MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talven lukuhaaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talven lukuhaaste. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. tammikuuta 2015

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

Olen jostain saanut kotiini Tanja Kaarlelan teoksen Menneen talven lumi (2014, Torni), jonka otin luettavakseni talvi-haasteeseen. Kirja osoittautui mukavaksi luettavaksi, ja se sopi jotenkin hyvin edellä lukemani Ferranten Hylkäämisen päivät -kirjan jälkeen luettavaksi, sillä jos Ferrante haastoi pysyttelemään Olgan ajatuksissa koko kirjan ajaksi, Kaarlelan teksti oli kepeän menevää. Pääkaupungin kirjastoissa tämä kirja on luokiteltu aikuisten puolelle, mutta minusta kirja oli melkoisen puhdas nuortenkirja. Päähenkilöt ovat nuoria, he kamppailevt nuorten ongelmien parissa ja juoni etenee pääosin dialogin kautta. 





Kirjassa 15-vuotiaat Mari ja Henna asuvat pienessä kylässä, melkein Lapissa, lähellä Oulua. On pitkä ja pimeä talvi, eikä tuppukylässä ole niin yhtään mitään tekemistä. Paitsi haaveilu pojista ja pääsystä tuppukylästä jonnekin kauas pois. Kaikki kylän palvelut on viety pois: koulu on suljettu, kauppa-auto lakkautettu, bussilinjat vievät vain koululaisia. Kylään on melkein mahdotonta jäädä elämään, eikä asialle ole tehtävissä mitään. 

Täällä peräkorvessa menee nuoruus hukkaan, ja koko elämä. Vanhemmatkin ovat niin juntteja, että hävettää. Oikeasti. Tämä on takapajula eikä tätä syvemmälle voi enää mennä. 

Kylään asettuu asumaan kolmikymppinen Antti, joka saa nuoret uteliaaksi. Tutustuttuaan ja valitettuaan kylän ankeutta Antti saa nuorten päähän ajatuksen: mitä jos he itse tekisivät asialle jotain? Mitkä ovat nuoren ja yksittäisen henkilön vaikuttamiskeinot? Mitä yhden ihmisen puuttuminen asioiden tilaan saa aikaiseksi? Näitä ajatuksia kirjassa mietitään. 

Kaarlelan teos oli sujuvaa, juoni uskottavan oloinen ja nuoret ihanan vilpittömiä ja hyväuskoisia. Vaikka tarina jäi jatkoltaan auki, oli loppu myös hauska.

Muita kirjan lukeneita ja siitä postanneita: 
Kirsi
Jonna.  


Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi
2014, Torni
251 sivua

1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi laittoi juuri sopivasti eilen julki "Maalaismaisema-lukuhaasteen", jossa luetaan landelle sijoittuvaa kirjallisuutta. Liitän Kaarlelan Mennen talvi lumi -teoksen heti haasteen ensimmäiseksi kirjaksi. Aion tänä vuonna tulla saarijärven paavoksi eli lukea ainakin neljä kirjaa, joissa ollaan maalla.

Teoksessa Mennen talven lumi maaseutu näkyy paitsi autioitumisensa kautta, myös niin, että Marin ystävillä on eläintila: Hennan kotona on lehmiä ja Henna käy aamuisin lypsämässä lehmät (tätä ei kuvailla sen enemmän kuin että lypsäminen on pakkopullaa) ja tyttöjen ystävällä on sikatila, jonka hoitamiseen Sähikäinen osallistuu myöskin pakosti. 



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Talven lukuhaaste 15.10.2014 - 28.2.201



Kaksi tämän vuoden lukuhaastetta päättyi marras- ja joulukuun vaihteeseen, joten voi vähän miettiä jo, mitä lukisi ensi vuonna. 


Ullan luetut kirjat tarjoaa talveen lukuhaasteen, jossa luetaan syksyyn, jouluun ja talveen kirjan nimensä perusteella liittyviä kirjoja: 

Kirja soveltuu mukaan, jos siinä on nimikkeessä tai sarjan nimessä (Esim Ilkka Auer Lumen ja jään maa) sanana jokin seuraavista: syys, joulu, talvi, lumi, jää tai joulun hahmo tai kannen kuvassa talvinen maisema, miljöö tai talvisiin harrastuksiin liittyvä kuva tai esine tms. Mukaan kelpaa 1.10 lähtien luetut tämän aiheen kirjat.


Haaste on sopiva juuri tähän hetkeen, sillä nyt ei tee mieli vielä kiinnittyä koko vuoden haasteeseen ja toisaalta, luin toissa talvenakin samaan tyyliin kirjoja eli sellaisia, joissa on nimessä lumi - osa kirjoista jäi tietenkin lukematta, joten voin palata jo kerran löydettyjen kirjojen pariin. 

Syyskirjoista olen myös jo lukenut Johan Bargumin Syyspurjehdus (2012, Tammi) -teoksen. Haasteeseen se pääsee mukaan, sillä 1.10.2014 alkaen blogatut kirjat kelpaavat haasteeseen. 


Joulun kynnyksellä kävin myös haravamoissa kirjastosta joulu-nimisiä kirjoja ja löysin nämä: 

David Baldacci: Jouluksi kotiin ja 
Charles Dickens: Saiturin joulu

ja Pete Suhonen: Valkoinen joulu -teos löytyi omasta kaapista. 

(nämähän olivat tietysti jo Ullan kirjojen lukulistoissa esillä)





Lumi-sanaisia kirjoja sekä omasta että kirjaston hyllystä: 

Tanja Kaarela: Menneen talven lumi
Michael Cunningham: Lumikuningatar
Peter Hoeg: Lumen taju
Ulla-Leena Lundberg: Jää 

Kylläpä muuten onkin ihanan jouluisia ja lumisia kuvia kirjankansissa! Olisipa kiva saada omaankin maisemaan hieman lunta sitä sievistämään. 





sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Johan Bargum: Syyspurjehdus


Johan Bargumin Syyspurjehdus (2012, Tammi) on ollut lukulistallani jo useamman syksyn ajan. Syksyn, koska nimen perusteella miellän sen kirjaksi, joka on ehdottomasti luettava juuri syksyllä. Lukulistalla, koska olen kirjan nähnyt useammassa kirjablogissa aikojen saatossa, ja vain kehutussa mielessä. 

Kirjan juoni on nopeasti kerrottu: kaksi entistä ystävystä, Olof ja Harald, lähtevät syyskuisena päivänä kesän viimeiselle purjehdukselle. Miehistä toinen kuolee reissulla, poliisit löytävät aseen, jossa on molempien miesten sormenjäljet. Vain toinen on elossa kertoakseen, mitä tapahtui. Loppuosa kirjasta käydäänkin läpi miehiä yhdistävää historiaa: lainaa, jonka toinen sai toiselta ja naista, jota molemmat rakastivat. 

Bargum hämää lukijaa näkemään tarinan tämän toisen miehen näkökulmasta. Kunnes kertoja ja näkökulma vaihtuu. Se joka kuoli, kertookin saman tarinan - lainasta ja naisesta - aivan toisin, omasta näkökulmastaan käsin. Ja se näkökulma on täysin erilainen. Pidin tästä jujutuksesta: lukijana minun täytyi alkaa miettiä, että mikä mahtoikaan olla asioiden todellinen luonne? Tapahtuiko murha vai itsemurha? Kuka oikeastaan rakasti ja ketä? Ja mitä tämä kirja olikaan: rakkaus- vai rikoskirjallisuutta?

Teos oli mielenkiintoinen, koska siinä jäi paljon kertomatta ja paljon lukijan pääteltäväksi. Kirjoitin kirjasta tarkoituksellisesti niin, ettei tarinasta selviä juuri mitään. Minusta tähän kirjaan kannattaa tutustua niin, ettei siitä etukäteen tiedä juuri mitään. Meri, saaristo ja veneet ovat tässä kirjassa yksi olennainen tunnelmanluoja, ja minulle hieman vieraampi elementti kaikkinensa. Tarina tutustutti sopivalla tavallaa mereen ja sen kauneuteen ja armottomuuteen. 

Johan Bargum: Syyspurjehdus
2012, Tammi
Seglats i september 2011
suomennos Marja Kyrö
120 sivua