Helmet-lukuhaaste:
- Ruuasta kertova kirja - Bulbul Sharma: Munakoisojen kiukku (2003, Like)
- Matkakertomus - Rauli Virtanen: Reissukirja (2014, WSOY)
- Kirjassa rakastutaan: Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus (2016, Gummerus)
- Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja - Kiertoteitä - Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä
- Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman - Ida Simons: Tyhmä neitsyt
- Kirjastosta kertova kirja - Antti Hopia (teksti) & Niina Laakko (piirrokset): Kirjaston kissat 1-5
- Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja - Leena Lehtolainen: Harmin paikka
- Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin - Kate Atkinson: Hävityksen jumala
- Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja - Samrat Upadhyay: Arresting god in Kathmandu
- Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Takashi Hiraide: Kissavieras
- Sarjakuvakirja - Marjane Satrapi: Persepolis 1 & 2
- Näytelmä - Joan Didion: Maagisen ajattelun aika
- Kirjan nimi on kysymys: Mikä ihmeen uussuomalainen?
- Historiaa käsittelevä tietokirja - Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli
- Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa
- Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta - Petra Hammerfahr: Uskoton mies
- Kirjassa juhlitaan - Helmi Kekkonen: Vieraat
- Lastenkirja - Miikka Pörsti: Kaikkien juhla (2016, Tammi)
- Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi - Anneli Poutiainen: Suomalaista kotouttamista: suomen kielen opettajan kenttäkokemuksia (2016, Books on Demand)
- Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan - Joan Didion: Iltojen sinessä (ei postausta9
- 1700-luvulla kirjoitettu kirja - Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
- Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.) - Laura Paloheimo: Puppiduu
- Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.) - Heidi Köngäs: Hertta
- Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja - J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus2014, Otava
- Kirjassa on yli 500 sivua - Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast2000, Seven-pokkari, 1. painos 1998, Otava
- Elämäkerta tai muistelmateos - Nina Banerjee-Louhija: Yhden päivän kuningatar (2013, Siltala)
- Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Chigozie Obioma: Kalamiehet 2016, Atena
- Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja - Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan
- Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja - Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella
- Viihteellinen kirja - Liane Moriarty: Hyvä aviomies
- Olympialaisista kertova kirja: Liza Marklund: Uutispommi
- Kirjassa on myrsky: Pauliina Susi: Takaikkuna
- Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja - Seita Vuorela: Lumi
- Keskustelua herättänyt kirja - Elena Ferrante: Loistava ystäväni
- Kirjassa ollaan avaruudessa JP Koskinen: Luciferin oppipojat
- Kokoelma esseitä tai kolumneja - Jukka Laajarinne: Tiloissa - esseitä
- Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan - Ralf Rothmann: Kuolema keväällä
- Jossain päin maailmaa kielletty kirja - Yu Hua: Elämänkaari
- Nobel-voittajan kirjoittama kirja - Herta Müller: Ihminen on iso fasaani 2009, Tammi, 1. painos 1990
- Eläkeläisen suosittelema kirja - Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa (2012, Gummerus)
- Kirjassa lähetetään kirjeitä - Niina With: Lähettäjä tuntematon
- 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja - Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 - Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985) 2016, WSOY
- Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) - Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa (2008, Gummerus)
- Kirjassa joku kuolee - Michael Cunningham: Lumikuningatar
- Suomalaisesta miehestä kertova kirja - Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää
- Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja - Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus
- Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla
- Kirjassa on alle 150 sivua - Aki Ollikainen: Nälkävuosi
- Vuonna 2016 julkaistu kirja - Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
- Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja - Hannele Mikaela Taivassalo: In transit
Ja tässä vielä lyhyet katsaukset lukuhaasteen viimeisiksi lukemiini kirjoihin. Nämä kirjat tulivat kohtiin, joihin minun ei ollut helppo löytää kirjoja:
Laura Paloheimon Puppiduu (2016, Otava) lupaa aurinkoisen chick lit -paketin ja kesäromantiikkaa. Teoksen päähenkilö on Jane, joka työskentelee sisustajana ja juuri nyt saarella remontoimassa hotellia. Jane on innolla mukana entisöimässä vanhaa kartanoa, ja saarella on melkoisia uroita ilostuttamassa vapaa-aikaa. Työ etenee välillä myötä- ja välillä vastatuulessa, lopulta kirjan loppupuolella ilmestyvät Marilyn Monroet hotellin avajaisjuhliin. Huh - ilman lukuhaastetta, ja toivetta saada lukuhaaste loppuun en olisi jaksanut kirjaa loppuun.
Hannele Mikaela Taivassalon In transit (2016, Teos & Förlaget) vaikutti heti alkuu lupaavalta, koska kirja vaikutti matkakirjalta. Galadriel heräilee Bombayssa ja fiilistelee matkantekoa, mutta sitten hypätäänkin ajassa ja tilassa koti-Suomeen maaseudulle, uusien henkilöiden silmiin ja tuntoihin: Vera muistelee menneitä, samoin Sem, ja molemmat ovat nykyhetken vankeina. Galadriel muistelee myös elämäänsä USA:ssa, ja kaikki mietiskelevät suhteitaan, jotka tuntuvat kovin mutkikkailta. Nappasin kirjan mukaan Sellon kirjastosta, jossa kirja oli kirjastoväen esille laittamana. Kiinnostus ei kestänyt loppuun asti, valitettavasti. 460 sivua tuntuivat melkoiselta kahlaamiselta.
Anneli Poutiaisen Suomalaista kotouttamista: suomen kielen opettajan kenttäkokemuksia (2016, BoD) kuvailee nimensä mukaisesti suomen open työtä lähinnä kotoutumiskoulutuksissa. Kirjassa pureudutaan koulutuksen haasteisiin: luku- ja kirjoitustaidon heikkoon osaamiseen, heterogeenisiin ryhmiin ja kielikurssien pätkittelyyn. En tiedä, miltä vuosilta kokemukset ovat, mutta jonkin verran huomaan työn muuttuneen (maaseudulla tosin voi olla erilaista työtä kuin pk-seudulla) - esimerkiksi opiskeluryhmät muotoutuvat opiskelijoiden taustaopintojen mukaan niin, että luku-ja kirjoitustaidoton ei joudu samaan ryhmään korkeakoulutettujen kanssa. Myöskin kurssit jatkuvat toistensa jälkeen, eikä ensimmäisen ja toisen kurssin välissä ole Poutiaisen kuvaamaa taukoa. Kiinnostavaa oli lukea kokemuksia, ehkä hieman ongelmalähtöistä oli teos, olisi ollut kivaa lukea myös onnistumisista. Kirja menee kohtaan päähenkilö on unelmatyössäni, vaikka en nyt osaa sanoa, mikä oikeasti on unelmatyöni (sellaita työtä, että lukisin kirjoja joka päivä auringonpaisteessa uima-altaan vieressä en ole vielä löytänyt ammattiluetteloista).
Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla (2002, Bazar) -teos on lojunut kirjahyllyssäni, ja päätin lukea kirjan kohtaan eteläamerikkalaisen kirjailijan kirja, koska luin pitkään toista kirjaa, joka ei valitettavasti edennyt mihinkään ja ajattelin, että Coelho on nopeasti luettu - kuten olikin. Veronika on siis päättänyt tehdä itsemurhan ja hän syö unilääkkeitä. Veronika kuitenkin herää takaisin elämään, ja huomaa olevansa mielisairaalassa. Siellä Veronika saa kuulla, että hänellä on elinaikaa vain viikko, koska hänen sydämensä kärsi itsemurhayrityksestä. Muiden "hullujen" luona Veronika alkaa kuitenkin ymmärtää elämää ja elämäntarkoitusta. Coelho itse eli nuoruudessaan mielisairaalassa, johon vanhemmat lähettivät pojan, jonka ammattihaaveet erosivat vanhempien suunnitelmista. Kirjassa onkin Edvard, jonka taiteilijahaaveet hänen vanhempansa yrittävät tukahduttaa mielisairaalahoidoilla. Coelhon teokset ovat mielikuvissani elämänohjekirjoja, mutta tämä teos erosi mielikuvastani - hyvä niin, kirja oli ihan ok luettava.
Kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja tulee yllättäen joululomalle mukaan ottamani kirja Yu Hua: Elämänkaari (2016, aula &co.), joka ei ole varsinaisesti kielletty kirjana missään maassa, mutta kirjan kansiliepeessä kerrotaan kirjasta tehdyn elokuvaversion olevan kielletty Kiinassa. Koska haasteen kohtia on lupa venyttää ja tulkita, käytän hyväkseni tätä mahdollisuutta - varsinkin näin vuoden viimeisinä päivinä, kun hyvä kirja osuu kohdalleni.
Yu Huan Elämänkaari kertoo tarinan Fuguista ja tämän elämästä. Mies on rikas perijä, mutta häviää rahansa korttipeleissä. Lisäksi mies viihtyy enemmän huorien kuin vaimonsa lakanoissa, mikä periaatteessa tekee miehestä aika retaleen. Vaimo kuitenkin rakastaa miestään ja synnyttää tälle kaksi lasta. Kun kulttuurivallankumous pyyhkäisee Kiinan yli, välttyy Fugui rikkaiden maanomistajien kohtalolta. Elämä ei kuitenkaan tuo varsinaisesti iloa kuin hetkittäin, sillä Fuguin täytyy tehdä kovasti maatöitä pystyäkseen elättämään perheensä ja sairaan äitinsä. Lääkäri ei ole lähellä, joten erilaiset sairaudet käyvät helposti ihmisen kohtaloksi. Fuguin elämä on täynnä karuja ja surullisia menetyksiä, Joulun aikaan kirja tuo kiitollisuutta ajatuksiin: muistaa olla onnellinen asioista ja ihmisistä, joita elämässä on. Kirja on alun perin julkaistu Kiinassa jo vuonna 1993.
Linda Olsson mainittiin Helmet-lukuhaasteen fb-sivuilla eläkeläisen suosittelemaksi kirjaksi, joten luin Olssonin Kaikki hyvä sinussa (2013, Gummerus) -teoksen, joka oli aiemmin jäänyt minulta kesken. Teoksessa eletään Uudessa-Seelanissa, jossa kirjan päähenkilö Marion kohtaa meren rannalta nuoren pojan, Ikan. Poika vaeltelee yksinään rannalla, ja Marion ottaa huolehtiakseen pojasta. Samalla Marion alkaa muistella omaa lapsuuttaan Ruotsissa. Elämä oli kauheaa vanhempien riidellessä ja 8-vuotiaan tytön yrittäessä pitää huolta 2-vuotiaasta veljestään. Nyt aikuisena Marion haluaa taistella pienen lapsen kohtalosta, koska se muistuttaa niin paljon hänen omaansa. Kirja oli tarinaltaan surullinen, mutta kuitenkin siinä oli positiivinen selviytymisen ote. Pidin tällä kertaa kirjasta, ja luin ihan kevyesti loppuun.
Elämäkerta-kohtaan oli ehdolla monenlaisia teoksia, mutta lopulta otin omasta kirjahyllystäni Nina Banerjee-Louhijan Yhden päivän kuningatar (2013, Siltala) -teoksen, jonka olen ostanut itselleni sen jälkeen, kun ihastuin Banerjee-Louhijan teoksiin Intian helmi ja Valkoisen orkidean maa. Olen myös keräillyt kirjailijan muita teoksia luettavakseni.
Yhden päivän kuningatar on elämäkerta kirjailijan omasta äidistä, jonka menneisyyttä hän alkaa tutkia 90-vuotissynttäreiden alla. Ennen toista maailmansotaa ylioppilaaksi valmistunut Marietta lähtee Lontooseen, jossa tapaa ensimmäisen aviomiehensä, intialaisen Tunun. Elämä ei ole helppoa, kun sitä värittävät maailmansota, oikean maan löytyminen asuinpaikaksi ja lopulta Intiassa aviomiehen vanhempien nihkeä suhtautuminen länsimaiseen ja siten kastittomaan vaimoon. Elämä Intiassa on vain yksi episodi Mariettan elämässä, Ninaan lapsuus Kalkuttassa jättää lähtemättömät jäljet.
Marietta muuttaa Suomeen, jossa elämä erkanee lapsista; Mariettan elämää tarkastellaankin kirjan loppuosassa hänen omien päiväkirjamerkintöjensä kautta. Elämä uuden aviomiehen kanssa Rovaniemellä ei ole helppoa sekään, yhteys omiin lapsiin tuntuu kaukaiselta ja vaikealta.
Elämäkerta oli kiinnostava ja kovin kansainvälinen aikana, jolloin maailma oli keskenään sodassa, lukiessa tuli kovasti ahmittua tarinaa. Kirja oli myös viimeinen 50 kirjan lukuhaasteesta, jonka sain valmiiksi juuri parahiksi, että pääsen aloittamaan seuraavan Helmet-lukuhaasteen.
Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla (2002, Bazar) -teos on lojunut kirjahyllyssäni, ja päätin lukea kirjan kohtaan eteläamerikkalaisen kirjailijan kirja, koska luin pitkään toista kirjaa, joka ei valitettavasti edennyt mihinkään ja ajattelin, että Coelho on nopeasti luettu - kuten olikin. Veronika on siis päättänyt tehdä itsemurhan ja hän syö unilääkkeitä. Veronika kuitenkin herää takaisin elämään, ja huomaa olevansa mielisairaalassa. Siellä Veronika saa kuulla, että hänellä on elinaikaa vain viikko, koska hänen sydämensä kärsi itsemurhayrityksestä. Muiden "hullujen" luona Veronika alkaa kuitenkin ymmärtää elämää ja elämäntarkoitusta. Coelho itse eli nuoruudessaan mielisairaalassa, johon vanhemmat lähettivät pojan, jonka ammattihaaveet erosivat vanhempien suunnitelmista. Kirjassa onkin Edvard, jonka taiteilijahaaveet hänen vanhempansa yrittävät tukahduttaa mielisairaalahoidoilla. Coelhon teokset ovat mielikuvissani elämänohjekirjoja, mutta tämä teos erosi mielikuvastani - hyvä niin, kirja oli ihan ok luettava.
Kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja tulee yllättäen joululomalle mukaan ottamani kirja Yu Hua: Elämänkaari (2016, aula &co.), joka ei ole varsinaisesti kielletty kirjana missään maassa, mutta kirjan kansiliepeessä kerrotaan kirjasta tehdyn elokuvaversion olevan kielletty Kiinassa. Koska haasteen kohtia on lupa venyttää ja tulkita, käytän hyväkseni tätä mahdollisuutta - varsinkin näin vuoden viimeisinä päivinä, kun hyvä kirja osuu kohdalleni.
Yu Huan Elämänkaari kertoo tarinan Fuguista ja tämän elämästä. Mies on rikas perijä, mutta häviää rahansa korttipeleissä. Lisäksi mies viihtyy enemmän huorien kuin vaimonsa lakanoissa, mikä periaatteessa tekee miehestä aika retaleen. Vaimo kuitenkin rakastaa miestään ja synnyttää tälle kaksi lasta. Kun kulttuurivallankumous pyyhkäisee Kiinan yli, välttyy Fugui rikkaiden maanomistajien kohtalolta. Elämä ei kuitenkaan tuo varsinaisesti iloa kuin hetkittäin, sillä Fuguin täytyy tehdä kovasti maatöitä pystyäkseen elättämään perheensä ja sairaan äitinsä. Lääkäri ei ole lähellä, joten erilaiset sairaudet käyvät helposti ihmisen kohtaloksi. Fuguin elämä on täynnä karuja ja surullisia menetyksiä, Joulun aikaan kirja tuo kiitollisuutta ajatuksiin: muistaa olla onnellinen asioista ja ihmisistä, joita elämässä on. Kirja on alun perin julkaistu Kiinassa jo vuonna 1993.
Linda Olsson mainittiin Helmet-lukuhaasteen fb-sivuilla eläkeläisen suosittelemaksi kirjaksi, joten luin Olssonin Kaikki hyvä sinussa (2013, Gummerus) -teoksen, joka oli aiemmin jäänyt minulta kesken. Teoksessa eletään Uudessa-Seelanissa, jossa kirjan päähenkilö Marion kohtaa meren rannalta nuoren pojan, Ikan. Poika vaeltelee yksinään rannalla, ja Marion ottaa huolehtiakseen pojasta. Samalla Marion alkaa muistella omaa lapsuuttaan Ruotsissa. Elämä oli kauheaa vanhempien riidellessä ja 8-vuotiaan tytön yrittäessä pitää huolta 2-vuotiaasta veljestään. Nyt aikuisena Marion haluaa taistella pienen lapsen kohtalosta, koska se muistuttaa niin paljon hänen omaansa. Kirja oli tarinaltaan surullinen, mutta kuitenkin siinä oli positiivinen selviytymisen ote. Pidin tällä kertaa kirjasta, ja luin ihan kevyesti loppuun.
Elämäkerta-kohtaan oli ehdolla monenlaisia teoksia, mutta lopulta otin omasta kirjahyllystäni Nina Banerjee-Louhijan Yhden päivän kuningatar (2013, Siltala) -teoksen, jonka olen ostanut itselleni sen jälkeen, kun ihastuin Banerjee-Louhijan teoksiin Intian helmi ja Valkoisen orkidean maa. Olen myös keräillyt kirjailijan muita teoksia luettavakseni.
Yhden päivän kuningatar on elämäkerta kirjailijan omasta äidistä, jonka menneisyyttä hän alkaa tutkia 90-vuotissynttäreiden alla. Ennen toista maailmansotaa ylioppilaaksi valmistunut Marietta lähtee Lontooseen, jossa tapaa ensimmäisen aviomiehensä, intialaisen Tunun. Elämä ei ole helppoa, kun sitä värittävät maailmansota, oikean maan löytyminen asuinpaikaksi ja lopulta Intiassa aviomiehen vanhempien nihkeä suhtautuminen länsimaiseen ja siten kastittomaan vaimoon. Elämä Intiassa on vain yksi episodi Mariettan elämässä, Ninaan lapsuus Kalkuttassa jättää lähtemättömät jäljet.
Marietta muuttaa Suomeen, jossa elämä erkanee lapsista; Mariettan elämää tarkastellaankin kirjan loppuosassa hänen omien päiväkirjamerkintöjensä kautta. Elämä uuden aviomiehen kanssa Rovaniemellä ei ole helppoa sekään, yhteys omiin lapsiin tuntuu kaukaiselta ja vaikealta.
Elämäkerta oli kiinnostava ja kovin kansainvälinen aikana, jolloin maailma oli keskenään sodassa, lukiessa tuli kovasti ahmittua tarinaa. Kirja oli myös viimeinen 50 kirjan lukuhaasteesta, jonka sain valmiiksi juuri parahiksi, että pääsen aloittamaan seuraavan Helmet-lukuhaasteen.
