-Petteri, jonka nimi kuvaa oikein hienosti tätä (anti)sankaria: hän on kettumainen tyyppi, joka tekee koko ajan jäynää ja on niin kuin ei olisi mitään tehnytkään. Hän on huippukekseliäs tyyppi, mitä tulee toisten kiusaamiseen. Huh, kyllä tällainen petteri on aina jokaisen toivomuslistalla.... no ei.  

Kettu-Petteri asuu rivitaloissa, joiden lapset kuuluvat samaan remmiin ja leikkivät aina yhdessä. Rivarin takana on kerrotalot, mutta niiden lasten kanssa ei leikitä, koska ne asuvat kerrostaloissa. Huh, kirja on todellakin tällainen kerronnaltaan! 

Eräänä päivänä rivitaloon muuttaa uusi lapsi, ja hänen perheensä, Muhammad eli Muhis, joka on jotenkin toooosi outo: väriltään, ulkonäöltään, puheeltaan (Muhis puhuu turkulaisittain!) ja hajultaan - tämän viimeisen Kettu-Petteri keksii ihan itse tosin. 

Kettu-Petteri tekee kaikkensa, että Muhis ei pääsisi heidän remmiinsä ja myös koulussa Kettu-Petteri yrittää kaikkensa, että muut huomaisivat, miten outo Muhis on. Kettu-Petteri päättää järjestää "kaikkien juhlan", johon kaikki kutsutaan - paitsi tietysti Muhis. 

Kirja on mahtava, sillä siinä kirjoitetaan suoraan kaikki ne ennakkoluulot, joita noin outoa tyyppiä kohtaan voi olla. Tämä kirja on hyvä pohjustus siihen, mitä kiusaaminen on, ja miten se syntyy. Samoin kirja toimii myös jatkokeskusteluun: miten kiusaaminen estetään. Tykkäsin! Pirteä ja teksti suoraa puhetta. Tämä kirja sopii erityisen hyvin pojille, sillä päähenkilöt ovat poikia ja tarinassa puhutaan pomputteluenkoista ja haaveillaan pärjäämisestä kentillä. 

Kettu-petterit on kettumaisia tyyppejä. Kettu-Petteri on 8-vuotias, ja Tammen sivuilla kirjaa suositellaan iästä 7+. Kirjassa on paljon kuvia, joten ajatukset pysyvät helposti tarinassa niiden avulla - kirja sopii siis juuri alakoulujen alaluokkalaisille. 

Miikka Pörsti: Kaikkien juhla (2016, Tammi)
Kuvitus: Marika Maijala 

142 sivua

Helmet-lukuhaaste kohtaan 18. Lastenkirja

Mila Teräs & Karoliina Pertamo: Hämärinkäinen

Hämärinkäinen (2015, Karisto) -kirja tarttui mukaani kirjastosta ja luin sen maanantai-iltana lapselleni iltasaduksi. Lapsi ihastui kirjaan niin paljon, että se piti lukea heti perään toiseen kertaan. Seuraavana iltana kirja piti lukea uudestaan, ja lopulta lapsi sanoi, että äiti, voisit lukea koko ajan tätä kirjaa. 

Jotain ihastuttavaa tässä kirjassa on. Jotain sellaista, joka toi teokselle Finlandia Junior -ehdokkuuden. Kirjan piirrokset ovat Karoliina Pertamon käsialaa ja teksti Mila Teräksen. En osaa päättää, kumpi kirjassa on parempaa: teksti vai kuvat, sillä Hämärinkäinen on suloinen ja tarina valloittava. 

Kirja on iltasaduksi tehty, sillä tarina kertoo, miten Hämärinkäinen (yläkuvassa) kutoo hämärää ja yöntekijät tuova pimeyden. Taivaalla tähtiset (alakuvassa) takovat ja kiillottavat tähtiä, kuunkierittäjät tuovat kuun. Mielikuvitushahmot ja todellisuus lyövät lujaa kättä kirjassa, ja lapsi innostui lukiessani: "Äiti, onko tuo totta? Kuuletko sinä kilkatusta taivaalta?"

Kaikki eivät kuitenkaan pidä hämärästä ja pimeästä: Kukkakauppias Keikander on huolissaan, sillä hämärässä hänen kukkansa eivät ehdi joulumyyntiin, kun kukankutojat eivät näe tehdä työtään. 

Mutta mitä sitten tapahtuu, kun Hämärinkäinen ei tee työtään, eikä pimeä tule ollenkaan? Kirjassa on myös seikkailua, kun Hämärinkäinen heitetään maailmasta pois: voiko maailmanjärjestystä muuttaa, vai pitäisikö meidän tyytyä hämärään syksyyn ja talveen? 

Kirjassa on sopivassa määrin totta ja tarua sekä seikkailua. Lisäksi kirjan tarinan myötä voi pohtia, miksi on niin pimeää. Samalla kirjan värikkäät kuvat tuovat iloa ja eloa marraskuun harmauteen. Minusta tämä voisi olla hyvinkin Finlandia Junior -voittaja - toivottavasti jo ehdokkuus tuo kirjalle paljon lukijoita! 

Muita Junior-ehdokkaita olen lukenut Veera Salmen Mauri ja vähä-älypuhelin -teoksen, joka oli hieno kirja myös, ja varmasti aikaamme sopiva. 

Mila Terästä olen aiemmin lukenut Harmaat enkelit. 

Mila Teräs & Karoliina Pertamo: Hämärinkäinen

2015, Karisto 

Timo Parvela: Paten jalkapallokirja & Turnauspäivä - lasten futiskirjoja

Miten innostaa lapsi lukemaan kirjoja, kun kaikki vähäinen vapaa-aika, mikä futisharrastuksesta jää, täyttyy kavereiden kanssa olemisesta? No, tietenkin tarjota kirja futiksesta! Timo Parvela on meillä tullut tutuksi lähinnä Ella-kirjoista, joita tyttö on lukenut tai kuunnellut luettuna satunnaisesti. 

Pate jalkapallokirja (2015, Tammi) kirjan päähenkilö on tietenkin Pate ja aiheena jalkapalloilu. Pate haluaa mukaan turnaukseen, ja onkin aivan varma, että pääsee mukaan joukkueeseen, koska hän on muita parempi kaikilla osa-alueille, joita treenataan. Hämmästys onkin suuri, kun Pate saa kuulla, ettei mahdu mukaan. Sen sijaan joukkueeseen pääsevät Patea huonommat Riku ja Raku, joiden isä lahjoittaa joukkueelle peliasut. Kirjassa on tällaisia kohtia, jotka hauskuttavat sellaista aikuislukijaa, joka on kentänreunalla ihmetellyt joukkueiden kokoonpanoja. 

Pienempää lukijaa hauskuttaa Paten kokoama futisjoukkue. Pate on päättänyt päästä turnaukseen, hänen pitää vain saada kokoon kentällinen pelaajia. Pate kirjoittaa maailman parhaille futispelaajille pullopostia ja on varma, että kaikki maailmantähdet pääsevät paikalle. Niinpä hän ilmoittaa joukkueensa mukaan turnaukseen. Jossain vaiheessa Patellekin valkenee, että kaikki eivät ehkä pääsekään, joten ei auta muu kuin koota sekalainen seurakunta peliin mukaan, ja joukkueen paras ja aktiivisin taitaa olla jalkapuolikoira Totti. Paten joukkueelle ei ole luvassa helppoja pelejä, mutta eräs yllätysvieras peleihin saapuu pelastamaan, jos ei aivan koko turnausta, niin ainakin täydellisen nöyryytyksen. Onko pulloposti kuitenkin päässyt perille?

Kirja sopii alaluokkien lukijoille, sillä se on hauska ja nopealukuinen kirja. 

Timo Parvela: Paten jalkapallokirja 

2015, WSOY

107 sivua

Magnus Ljunggrenin ja Mats Vänehemin Turnauspäivä (2015, Readme.fi) on ensimmäinen osa kirjasarjasta, joka kertoo kahden joukkueen taipaleesta: tyttö-ja poikajoukkueen peleistä. Turnauspäivä tosin keskittyy vain poikien joukkueeseen. Joukkueelle on luvattu, että he pääsevät saattamaan Suomi-Espanja-ottelun pelaajat kentälle. Ensin on tosin pelattava paikallisturnaus, jossa heillä on kalavelkoja maksettavana: naapuriseura voitti viimeksi mestaruuden, ja nyt on Futaajien aika voittaa. Kaikki ei kuitenkaan kulje pelissä ja tappio on taas edessä. Futaajat ovat kiukkuisia ja pelin tuomarikin on tosi huono ja epäreilu, poikien kiukku ei laannu. He päättävät kostaa toisen joukkueen pelaajille pelin ja kentän ulkopuolella. 

Mutta Futaajien kosto on hengenvaarallinen ja aiheuttaa onnettomuuden. Kun tapauksen syyllinen selviää, on alussa luvattu maajoukkuepelaajien saattaminenkin vaarassa. Miten pelaajat selviävät ja saavat sovittua asian? 

Turnauspäivä menee hieman vanhemmalle lukijalle kuin Paten jalkapallokirja, nelosluokkalainen innostui tästä kirjasta ainakin vähän. Aika usein futiskirjat ovat liian opettavaisia (kaikki mukaan pelaamaan tai voitto ei ole tärkeintä -asenteella kirjoitettuja), ja muihin kirjoihin verrattuna Turnauspäivä onkin rankempi ja todenmukaisempi. Tämä kirja on sellaisille lukijoille, jotka tietävät, että voitto on kuitenkin tavoitteena ja joskus tappio harmittaa aivan vietävästi. Pelitapahtumatkin ovat tässä kirjassa melkoisen vauhdikkaita ja tarkasti kerrottuja, joten kirja viehättää pelaajaa, joka muistaa oman pelinsä maalit kuukausienkin päästä. 

Magnus Ljunggren ja Mats Vänehem: Turnauspäivä

2015 Readme.fi

91 sivua

Veera Salmi: Mauri ja vähä-älypuhelin

Yritän seurata lastenkirjallisuuden uutuuksia, lähinnä helmetin uutuusluettelosta, ja napsia kiinnostavia kirjoja lapsilleni luettavaksi. Välillä käy niin, että äidin suosittelemat kirjat eivät innosta lapsia lukemaan (onneksi sentään kirjaston tädin ja opettajan suositukset iskevät joskus), ja joudun lukemaan kirjat itsekseni. Veera Salmen Mauri ja vähä-älypuhelin (2015, Otava) oli sellainen kirja, jonka innostuin lukemaan, lähinnä takakannen innoittamana: kirjan sankari aikoo kaivaa tunnelin Egyptiin, johon hänen paras ystävänsä, Bashir, muutti.

Kirjan päähenkilö on Mauri ja hänellä on kaksi toivetta elämässä: hän haluaa kaivaa tunnelin Egyptiin ja hän haluaa älypuhelimen. Bashirin kotimaassa on sota, ja Mauri pohtii, miksi sotia on olemassa. 

Miksi aikuiset edes käyttävät pyssyjä sellaisessa paikassa, jossa on lapsia? Lasten pitäisi saada kävellä rauhassa kouluun ja koulun jälkeen heidän pitäisi saada mennä rauhassa leikkipuistoon leikkimään - - 

Mauri asuu Pasilassa, johon kirjassa tutustutaan Maurin piirtämän kartan avulla: Pasilassa on mm. Lidl ja seiskan ratikka. Lisäksi Pasilassa on paljon erikielisiä lapsia, ja Mauri tottuu eri kieliä puhuviin kavereihin; toiset kaverit taas eivät puhu juuri mitään. Kirjan näkökulma on lapsen; aikuinen lukija ymmärtää, että kaveri ei puhu mitään, koska ei osaa suomea vielä. Mauri ihmettelee maailmaa, mutta kaiken ison ihmetyksen keskellä hän myös haaveilee siitä, mistä useimmat lapset: älypuhelimesta. Onneksi öisin Mauri voikin näpytellä WhatsApp-viestejä unikavereiden kanssa.

Teos on vauhdikas ja myös riipaiseva. Kirjassa on paljon miksi-kysymyksiä, joihin ei kirjassa löydy vastauksia. Vaihtuva kaveripiiri on osa Maurin elämää, ja muutokset vain tuntuvat kuuluvan lapsen elämään. Kirjassa on monta teemaa, joista yksi juuri tähän hetkeen kuuluva: monikulttuurisuus ja lapset sodassa. Kirja toimii varmasti hyvin sellaiselle lapselle, joka näkee lehtien otsikot ja miettii, miksi maailmassa ihmiset pakoilevat. Tämä kirja tosin kaipaa varmasti aikuista keskustelukaveriksi, koska valmiita vastauksia kirjassa ei ole. 

Kirjan on lukenut myös Krista. 

Veera Salmi: Mauri ja vähä-älypuhelin 

2015, Otava

95 sivua

Saku Heinänen: Zaida ja elovalkeat

Luin Saku Heinäsen ensimmäisen Zaida-kirjan (Zaida ja lumienkeli) viime vuoden joulukuussa. Vaikka kirja ei aivan täydelliseltä vaikuttanutkaan, jäi Zaida mieleeni ja halusin lukea myös toisen kirjan, Zaida ja elovalkeat (2015, Tammi). 

Zaida on Kiinasta suomalaiseen perheeseen adoptoitu tyttö, joka joutuu aina silloin tällöin kohtaamaan oman erilaisuutensa, vaikka itse haluaisi elää aivan samanlaisena tyttönä kuin muutkin ympärillään. Tässä kirjassa Zaida matkustaa kesäloman viettoon maaseudulle paikkaan, jota ei nimetä, mutta joka sijaitsee merenrannalla. Zaida kohtaa maaseudun nuoret ja joutuu kohtaamaan monta tilannetta, joista selviytyminen avaisi portit nuorten jengiin. Zaida kuitenkin tuntuu viihtyvän paremmin naapurin vanhan, sokean naisen kanssa. Kirjassa kulkee monta teemaa vierekkäin, joista yksi tärkeimmistä on se, miten kuulua joukkoon. Kirja kysyy myös, mitä kaikkea on valmis tekemään kuuluakseen joukkoon. Teoksessa on siis myös moraalinen teema koko ajan läsnä. 

Maaseudulla on mukavaa uida ja nauttia auringosta, mutta edellisen seikkailun mukaan tässäkin kirjassa on mystinen puolensa: Zaida ajautuu naapurinmummon tarinoiden maailmaan hieman liiankin syvästi. Sanotaanko, että tarinat vievät Zaidan mennessään. 

Kun moitin ensimmäistä Zaida-kirjaa siitä, että mystinen osuus oli hieman irrallinen, niin tässä toisessa teoksessa juoni pysyi paremmin kasassa ja mystisyys liittyi muuhun tarinaan saumattomasti. 

Kustantajan sivuilla kirja luokitellaan 9-vuotiaista ylöspäin luettavaksi, ja kun mietin omaa 8-vuotiasta tyttöäni (ajattelen tätä tyttökirjana, sillä kirjan henkilöt ovat tyttöjä), niin jännitystä on varmasti aivan tarpeeksi. Kirjassa on kuitenkin yli 200 sivua, joten kovin laiskalle lukijalle tätä kirjaa ei voi suositella, vaikka tarinan välissä onkin muutamia piirroskuvia. 

Kirjan on lukenut myös MarikaOksa.

Kirjankansibingossa kirja pääsee kohtaan piirroskuva. Kirjankansibingo tosin loppuu jo 15.8., joten taidan jäädä bingorivistä aika pahasti.

Saku Heinänen: Zaida ja elovalkeat

2015, Tammi

230 sivua 

Lasten kuvakirjoja kesään

Terhi Friman, Tanja Mikkola: Riikinkukkotyttö

2011, Kustannus Oy Pieni Karhu

kuvakirja, 55 sivua

Tausi Stamil on 7-vuotias tansanialainen tyttö, jonka elämää tässä kirjassa kuvataan ja kerrotaan.  Kun Tausin äiti oli raskaana, hän näki riikinkukon ja päätti, että lapselle tulee nimeksi Tausi, joka tarkoittaa riikinkukkoa. 

Tausi auttaa perheen äitiä kotona, jossa asuukin paljon ihmisiä. Kirjassa kerrotaan arkipäivästä: ruokailusta, kodista ja leikkimisestä. Tausi käy myös koulua, josta kerrotaan monta sivua. 

Sellaiselle, joka haluaa tietää, minkälaista on elämä Afrikan lapsilla maaseudulla. 

Elina Kynsijärvi, Benjam Pöntinen: Loruja keväästä ja kesästä

2015, Maahenki Oy

Kuvakirja, lorukirja, 87 sivua

On lato harmaa kotoisa

On kaunis aamu-usva

on naukaisuja, kirkaisuja

ja laulun luritusta. 

Töyhtöhyypät, nuorukaiset

notkein siivin kiitää, 

tuulihaukka tuulen tietä

ohitensä liitää. 

Kirjassa on jokaisella sivulla kuva luonnosta, yleensä jostain eläimestä ja runo (loru), joka kertoo kuvan tapahtumista, yleensä eläimestä. 

Hieno tapa tutustua luontoon, sen kevääseen ja kesään sekä oppia eläimiä. Kuvat ovat hienoja. 

Aura Sevón, Paula Lehto: Aika metka retki

2013, Karisto

kuvakirja

Elsi on mumman luona laittamassa pyykkejä kuivumaan, kun mumma alkaa muistella menneisyyttä ja sitä, minkälaista elämä oli silloin, kun hän oli lapsi ja elettiin pulakaudella. Mumma kertoo arkielämästä ja myös naapureista. Kirjassa kerrotaan arkipäivästä ja myös siitä, miten leikittiin ja mitä hieman isompi tyttö voi tehdä vapaa-aikanaan. 

Kirja on kovin samanlainen kuin tansanialaisesta Tausista kertova kirja: kun siinä mennään eri paikkaan, tämä kirja vie eri aikaan. 

Katri Kirkkopelto: Soiva metsä - Jean Sibeliuksen matkassa

kuvakirja, cd 

2015, Lasten keskus

Musiikki on kuin perhonen. 

Jos sitä kääntelee ja tutkii kämmenellään, 

katoaa sen siivistä loiste. 

Tyttö juoksee Ainolaan pappansa, Jean Sibeliuksen luokse, joka jää rauhaan säveltämään ja mumma kertoo lapselle miehensä elämästä, tämän lapsuudesta, matkoista ja luonnon merkityksestä musiikkiin. Samalla voi kuunnella cd:tä Sibeliuksen musiikkia. 

Pienellekin lapselle, tekstiä ei ole kovinkaan paljon. 

Päivä Korkeasaaressa - Eläintarhan elämää

Päivä Korkeasaaressa - Eläintarhan elämää 

2015, Tammi 

kuvakirja, 37 sivua

Janne ja Jade ovat isoäitinsä luona ja saavat idean lähteä Korkeasaareen, jossa mummin tuttu on töissä eläintehoitajana. 

Kirjassa on perustietoa, miten saarelle pääsee ja myös eläintietoa, kun mummin tuttu Meeri kertoo eläimistä lapsille. Teoksessa on piirroskuvia henkilöistä ja oikeita valokuvia Korkeasaaren eläimistä. Teos kertoo myös eläintarhan säännöistä ja merkityksestä maailman eläimille, esimerkiksi visentti on säilynyt paljolti eläintarhojen ansiosta maailmassa. Kirjassa on kuvia ja tarinoita monista eläimistä, mutta eniten kissalaaksosta ja karhulinnasta, jotka ovat omatkin suosikkini Korkeasaaressa. Sellaiselle, joka lähtee tai on käynyt Korkeasaaressa.

Lasten kanssa Helsingissä

Lasten kanssa Helsingissä - 100 parasta menovinkkiä pääkaupunkiseudulla (2012, Minerva) -teos sattui silmiini kirjaston nostohyllyltä. Meillä on tapana lasten kanssa kesäloman alussa listata sellaiset suosikkikohteet, joissa kesällä kukin haluaa käydä. Lista näyttää joka kesä kutakuinkin samanlaiselta, mutta tuo mieleen kaikki kivat kesäkohteet ja kesän lopulla voi katsoa, olisiko vielä jotain, mitä ei olla tehty tänä kesänä. 

Ykköskohteita meillä on joka vuosi nämä samat: 

* Linnanmäki

* Suomenlinna

* Stadika 

Samat kohteet löytyvät myös tästä kirjasta ja 97 muuta paikkaa. Kirja sopii erityisen hyvin lukijalle, joka ei etukäteen ole perehtynyt Helsingin (ja pääkaupunkiseudun) mahdollisuuksiin. Siis niihin 97 muuhun paikkaan edellisten lisäksi. 

Koska joka päivä ei voi mennä lasten suosikkipaikkaan Lintsille, niin kirja esittelee sisä- ja ulkopuutarhoja ja luontokohteita. Espoolaisnäkökulmasta nostan esiin Villa Elfvikin, jossa on tilaa riehua ja juosta luonnossa ja sateen sattuessa käydä luontotalossa testaamassa luontotietojaan ja tutkimassa luontoa sisätiloissa. Ulkona on rantareitti, jonka varrella voi tutustua erilaisiin puihin tai bongata lintuja lintutornista. Paikalle pääsee näppärästi kehä I:ltä. 

Toinen lähellä oleva luontopaikka Espoon ja Helsingin rajalta on tietenkin Seurasaari, joka on kesälistallamme uutena ehdokkaana, koska olen viimeksi käynyt siellä vuonna 2005 ja kyllähän nyt kerran kymmenessä vuodessa voi retkeillä ulkomuseossa. 

Kirjassa mainittu ulkomuseo Glims on muuten myös kiva kohde, tosin ei kovinkaan iso paikka. Talomuseossa voi tutustua vanhan ajan elämiseen. 

Pääkaupunkiseudun rannoista/ saarista ollaan ehdottoman eniten tykästytty Suomenlinnaan, mutta hyvänä kakkosena tulee Pihlajasaari, johon on mukavan lyhyt venematka ja jossa on hyvä ranta (useampikin) ja ainakin viimeksi taidettiin syödä oikein maistuvia lettuja. 

(Vuosaaren rannalla)

Espoon rannoista tutuin on Haukilahden uimaranta, jonka ehdoton plussa on Caf'é Mellsten, josta saa ruokaa ja juomaa ja tietenkin jäätelöä! Toinen suosikkipaikka on toisella puolella Espoota oleva Oittaan uimaranta Bodom-järven rannalla (, jossa myös Angry Birds -puisto) ja Pohjois-Espoossa sijaitseva Luukki, jossa on viheraluetta enemmän kuin missään muualla ja myös grillausmahdollisuus (puut valmiina grillipaikalla). 

Vesipuisto Serena, niin ikään pohjoisessa Espoossa, nousi viime kesän hitiksi lapsille. Helsingin uimastadion on myös ehdoton suosikki, mutta lastenallas alkaa olla lapsille jo hitusen liian matala tänä kesänä, pelkään. 

Kotieläintiloja kirjassa mainitaan Falkulla ja Haltiala, joissa on pienten lasten kanssa kivempi käydä kuin Korkeasaaressa. Viime kesänä käytiin toisen lapsen kanssa pitkästä aikaa Korkeasaaressa, tänä vuonna toinenkin haluaa sinne. Parasta Korkeasaaressa on ehkä kuitenkin venematka ja omat eväät. 

Viime kesänä 7-vuotias halusi ehdottomasti mennä Lasten liikennekaupunkiin, jossa joutuikin ennen ajelua autoilla teoriatunnille. Olisi muuten hienoa, jos Suomeen saataisiin puisto, jossa isommat ihmiset (ja aikuiset) voisivat ajella isomilla polkuautoilla - näitä ollaan testattu matkoilla, ja on ollut lapsista hirveän kivaa, kun vanhempi joutuu polkijaksi.

Sadepäiviksi bongasin kirjasta Luonnontieteellisen museon, koska se on niin iso ja siksi erityisen pitkään viihdyttävä.

Toinen mukava paikka espoolaissilmin katsottuna on WeeGee, jossa tosin ollaan käyty vain Espoo-päivänä ja ainakin silloin museossa oli hurjan paljon puuhaa lapsille. 

Kirjasta tietysti myös puuttuu paljon. Lisään tähän Espoon Leppävaaran Angry Birds -puiston, jossa lapsi viihtyy takuuvarmasti ja samoin Leppävaaran urheilupuistossa sijaitsevan ja avatun seikkailupuiston. 

 Yllä: Nuuksiossa pääsee isommallekin retkelle,
alla: leikkipuistot ovat mahtavia paikkoja, kuvassa Tapiolan asukaspuisto.

(Tapiolan jääpuisto)

Kirjassa on myös talvisia paikkoja ja aktiviteetteja, mutta näin kesällä (kesän kynnyksellä, milloin kesä alkaa?) haaveillaan aurinkoisista päivistä pitkin pääkaupunkiseudun paikkoja. Ehkä parasta on se, että aurinko paistaa ja voi mennä jäätelöille tuomiokirkon portaille. Sitä aurinkoista päivää odotellessa....

Lasten kanssa Helsingissä - 100 parasta menovinkkiä pääkaupunkiseudulla

Anna Zagoras-Uotinen

2012, Minerva