MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmet-lukuhaaste 2016. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmet-lukuhaaste 2016. Näytä kaikki tekstit

torstai 29. joulukuuta 2016

Helmet-lukuhaaste 50/50

Helmet-lukuhaaste:


  1. Ruuasta kertova kirja - Bulbul Sharma: Munakoisojen kiukku (2003, Like) 
  2. Matkakertomus - Rauli Virtanen: Reissukirja (2014, WSOY) 
  3. Kirjassa rakastutaan: Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus (2016, Gummerus)
  4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja - Kiertoteitä - Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä 
  5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman - Ida Simons: Tyhmä neitsyt
  6. Kirjastosta kertova kirja - Antti Hopia (teksti) & Niina Laakko (piirrokset): Kirjaston kissat 1-5
  7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja - Leena Lehtolainen: Harmin paikka
  8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin - Kate Atkinson: Hävityksen jumala
  9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja - Samrat Upadhyay: Arresting god in Kathmandu
  10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Takashi Hiraide: Kissavieras
  11. Sarjakuvakirja - Marjane Satrapi: Persepolis 1 & 2
  12. Näytelmä - Joan Didion: Maagisen ajattelun aika
  13. Kirjan nimi on kysymys: Mikä ihmeen uussuomalainen? 
  14. Historiaa käsittelevä tietokirja - Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli
  15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa
  16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta - Petra Hammerfahr: Uskoton mies
  17. Kirjassa juhlitaan - Helmi Kekkonen: Vieraat
  18. Lastenkirja - Miikka Pörsti: Kaikkien juhla (2016, Tammi)
  19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi - Anneli Poutiainen: Suomalaista kotouttamista: suomen kielen opettajan kenttäkokemuksia (2016, Books on Demand) 
  20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan - Joan Didion: Iltojen sinessä (ei postausta9
  21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja - Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
  22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.) -  Laura Paloheimo: Puppiduu
  23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.) - Heidi Köngäs: Hertta 
  24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja - J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus
    2014, Otava
  25. Kirjassa on yli 500 sivua - Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast
    2000, Seven-pokkari, 1. painos 1998, Otava
  26. Elämäkerta tai muistelmateos - Nina Banerjee-Louhija: Yhden päivän kuningatar (2013, Siltala)
  27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Chigozie Obioma: Kalamiehet 2016, Atena
  28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja - Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan
  29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja - Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella
  30. Viihteellinen kirja - Liane Moriarty: Hyvä aviomies 
  31. Olympialaisista kertova kirja: Liza Marklund: Uutispommi
  32. Kirjassa on myrsky: Pauliina Susi: Takaikkuna
  33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja - Seita Vuorela: Lumi 
  34. Keskustelua herättänyt kirja - Elena Ferrante: Loistava ystäväni
  35. Kirjassa ollaan avaruudessa JP Koskinen: Luciferin oppipojat
  36. Kokoelma esseitä tai kolumneja - Jukka Laajarinne: Tiloissa - esseitä
  37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan - Ralf Rothmann: Kuolema keväällä
  38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja - Yu Hua: Elämänkaari
  39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja - Herta Müller: Ihminen on iso fasaani 2009, Tammi, 1. painos 1990
  40. Eläkeläisen suosittelema kirja - Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa (2012, Gummerus) 
  41. Kirjassa lähetetään kirjeitä - Niina With: Lähettäjä tuntematon
  42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja - Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 - Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985) 2016, WSOY
  43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) - Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa (2008, Gummerus)
  44. Kirjassa joku kuolee - Michael Cunningham: Lumikuningatar
  45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja - Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää 
  46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja - Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus
  47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla
  48. Kirjassa on alle 150 sivua - Aki Ollikainen: Nälkävuosi
  49. Vuonna 2016 julkaistu kirja - Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja - Hannele Mikaela Taivassalo: In transit 


Ja tässä vielä lyhyet katsaukset lukuhaasteen viimeisiksi lukemiini kirjoihin. Nämä kirjat tulivat kohtiin, joihin minun ei ollut helppo löytää kirjoja: 


Laura Paloheimon Puppiduu (2016, Otava) lupaa aurinkoisen chick lit -paketin ja kesäromantiikkaa. Teoksen päähenkilö on Jane, joka työskentelee sisustajana ja juuri nyt saarella remontoimassa hotellia. Jane on innolla mukana entisöimässä vanhaa kartanoa, ja saarella on melkoisia uroita ilostuttamassa vapaa-aikaa. Työ etenee välillä myötä- ja välillä vastatuulessa, lopulta kirjan loppupuolella ilmestyvät Marilyn Monroet hotellin avajaisjuhliin. Huh - ilman lukuhaastetta, ja toivetta saada lukuhaaste loppuun en olisi jaksanut kirjaa loppuun. 

Hannele Mikaela Taivassalon In transit (2016, Teos & Förlaget) vaikutti heti alkuu lupaavalta, koska kirja vaikutti matkakirjalta. Galadriel heräilee Bombayssa ja fiilistelee matkantekoa, mutta sitten hypätäänkin ajassa ja tilassa koti-Suomeen maaseudulle, uusien henkilöiden silmiin ja tuntoihin: Vera muistelee menneitä, samoin Sem, ja molemmat ovat nykyhetken vankeina. Galadriel muistelee myös elämäänsä USA:ssa, ja kaikki mietiskelevät suhteitaan, jotka tuntuvat kovin mutkikkailta. Nappasin kirjan mukaan Sellon kirjastosta, jossa kirja oli kirjastoväen esille laittamana. Kiinnostus ei kestänyt loppuun asti, valitettavasti. 460 sivua tuntuivat melkoiselta kahlaamiselta. 

Anneli Poutiaisen Suomalaista kotouttamista: suomen kielen opettajan kenttäkokemuksia (2016, BoD) kuvailee nimensä mukaisesti suomen open työtä lähinnä kotoutumiskoulutuksissa. Kirjassa pureudutaan koulutuksen haasteisiin: luku- ja kirjoitustaidon heikkoon osaamiseen, heterogeenisiin ryhmiin ja kielikurssien pätkittelyyn. En tiedä, miltä vuosilta kokemukset ovat, mutta jonkin verran huomaan työn muuttuneen (maaseudulla tosin voi olla erilaista työtä kuin pk-seudulla) - esimerkiksi opiskeluryhmät muotoutuvat opiskelijoiden taustaopintojen mukaan niin, että luku-ja kirjoitustaidoton ei joudu samaan ryhmään korkeakoulutettujen kanssa. Myöskin kurssit jatkuvat toistensa jälkeen, eikä ensimmäisen ja toisen kurssin välissä ole Poutiaisen kuvaamaa taukoa. Kiinnostavaa oli lukea kokemuksia, ehkä hieman ongelmalähtöistä oli teos, olisi ollut kivaa lukea myös onnistumisista. Kirja menee kohtaan päähenkilö on unelmatyössäni, vaikka en nyt osaa sanoa, mikä oikeasti on unelmatyöni (sellaita työtä, että lukisin kirjoja joka päivä auringonpaisteessa uima-altaan vieressä en ole vielä löytänyt ammattiluetteloista). 



Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla (2002, Bazar) -teos on lojunut kirjahyllyssäni, ja päätin lukea kirjan kohtaan eteläamerikkalaisen kirjailijan kirja, koska luin pitkään toista kirjaa, joka ei valitettavasti edennyt mihinkään ja ajattelin, että Coelho on nopeasti luettu - kuten olikin. Veronika on siis päättänyt tehdä itsemurhan ja hän syö unilääkkeitä. Veronika kuitenkin herää takaisin elämään, ja huomaa olevansa mielisairaalassa. Siellä Veronika saa kuulla, että hänellä on elinaikaa vain viikko, koska hänen sydämensä kärsi itsemurhayrityksestä. Muiden "hullujen" luona Veronika alkaa kuitenkin ymmärtää elämää ja elämäntarkoitusta. Coelho itse eli nuoruudessaan mielisairaalassa, johon vanhemmat lähettivät pojan, jonka ammattihaaveet erosivat vanhempien suunnitelmista. Kirjassa onkin Edvard, jonka taiteilijahaaveet hänen vanhempansa yrittävät tukahduttaa mielisairaalahoidoilla. Coelhon teokset ovat mielikuvissani elämänohjekirjoja, mutta tämä teos erosi mielikuvastani - hyvä niin, kirja oli ihan ok luettava. 

Kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja  tulee yllättäen joululomalle mukaan ottamani kirja Yu Hua: Elämänkaari (2016, aula &co.), joka ei ole varsinaisesti kielletty kirjana missään maassa, mutta kirjan kansiliepeessä kerrotaan kirjasta tehdyn elokuvaversion olevan kielletty Kiinassa. Koska haasteen kohtia on lupa venyttää ja tulkita, käytän hyväkseni tätä mahdollisuutta - varsinkin näin vuoden viimeisinä päivinä, kun hyvä kirja osuu kohdalleni. 

Yu Huan Elämänkaari kertoo tarinan Fuguista ja tämän elämästä. Mies on rikas perijä, mutta häviää rahansa korttipeleissä. Lisäksi mies viihtyy enemmän huorien kuin vaimonsa lakanoissa, mikä periaatteessa tekee miehestä aika retaleen. Vaimo kuitenkin rakastaa miestään ja synnyttää tälle kaksi lasta. Kun kulttuurivallankumous pyyhkäisee Kiinan yli, välttyy Fugui rikkaiden maanomistajien kohtalolta. Elämä ei kuitenkaan tuo varsinaisesti iloa kuin hetkittäin, sillä Fuguin täytyy tehdä kovasti maatöitä pystyäkseen elättämään perheensä ja sairaan äitinsä. Lääkäri ei ole lähellä, joten erilaiset sairaudet käyvät helposti ihmisen kohtaloksi. Fuguin elämä on täynnä karuja ja surullisia menetyksiä, Joulun aikaan kirja tuo kiitollisuutta ajatuksiin: muistaa olla onnellinen asioista ja ihmisistä, joita elämässä on. Kirja on alun perin julkaistu Kiinassa jo vuonna 1993.



Linda Olsson mainittiin Helmet-lukuhaasteen fb-sivuilla eläkeläisen suosittelemaksi kirjaksi, joten luin Olssonin Kaikki hyvä sinussa (2013, Gummerus) -teoksen, joka oli aiemmin jäänyt minulta kesken. Teoksessa eletään Uudessa-Seelanissa, jossa kirjan päähenkilö Marion kohtaa meren rannalta nuoren pojan, Ikan. Poika vaeltelee yksinään rannalla, ja Marion ottaa huolehtiakseen pojasta. Samalla Marion alkaa muistella omaa lapsuuttaan Ruotsissa. Elämä oli kauheaa vanhempien riidellessä ja 8-vuotiaan tytön yrittäessä pitää huolta 2-vuotiaasta veljestään. Nyt aikuisena Marion haluaa taistella pienen lapsen kohtalosta, koska se muistuttaa niin paljon hänen omaansa. Kirja oli tarinaltaan surullinen, mutta kuitenkin siinä oli positiivinen selviytymisen ote. Pidin tällä kertaa kirjasta, ja luin ihan kevyesti loppuun. 

Elämäkerta-kohtaan oli ehdolla monenlaisia teoksia, mutta lopulta otin omasta kirjahyllystäni Nina Banerjee-Louhijan Yhden päivän kuningatar (2013, Siltala) -teoksen, jonka olen ostanut itselleni sen jälkeen, kun ihastuin Banerjee-Louhijan teoksiin Intian helmi ja Valkoisen orkidean maa. Olen myös keräillyt kirjailijan muita teoksia luettavakseni. 

Yhden päivän kuningatar on elämäkerta kirjailijan omasta äidistä, jonka menneisyyttä hän alkaa tutkia 90-vuotissynttäreiden alla. Ennen toista maailmansotaa ylioppilaaksi valmistunut Marietta lähtee Lontooseen, jossa tapaa ensimmäisen aviomiehensä, intialaisen Tunun. Elämä ei ole helppoa, kun sitä värittävät maailmansota, oikean maan löytyminen asuinpaikaksi ja lopulta Intiassa aviomiehen vanhempien nihkeä suhtautuminen länsimaiseen ja siten kastittomaan vaimoon. Elämä Intiassa on vain yksi episodi Mariettan elämässä, Ninaan lapsuus Kalkuttassa jättää lähtemättömät jäljet. 

Marietta muuttaa Suomeen, jossa elämä erkanee lapsista; Mariettan elämää tarkastellaankin kirjan loppuosassa hänen omien päiväkirjamerkintöjensä kautta. Elämä uuden aviomiehen kanssa Rovaniemellä ei ole helppoa sekään, yhteys omiin lapsiin tuntuu kaukaiselta ja vaikealta. 

Elämäkerta oli kiinnostava ja kovin kansainvälinen aikana, jolloin maailma oli keskenään sodassa, lukiessa tuli kovasti ahmittua tarinaa. Kirja oli myös viimeinen 50 kirjan lukuhaasteesta, jonka sain valmiiksi juuri parahiksi, että pääsen aloittamaan seuraavan Helmet-lukuhaasteen. 







keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Miesten elämää 1700-luvulta 2100-luvulle

Tässä postauksessa ahnehdin kolme lukemaani kirjaa, joissa kaikissa esitellään miesten elämää ja aikajana vie aina 1700-luvulta tulevaisuuteen 2100-luvulle asti. Mikä on miehen elämässä muuttunut/ muuttuva 400 vuoden aikana? Eipä juuri mikään, tai ehkä vähän...






Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset (1992, Otava - alkuperäinen 1774) tuli luettavakseni Helmetin lukuhaasteen myötä ja edustaa 1700-lukua. Nimensä mukaisesti kirjassa kuvataan nuoren Wertherin kärsimyksiä, joita miehelle aiheuttaa rakastuminen väärään naiseen. Tai juuri siihen oikeaan, miettii Werther. Nainen eli Lotte on vain menossa naimisiin toisen miehen kanssa, eikä Werther tule koskaan saamaan naista itselleen niin kuin haluaisi. Werther kirjoittaa tuntemuksistaan ystävälleen Wilhelmille, kunnes murhe on liian suuri kannettavaksi. 

Ah, miten suoneni sykkivätkään, kun sormeni sattumoisin hipaisee hänen sormeaan - - Kavahdan taaksepäin kuin valkean satuttamana, mutta saman tien jokin salaperäinen voima vetää minua jälleen takaisin - ja huimaus peittää alleen kaikki aistini. 

Suurensuuri rakkaus muuttuu täydelliseksi tuskaksi: 

Voi tätä tyhjyyttä! Tätä kamalaa tyhjyyttä, jonka tunnen rinnassani! - Ajattelen usein: kunhan kerrankin, edes yhden ainoan kerran saisit painaa hänet sydäntäsi vasten, niin koko tämä tyhjyys tulisi kokonaan täydeksi. 

Nykypäivän lukijana kohtasin Wertherissä melodramaattisen henkilöhahmon, jolle olisi tehnyt mieli sanoa, että etsi toinen Loten sijalle. Meressä on muitakin kaloja. Kirjallisuuden klassikkoteoksena tietysti yritän nähdä tämänkin teoksen osana tärkeitä kirjoja, jotka on hyvä tuntea. Ilman lukuhaastetta kirja olisi tosin varmaan jäänyt kesken lukemisen. 

Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset
1992, Otava - alkuperäinen 1774
Die Lieden des jungen Werther
suomentanut Markku Mannila
208 sivua

*************

Nykymiehen elämästä, ja ahdingosta, kertoo Sami Rajakylän Pankkipoika (2016, Johnny Kniga), jonka luin aivan vapaaehtoisesti, sillä pari vuotta sitten tykästyin Pätkärunoilijaan. Pankkipoika jatkaa siitä, mihin Pätkärunoilija jäi, tosin päähenkilönä on Keijon sijaan Esko, joka puurtaa marketissa toimivan pankin asiakaspalvelijana. 

Työ on puuduttavaa, ja välillä Eskon on aivan pakko nälviä asiakkaita. Esimiehen puhuttelujen jälkeen työt taas jatkuvat: kohokohtana päivässä on uusien kassatyttöjen bongailu ja heihin ihastuminen. Kirjassa eletään edelleen Itä-Helsingissä, vaikkakin välillä Esko matkaa naisystävänsä kotiin Helsingin keskustaan. Ihan valmis Esko ei kuitenkaan ole Itä-Helsingistä lähtemään ja pitää omaa asuntoaan vielä henkireikänään. 

Työn ohella Eskoa huolettaa, kuinka monta kertaa on tarpeeksi, harrastuksena on naisystävän kanssa sohvalta katsoa uutisia ja kommentoida maailman tapahtumia. Werthermäistä kärsimystä naiset eivät Eskolle tuo, ongelmallisempaa on valita parista naisesta se oikea - ja miettiä, että tyytyäkö siihen nykyiseen. Werther olisi varmaan ihmeissään. 

Kirjaa oli viihdyttävää lukea, kiinnostavan teoksesta teki se, että henkilöhahmot eivät ole filosofian maistereita - ehkä tätä teosta voi pitää nykyajan työläiskirjallisuutena?

Sami Rajakylä: Pankkipoika 
2016, Johnny Kniga
216 sivua

**********
JP Koskisen Luciferin oppipojat (2016, WSOY) vei minut tulevaisuuden maailmaan, jossa edelleen keskiössä on miehen maailma. Gabriel Bonhomme XIV elää 2100-luvulla ja matkustaa miehistönsä kanssa Olympoksen planeetalle, jossa on syttynyt kyborgien kapina. 

Kirjassa ollaan oikeastaan koko ajan avaruudessa matkalla kohti planeettaa. Matka kulkee muuten normaalisti, mutta miehistössä epäillään olevan joku ylimääräinen, koska varastossa on ylimääräisiä tavaroita ja tavaraa myös katoaa. 

Gabrielille alkaa selvitä, että hänen miehistössään on henkilöitä, joilla on kytköksiä hänen aiempaan elämäänsä. Hampaankoloihin on jäänyt asioita. Toisaalta myös Gabrielin elämässä tuntuu olevan salaisuuksia, joista muilla on aavistuksia. Ovatko kyborgit ihmistä luotettavampia? Wertheriin verrattuna Gabriel on kylmä kuin jääpuikko - kyllä Wertherin kärsimykset tuntuvat turhilta tämän teoksen taphtumien ja naisseikkailujen rinnalla. 

Teos on avaruusseikkailu, eikä itselläni ole ollut teini-iän jälkeen minkäänlaista viehtymystä scifin lukemiseen. En osaa lainkaan arvioida, oliko teos hyvä vai huono, koska en lue tämäntyylisiä kirjoja. Luin, koska Helmet-haaste. 

JP Koskinen Luciferin oppipojat 
2016, WSOY
293 sivua

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Heidi Köngäs: Hertta

Heidi Könkään Hertta (2015, Otava) -teos tuli lukuun Helmet-haasteen myötä, sillä kirja kertoo Hertta Kuusisesta, josta tuli Suomen toinen naisministeri Miina Sillanpään jälkeen. Hertta Kuusinen ei siis ollut aivan ensimmäinen nainen politiikassa, mutta hyväksyn hänet  ja kirjan haasteen kohtaan 23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja, sillä Kuusinen oli kommunistipuolueen johtajia ja hänestä tuli kommunismin ja kansandemokratian symboli (kertoo wikipedia), ja merkittävä henkilö mm. naisasian tiimoilta. 




Teoksessa Köngäs kertoo tarinaa Hertan ja hänen rakastajansa (ja myöhemmin miehensä) Yrjö Leinon näkökulmasta. Kirjan tarina alkaa kun Hertta vapautuu vankilasta vuonna 1939. Suomea koettelee sota, jota hän pakoilee yhdessä Leinon kanssa. Aika ei ole helppoa, mutta Kuusista ajaa eteenpäin usko aatteeseen - ja pitää elossa rakkaus Leinoon. Lopulta Hertan täytyy tehdä valinta näiden kahden välillä. 

Pidin kirjasta, ja se imaisi minut mukaansa. Teos oli kirjoitettu ilmavasti, ja luvut olivat lyhyitä (kirja sopi hyvin työmatkalukemistoksi). Lisäksi teoksessa oli sopiva määrä historiaa, ja sen vastapainoksi rakkaustarinaa. Lisäksi kirja piirsi kuvaa naisesta, joka kulki omia polkujaan, eikä välittänyt aikakauden moraalisista arvoista. Hän teki omat valintansa, mutta ehkä kuitenkin joutui tekemään ratkaisuja, jotka olivat liikaa. 

Kirja oli niin punainen, että teki hyvää lukea välillä tällaista aatetta keskellä Espoon "rahalla saa  ja audilla pääsee" -maailmaa. Hertta Kuusinen ajoi eduskunnassa mm. lapsilisän ja äitiysloman uudistuksia, sekä myöhemmin toimi myös naisjärjestöissä, joissa ajoi kehitysmaiden naisten aseman parantamista. 

Mielenkiintoinen nainen ja mielenkiintoinen kirja. Olin lopulta iloinen, että haaste toi kirjan lukuun, koska tämä oli positiivinen lukukokemus. 

Heidi Köngäs: Hertta
2015, Otava
285 sivua

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Seita Vuorela: Lumi

Seita Vuorelan Lumi (2016, WSOY) on kaunis ja sadunomainen teos, jonka voi lukea nuortenkirjana tai aikuistenkirjana. Lumi jäi Vuorelalta kesken ja hänen hyvä ystävänsä Vilja-Tuulia Huotarinen saattoi kirjan loppuun. Kirja on surullinen ja kaihoisa, ja sitä on todellakin vaikea ja niin surullista lukea. 



Lumi kertoo Siamakista, pojasta, jonka perhe tuli Suomeen, kun Siamak oli 6-vuotias. Perhe on Iranista kotoisin. 15-vuotiaalle Siamakille elämässä tärkeintä on jääkiekko, jota hän alkoi pelata jo pienenä kuuluakseen jengiin kaupungin itäisessä osassa, jossa hänenlaisensa (muualta muuttaneet) asuvat. Kaikki muu on turhaa. Turhaa on varsinkin se, että heidän luokseen tulee asumaan nuori sukulaistyttö Atisha, joka seuraa Siamakia joka paikkaan, etenkin jäähalliin, joka on aiemmin ollut Siamakin oma paikka. 

Tullessaan Suomeen Atisha tuo mukanaan Teheranin, joka on pysynyt Siamakin perheessä poissa mielestä jo vuosia. Atishan sopeutuminen ei ole helppoa, vaikka ei Atisha myöskään ole avuton nuori nainen. Siamakin ja Atishan välit selviävät vasta juhlissa, jotka Noora, Siamakin ystävä, järjestää. Sukulaisuus ei ole aiemmin juurikaan yhdistänyt näitä melkein koko ikänsä toisenlaisissa maailmoissa eläneitä nuoria.





Nuorten elämän ohella kirjassa kulkee mukailtu Lumikuningatar-satu.  Lumi on mukana kirjan jokaisella sivulla, sillä tässä tarvotaan paljon lumen keskellä. 

Seita Vuorela: Lumi
2016, WSOY
240 sivua

*******

Helmet-haasteessa kirja kohtaan 33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja =( 
ja minihaasteessa I-maa on Iran. 

lauantai 29. lokakuuta 2016

Elena Ferrante: Loistava ystäväni


Halusin säästellä hieman Elena Ferranten Loistava ystäväni (2016, WSOY) -teosta, ja näin pitkälle jaksoin sinnitellä. Nyt minulla oli aikaa lähteä Napoliin kahden ystävättären, Lilan ja Elenan, mukaan ja nauttia matkasta. Mietin kirjaa lukiessani, miten italialainen kirjallisuus onnistuukin viehättämään aina ja millaisia aarteita maan kirjallisuudesta aina vain löytyykään! Italialaiseen kirjallisuuteen aloin tutustua pari vuotta sitten, jolloin luin Italia-haasteeseen kirjoja (linkki), ja myöhemmin Italia tuli vastaan Elena Ferranten teoksissa Hylkäämisen päivät ja Amalian rakkaus. Nyt edessä on Ferranten Napoli-sarja, jonka ensimmäinen osa Loistava ystäväni on. 

Lina ja Elena elävät köyhässä Napolissa lapsuuttaan. Perheiden sisällä tapahtuu: köyhyyden lisäksi väkivalta kuuluu jokapäiväiseen elämään. Kaverit tappelevat keskenään ja kasvatuksessa uskotaan fyysiseen kurittamiseen. Tytöt löytävät toisensa, heidän ystävyyteensä kuuluu myös kilpailu koulussa. Varsinkin Lina on lahjakas koulussa, Elena tuntuu aina olevan jonkun verran ystävänsä varjossa, mutta tulevaisuus vie heidän elämiään eri suuntiin: toinen saa mahdollisuuden opiskella ja kouluttautua, toisen tulevaisuus on avioliitto 16-vuotiaana. Ystävät ja pojat tulevat tyttöjen elämään tietenkin - välillä on työntäyteisiä päiviä opintojen parissa, välillä aurinkoisia kesäpäiviä rannalla ystävien ja poikien kanssa. Tarina päättyy, kun tytöt ovat 16-vuotiaita. 

Sodan jälkeinen Italia nousee jaloilleen, elämä on vilkasta ja kirjan tarina eloisaa, Ferrante on taitava kertoja, enkä malta odottaa, että Napoli-sarjan seuraavat osat suomennetaan. Tulen ne aivan varmasti lukemaan. Enkä vain lukemaan, sillä Ferranten kerrontaan solahtaa niin, että tuntuu kuin pääsisi elämään menneeseen Napoliin ison ihmisjoukon kanssa, jotka elävät Lilan ja Elenan naapurustossa ja koulussa. Loistavan ystävän loputtua tuntuukin hieman oudolta, kun on palannut omaan elämään kirjan tarinasta. Ensimmäinen ajatukseni kirjan loppumisen jälkeen onkin, että nyt täytyy saada lisää Italiaa. 

Kirjan liitän Helmet-haasteeseen kohtaan 34. Keskustelua herättänyt kirja, sillä Ferranten kirja on aiheuttanut keskustelua siitä, kuka salanimin takana kirjoittava kirjailija oikeastaan on. 



Elena Ferrante: Loistava ystäväni
2016, WSOY
L'amica geniale 2011
suomentanut Helinä Kangas
362 sivua

Tässä vielä Helmet-lukuhaasteen tila, kun kaksi kuukautta lukuaikaa: 



Helmet-lukuhaaste:


  1. Ruuasta kertova kirja - Bulbul Sharma: Munakoisojen kiukku (2003, Like) - luettu; muita: Marsha Mehran: Ruusuvettä ja lammaspataa
  2. Matkakertomus - Rauli Virtanen: Reissukirja (2014, WSOY) - luettu; muita: Heikki Aittokoski: Narrien laiva
  3. Kirjassa rakastutaan: Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus (2016, Gummerus)
  4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja - Kiertoteitä - Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä 
  5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman - Ida Simons: Tyhmä neitsyt
  6. Kirjastosta kertova kirja - Antti Hopia (teksti) & Niina Laakko (piirrokset): Kirjaston kissat 1-5
  7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja - Leena Lehtolainen: Harmin paikka
  8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin - Kate Atkinson: Hävityksen jumala
  9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja - Samrat Upadhyay: Arresting god in Kathmandu
  10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Takashi Hiraide: Kissavieras
  11. Sarjakuvakirja - Marjane Satrapi: Persepolis 1 & 2
  12. Näytelmä - Joan Didion: Maagisen ajattelun aika
  13. Kirjan nimi on kysymys: Mikä ihmeen uussuomalainen? 
  14. Historiaa käsittelevä tietokirja - Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli
  15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa
  16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta - Petra Hammerfahr: Uskoton mies
  17. Kirjassa juhlitaan - Helmi Kekkonen: Vieraat
  18. Lastenkirja - Miikka Pörsti: Kaikkien juhla (2016, Tammi)
  19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
  20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan - Joan Didion: Iltojen sinessä (ei postausta9
  21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
  22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
  23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
  24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja - J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus
    2014, Otava
  25. Kirjassa on yli 500 sivua - Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast
    2000, Seven-pokkari, 1. painos 1998, Otava
  26. Elämäkerta tai muistelmateos
  27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Chigozie Obioma: Kalamiehet 2016, Atena
  28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja - Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan
  29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja - Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella
  30. Viihteellinen kirja - Liane Moriarty: Hyvä aviomies 
  31. Olympialaisista kertova kirja: Liza Marklund: Uutispommi
  32. Kirjassa on myrsky: Pauliina Susi: Takaikkuna
  33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja - Seita Vuorela: Lumi (luettu, postaus tulossa)
  34. Keskustelua herättänyt kirja - Elena Ferrante: Loistava ystäväni
  35. Kirjassa ollaan avaruudessa
  36. Kokoelma esseitä tai kolumneja - Jukka Laajarinne: Tiloissa - esseitä
  37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan - Ralf Rothmann: Kuolema keväällä
  38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
  39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja - Herta Müller: Ihminen on iso fasaani 2009, Tammi, 1. painos 1990
  40. Eläkeläisen suosittelema kirja
  41. Kirjassa lähetetään kirjeitä - Niina With: Lähettäjä tuntematon
  42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja - Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 - Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985) 2016, WSOY
  43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) - Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa (2008, Gummerus)
  44. Kirjassa joku kuolee - Michael Cunningham: Lumikuningatar
  45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja - Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää 
  46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja - Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus
  47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  48. Kirjassa on alle 150 sivua - Aki Ollikainen: Nälkävuosi
  49. Vuonna 2016 julkaistu kirja - Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus

Helmet-lukuhaasteen kohdalla alkaa olla loppukirin aika, joten viimeisten kirjojen pariin nyt siis. 


Katariina Romppainen on minulle tuttu hänen aikuistenkirjoista Mustikkasoppa ja Pitkät päiväunet, jotka ovat kevyttä chick lit -kirjallisuutta. Kaipasin keveyttä flunssan keskelle, ja Romppaisen nuortenkirja Sori vaan, se on totuus (2015, Karisto) vaikutti sopivalta olotilaan. 

Sori vaan, se on totuus kertoo seiskaluokkalaisesta Senjasta, joka on yh-äitinsä kanssa muuttanut monta kertaa, ja nyt pieni perhe päätyy äidin kotiseuduille. Senja asuu kerrostalossa vuokralähiössä, ja nolostelee kotiaan, sillä kaikki muut uuden koulun oppilaat tulevat omakotitaloista. Siivoojana työskentelevä äiti ei todellakaan ansaitse juuri mitään, ja Senja sepittää koulussa tarinoita lomamatkoista ja kaikesta, mitä hänen kotonaan on. Valheistahan yleensä jää kiinni, mutta Senjan elämässä tapahtuu suuria muutoksia, kun hänen äitinsä kertoo lähtevänsä työkeikalla Norjaan ja Senja muuttaa isänsä vanhempien kotiin asumaan. Niiden isovanhempien, jotka Senjan äiti on kertonut kuolleen. Myöskään isäänsä Senja ei ole nähnyt koskaan. 

Tutustuessaan isänsä sukuun Senja huomaa, ettei hän suinkaan ole ainoa, joka on valinnut valheiden tien. Senja ei voi olla huomaamatta, että tärkeää on kaivaa esiin totuus. 

Kirjassa vieraillaan Tampereen lähistön lisäksi Rovaniemellä ja tästä Pohjois-Suomen eksotiikasta kirjalle plussaa. Elämässä on erilaisia taustoja, eikä raha välttämättä tuo onnea., on tämän kiinnostavan nuortenkirjan sanoma. Suosittelen yläkoulun lukemistoksi. 

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus
2015, Karisto
230 sivua


46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja (nuoret vinkkaavat)

torstai 6. lokakuuta 2016

Kotimaisia




Hanna Weseliuksen teos Alma! (2016, WSOY) kiinnosti minua, koska näin sitä kehuttavan facebook-seinällä. Aloitin kirjan, ja pidin lukemastani, sillä kirjassa oli reipas meno: 1900-luvun alussa elänyt säveltäjä-Mahlerin vaimo Alma Mahler (1879 - 1964), siepatut nigerialaiset koulutytöt, Helsingin kaduilla haahuileva kahden tyttären yksinhuoltajakuvataiteiliajäiti ja lakimies, joka "pelastaa" yksinhuoltajaäitejä määräämällä elatusmaksuja ja vielä somalipoika Abdi loivat teoksen alussa monia mahdollisuuksia suuntaan jos toiseenkin. Odotin näiden henkilöiden kohtaavan jollain järisyttävällä tavalla ja juonenkäänteiden saavan jonkunlaisen kliimaksin jossain vaiheessa, mutta kun suurin osa kirjasta oli luettu, tajusin, että henkilöiden elämät kiertävät toisiaan kuin Senaatintoria kiertävät pulut, joiden lentelyn kuvaaminen jäi mieleeni vahvemmin kuin varsinaiset henkilöt kirjasta. 

Haistoin kirjasta feminististä sanomaa, jossa harmiteltiin Alman jäämistä miehensä Gustavin taakse ja taustalle ja jossa nykyajan naiset (siinä missä Almakin) löysivät itsenäisyyttä pyörimällä rakastajiensa kanssa, tai luomalla itsenäisesti omaa uraansa (Aino) miehistä piittaamatta. Aino potee maailmantuskaa ympärillään tapahtuvien naiskohtaloiden (nigerialaistytöt) tullessa medioista iholle, mutta keskittyy kuitenkin omaan arkiseen puuhailuunsa, jota kuvataan tarkasti ja yksityiskohtaisesti. 

Sinällään teosta oli kiinnostavaa lukea, mutta henkilöiden jatkuva vaihtuminen kävi melkoisen raskaaksi. En tiedä, mitä tästä nyt jäi käteen, ehkä ne pulut. Esikoisteokseksi tämä oli ihan menevä, mutta minulle hieman liiankin hengästyttävä - tuli olo, että kirjaan oli kirjoitettu kaikki, mitä maailmasta haluaa sanoa - olen itse sellainen lukija, joka tykkää keskittyä yhteen asiaan hieman enemmän. Muualla kirjasta ovat tykänneet: Tuijata ja Omppu.

***********

Helmi Kekkosen Vieraat (2016, Siltala) on kolmas teos, jonka luen Kekkoselta blogini aikana. Aiemmin olen lukenut teokset Valinta ja Suojaton. Vieraat jatkaa Kekkosen tyyliä 200-sivuisen, suhteellisen lyhyen, romaanin kirjoittajana. Vieraat pitää sisällään kuitenkin suuren määrän henkilöhahmoja, joita kaikkia yhdistää juhlat, jotka Senja järjestää. Kirja alkaa, kun vieraat saapuvat Senjan kotiin. Senja on hermostunut ja lukijana tietenkin ihmettelen tätä. Jotta saisin vastauksen ihmettelyyni, kirjassa aletaan kertoa tarinaa jokaisen vieraan julkisivun takaa - ja vähitellen piirtyy kuva siitä, mikä Senjan mieltä painaa. 

Kirjan teemana kulkevat vieraiden lapsuusmuistot, elämä perheessä ja myös perheen rikkoutuminen. Teoksessa seurataan henkilöhahmojen toiveita, joita he ovat kasanneet aikuisuuteen: Toteutuivatko toiveet vai eivät? Vieraat oli ihan kiinnostava teos lukea, mutta ei aivan noussut huippukokemukseksi. 

Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 17: Kirjassa juhlitaan (ainakin juhlien alkua)

Helmi Kekkonen: Vieraat
2016, Siltala
196 sivua

Hanna Weselius: Alma! 
2016, WSOY
210 sivua 




Riitta Jalosen Kirkkaus (2016, Tammi) -teos kiinnosti minua myös sen takia, että olen lukenut häneltä aiemmin ainakin nämä teokset: 

Riitta Jalonen: Yö on oranssi häkki  (2000, Tammi)
Riitta Jalonen: Hula-hula (2002, Tammi)
Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies (2005, Tammi)

Kirkkaus oli kuitenkin kovin erilainen teos verrattuna näihin aiemmin lukemiini, ensinnäkin tämä teos on pidempi ja toiseksi sen lähtökohtana on uusiseelantilainen kirjailijatar Janet Frame (1924 - 2004), jonka elämäkerta kirja on. Tosin elämäkertana teos on kovin fiktiivinen, niin kuin Jalonen kertoo loppusanoissaan teoksen muokkautumisesta: kirjassa on sekä Janet Framen että kirjailijan itsensä elämää. Kertoessaan edesmenneen kirjailijan elämästä hän tulee automaattisesti kirjoittaneensa jotain itsestään ja omasta luomisestaan. 

Janet Framen elämää värittävät hänen sisarestensa kuolemat ja suru, joka ei ota lähteäkseen. Elämässä vuorottelevat kirjoittamis- ja mielisairaalajaksot, välillä elämässä on lehdessä julkaistuja kiittäviä arvosteluja, välillä epätoivoa siitä, ettei mitään synny paperille. 

Tarina on jaettu ajanjaksoihin, joita Janet Frame vietti eri maissa. Tapahtumat ja henkilöt ovat kuin pyörre tekstissä: ne tulevat ja menevät ja palaavat, kronologiaa kirjassa ei ole, vaan siinä palataan aina takaisin menneisyyden tapahtumiin, erityisesti sisarten poismenoon ja mielisairaalassa oloon. Kirja loppuu Janet Framen palaamiseen kotimaahansa, kun kotimaa on jo kovasti muuttunut ja hänet vanhempansa kuolleet. Matkalla kirjailijatar on löytänyt itsensä ja päässyt tasapainoon luomisen ja hulluuden suhteen. 

Kahdellasadallaseitsemällätoista sähkösokilla minut yritettiin suitsia, mutta niiden jälkeenkin lävitseni virtasi sanoja ja ajatuksia Niille kukaan ei voinut mitään ja niitä ei saatu ajettua pois. 

Kirja oli kiinnostava, varsinkin siksi, että Janet Frame olisi muuten jäänyt täysin tuntemattomaksi minulle. Aikakauden kritiikeissä häntä verrattiin mm. Virginia Woolfiin, joten olisi kiinnostavaa lukea hänen teoksiaan. 

Riikka Jalonen: Kirkkaus
2016, Tammi
352 sivua