Alice Munro: Kallis elämä
(2013, Tammi)
Dear Life 2012
suomentanut Kristiina Rikman
319 sivua
Tämän vuoden yksi tavoitteistani on lukea kirjallisuuspalkinnoilla kiitettyjä kirjailijoita ja mikäs tavoitteen metsästämisen aloittaisi paremmin kuin vuoden 2013 nobelisti Alice Munro.
Kallis elämä on yhdeksäs Munrolta suomennettu teos, joten paljon hyvää luettavaa on vielä jäljellä. Munro kirjoittaa kirjan kymmenessä novellissa arjesta tapahtumia, jotka muuttavat ihmisen elämää aivan toiseen suuntaan. Juna ja matka johonkin on useassa Munron novellissa läsnä. Näin jo ensimmäisestä Postia Japaniin -novellista alkaen. Greta on vaimo ja äiti, joka on normaali ja tunnollinen eri rooleissaan. Ainakin siltä vaikuttaa ensi alkuun. Greta on kuitenkin junamatkalla, jossa alkaa tapahtua. Jotain sellaista, mitä vaimolta ja äidiltä ei heti olettaisi. Ja mikä loppu novellilla onkaan! Vähillä sanoilla Munro kirjoittaa sen, mikä muuttaa naisen elämän aivan täysin. Ehkä. Sillä novellin loppu jää hieman avoimeksi.
Novelleissa on rakkautta, eroja ja uusia suhteita. Uusiin ihmisiin tutustuvat nekin henkilöt, joilta sitä odottaisi vähiten. Elämä muuttuu, vaikka juuri näiltä henkilöiltä odottaisi vähiten muuttumista.
Novelli Sorakuoppa vie lukijan kohti lapsuutta ja lapsuuden traagisia tapahtumia. Seuraava novelli Turvasatama ajoittaa tapahtumat 70-luvulle, mikä on kiva, koska välillä lukiessani en osannut päätellä kandalaisuutta vähän tuntevana, että missä ajassa mennään. Tosin myöhemmin novelleissa palataan ajassa taaksepäin: sotavuosiin ja 20-luvulle. Paikkana taas Toronto vilahtaa novelleissa aika ajoin, paikoin taas henkilöt elävät pienemmissä kaupungeissa.
Vaikka moni novelleista kertookin normaaleista ihmisistä ja heidän suhteistaan, on mukana parantola-miljöötä ja myös epärealistisempaa otetta. Novelli Järvi näköetäisyydellä viehätti erilaisuutensa puolesta: tässä novellissa tarina etenee vallattomasti tilanteesta ja paikasta toiseen.
Erityisen paljon pidin kuitenkin teoksen neljästä viimeisestä novellista, joiden luin olevan omaelämäkerrallisia. Pidin Munron tiiviydestä näissä novelleissa.
Koska en ole aiemmin lukenut Munroa juuri lainkaan, en osaa sijoittaa tätä kirjaa hänen tuotannossaan oikein mihinkään lokeroon tai arvoon. Mutta lokerot ja arvot varmaan selviävät, kun pääsen (toivon mukaan) tutustumaan lisää Munron kirjoihin.
Kirjaa on luettu paljon, ja Kaisa Reetalla oli kiva juttu kirjasta. Jutusta saa muita kivoja linkkejä kirjan lukeneiden kirjoituksiin.
